Lue keskustelun säännöt.
Olisiko tämä huono syy erota?
01.11.2012 |
Tuossa toisessa ketjussa kerroin jo kuinka suurin unelmani oli saada työ ja ammatti sain vain miehen ja lapsen sairauksien takia.En ole tyytyväinen etten pysty juurikaan osallistumaan perheen elatukseen ja mietin eroa.Muuttaisin yksin asumaan ja ehkä sit sossu avustaisi.Mies saisi naisen joka pystyisi osallistumaan enemmän kuin minä.
Kommentit (6)
koska mieheni on työkyvyttömyyseläkkeellä pysyvästi. Minua oikein kauhistuttaisi ajatus jos rakas mieheni harkitsisi lähtöä tuollaisista syistä, kun minä ainakaan en mitään parempaa elättäjää kaipaa (elämme oikein hyvin minun tuloillani ja miehen eläkkeellä) vaan haluan olla hänen kanssan, kunnes kuolema meidät erottaa, kuten on luvattu aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silti minä en pysty tätä hyväksymään ja hänen kaveriellaan on koulutetut vaimot niin tunnen itseni kamalan ulkopuoliseksi koko ajan.
silti minä en pysty tätä hyväksymään ja hänen kaveriellaan on koulutetut vaimot niin tunnen itseni kamalan ulkopuoliseksi koko ajan.
Meinaatko että pystyisit sen jotenkin helpommin hyväksymään jos olisit vielä yksinäinenkin, eristänyt itsesi kaikista muista ihmisistä siksi että oma pääsi on pakkomielteisesti fiksoitunut tuohon ajatukseesi kelvottomuudesta? Et varmaan pystyisi edes hankkimaan ystäviä tai mitään, koska tunnet itsesi niin valtavan huonoksi tuollaisen asian takia, josta ei ole mitään syytä niin tuntea.
Tuo taas että tuntee itsensä ulkopuoliseksi puolison kavereiden seurassa on varsin tavallista milloin mistäkin syystä, mutta eihän se vakavaa ole. Itse esimerkiksi en ole missään tekemisissä edes miehen kavereiden ja näiden puolisoiden kanssa enkä välitäkään olla. Mitä sellainen sitten haittaa?
silti minä en pysty tätä hyväksymään ja hänen kaveriellaan on koulutetut vaimot niin tunnen itseni kamalan ulkopuoliseksi koko ajan.
Meinaatko että pystyisit sen jotenkin helpommin hyväksymään jos olisit vielä yksinäinenkin, eristänyt itsesi kaikista muista ihmisistä siksi että oma pääsi on pakkomielteisesti fiksoitunut tuohon ajatukseesi kelvottomuudesta? Et varmaan pystyisi edes hankkimaan ystäviä tai mitään, koska tunnet itsesi niin valtavan huonoksi tuollaisen asian takia, josta ei ole mitään syytä niin tuntea.
Tuo taas että tuntee itsensä ulkopuoliseksi puolison kavereiden seurassa on varsin tavallista milloin mistäkin syystä, mutta eihän se vakavaa ole. Itse esimerkiksi en ole missään tekemisissä edes miehen kavereiden ja näiden puolisoiden kanssa enkä välitäkään olla. Mitä sellainen sitten haittaa?
sillä ei mulla ole ikinä kavereita ollut edes lapsuudessa. Ja mies varmasti löytäisi uuden naisen äkkiä mutta minä en varmasti.Silti ei tuntuisi huonolta asua loppu elämä yksin.
masennukseen. Masentuneen puolisona on nimittäin raskasta olla.
Yritä miettiä rennosti ja iloisesti, mitä sinä omista lähtökohdistasi voisit tehdä. Voitko opiskella - vaikka vain omaksi iloksesi ja virkistykseksesi yksittäisiä kursseja tai jotain erityisaihetta? Harrastatko käsitöitä, kirjoittamista, piirtämistä tai jotain vastaavaa, jota voisit alkaa tehdä suunnitelmallisemmin (ja jopa ansaita siitä pikkuisen)?
(Tämä ei välttämättä sinuun liity, mutta esimerkiksi työttömät voisivat saada ison summan rahaa, jos he keräisivät marjoja (tai käpyjä!) tehokkaasti muutaman viikon tai kuukauden ajan vuodesta. Siihen pitäisi suhtautua ihan oikeana työurakkana ja tosissaan.)
Sehän on sen miehen asia päättää että haluaako päästä eroon kaltaisestasi naisesta joka ei voi osallistua perheen elatukseen, ei sinun. On paljon mahdollista, että miestäsi ei haittaa todellakaan yhtään tämä asia, hän voi olla jopa tyytyväinen "perinteisestä" roolijaosta jossa sinä ole kotona ja hoidat varmaan kotihommat pääosin.
Ja jos miehesi rakastaa sinua ja on sinuun kiintynyt niin olisi ihan hirveä kärsimys hänelle että jättäisit hänet vain siksi, että omassa päässäsi kuvittelet ettet hänelle tämän työkyvyttömyysasian takia kelpaa!