Lue keskustelun säännöt.
Miten sanon miehen siskolle kauniisti ettei puuttuisi ihan kaikkeen minun ja lasten elämässä?
12.09.2012 |
Jäin yksin vajaa vuosi sitten 4 lapseni kanssa. Miehen sukulaiset, varsinkin sisko, ovat olleet todella isona apuna koko ajan ja olen avusta todella kiitollinen!!
Nyt alkaa kuitenkin todella käydä hermoille että miehen sisko puuttuu ihan kaikkeen elämässämme. Tekee jopa päätöksiä lasten asioissa puolestani, puuttuu menoihini ja soittelee äidilleen jatkuvasti tekemisistäni (asuu meidän naapurissa). Hän myös arvostelee sääntöjäni ja lasten kasvatustapaani...
En missään nimessä haluaisi loukata miehen siskoa! Hänestä on ollut myös todella paljon apua, mutta nyt kun meidän elämä alkaa normalisoitua toivoisin että hän antaisi meille tilaa elää omana perheenemme. Miten voisin sanoa tämän kauniisti??
Kommentit (8)
Tuommoiset ihmiset luulevat vain auttavansa. Ainakin he tarkoittavat pelkästään hyvää, ja hämmästyvät todella siitä että auttamisen kohde ei haluakaan heidän apuaan.
Vaikka sanoisit asian kuinka hienosti kukkasiin verhoten, päädyt loukkaamaan. Sen jälkeen tämä auttaja sekaantuu entistä innokkaammin elämääsi.
Jos sanot suoraan, loukkaantuu auttaja verisesti. Saattaa sitten jättää sinut hetkeksi rauhaan, mutta aloittaa takuuvarmasti uudestaan.
Valitettavasti tunnen tämän ihmistyypin paremmin kuin haluaisin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein näe muuta vaihtoehtoa kuin suoraan puhuminen. Kiitä avusta ja sano, että hän on sinulle ja lapslle tärkeä ihminen tulevaisuudessakin, mutta nyt sinulla on tunne, että teidän elämä alkaa normaisoitua mutta että tarvitsette tilaa elää omana perheenänne. Ihan kuin tännekin kirjoitit. Ja korosta sitä, että sinä olet lasten äiti, joka päätät kasvatusasiat ihan itse - sinulla on oltava oikeus tehdä myös virheitä ilman arvostelua.
Voimia!
Otin etäisyyttä. Niin paljon kuin pystyn! Tapaatte harvakseltaan ja silloin tällöin. Kun soittaa pahoittelet kiirettä tai et vastaa. Napanuora venyy hitaasti.
silloin kun puhutaan ihmisistä jotka eivät ole edes sukua toisilleen ;)
Ei siinä oikeasti ole kyse mistään napanuorasta, vaan pelkästään henkilöstä jolla on sairaalloinen tarve kontrolloida ympäristönsä ihmisiä.
Älä siis ala kartella tai kerätä asioita mieleesi niin, että ärtymys kasvaa ja purkautuu jossain ihan irrelevantissa yhteydessä esiin.
Vaan juttele hänen kanssaan kahden kesken nätisti. Sano, että olet ikuisesti hänelle kiitollinen hänen antamastaan avusta, mutta nyt olosuhteenne ovat jo toiset kuin vuosi sitten, etkä tarvitse ihan yhtä paljon apua. Ja että sinua hiukan loukkaa se, että hän tekee päätöksiä lasten asioissa sinulta kysymättä (ole valmis kertomaan esimerkki) ja arvostelee sinun tapaasi kasvattaa lapsiasi.
Aina on parempi sanoa suoraan ja välittömästi, jos jostain loukkaantuu - kunhan sen sanomisen sanoo kiihtymättä ja toista syyttelemättä. Että "minua nyt hämää/loukkaa tuo, mitä sanoit/teit".
Jos tuota ei ilmaise, asioilla on taipumus kasaantua ja patoutua mielessä niin, että vähän ajan päästä ei enää tunnekaan kiitollisuutta, vaan inhoa ja vihaa. Onko se sitten hyväksi kälyn ja sinun suhteillesi, ei varmastikaan...
mutta asiaa vaikeuttaa se että sisko perheineen asuu ihan naapurissa, lähes niin että näkevät omalta pihaltaan meidän ikkunoista sisään...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla hyvät välit ex-anoppisi kanssa? Oletteko paljon tekemisissä? Voisitko hänen kanssaan jutella, ihan hyvässä hengessä, että käly, joka osaa olla niin ihana ja avulias, kontrolloi ajoittain teidän elämäänne ikävästi. Joskus kiertotietä vaikuttaminen ratkaisee tilanteen, se tietysti edellyttää, että välisi ex-anoppiin ovat hyvät eikä äiti ja tytär muodosta taisteluparia.
Entä jos pyydät kälyn johonkin arvostelemaansa asiaan/tekemiseen mukaan? Sinulla on kuitenkin täysi oikeus aivan avoimesti elää omaa elämääsi.
Toivottavasti ette ajaudu tilanteeseen, jossa välit ovat täysin tulehtuneet ja välien poikki laittaminen ainoa vaihtoehto, ihan lastesikin kannalta on ihanaa jos välinne säilyvät hyvinä. Voitko muuttaa kauemmas?
niin laitampa uudestaan...
Olen kyllä sanonut siskolle suoraan että kaipaamme aikaa nyt keskenemme perheenä. Olen myös kiittänyt avusta, joka on todella tullut tarpeeseen vaikeina aikoina. Etäisyyttä olen myös yrittänyt ottaa, mutta tosiaan asuvat ihan naapurissa ja sisko tulee sitten oven taakse jos en vastaa puhelimeen tai tulee muuta asiaa...
Anopille en ole paljoa asiasta viitsinyt puhua, kun en halua asettaa häntä hankalaan välikäteen. Tiedän kyllä että ymmärtäisi oikeinkin hyvin, on itsekkin joskus puhunut tyttärestään harmissaan kun puuttuu kaikkeen. Enkä oikein usko että anoppiakaan tässä asiassa uskoisi.
Välien tulehtumista haluaisin tässä juuri välttää. Miehen siskon lapset ovat tärkeitä leikkikavereita omille lapsilleni ja näin yksinhuoltajana koen turvalliseksi sen että lähellä on joku paikka johon lapset voivat mennä jos vaikka minulle sattuisi jotain.
Kauemmas muuttamistakin olen tässä pariin otteeseen miettinyt, mutta se tarkoittaisi todennäköisesti lasten koulun ja tarhan vaihtumista. Tällä asuinalueella kun on vain muutama talonyhtiö "tavallisten ihmisten" taloja ja loput on tuollaista ökykallista asuntoa... Harvoin täältä mitään edes vapautuu. En haluaisi nyt lapsia repiä juuriltaan täältä, kun muutenkin muutoksia ollut ihan tarpeeksi.
Ap
Otin etäisyyttä. Niin paljon kuin pystyn! Tapaatte harvakseltaan ja silloin tällöin. Kun soittaa pahoittelet kiirettä tai et vastaa. Napanuora venyy hitaasti.