sosiaalipuolella on työssä myös niitä,

(päihdeongelmista uutisoitiin vasta), papeista, opettajista jne. Ihanko totta jollekin tulee tälläinen yllätyksenä??

hyvin usein töissä. Kohtalaisen pieni osa on pitkäiaikaistyöttömiä tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Näin ollen töissä on myös niitä, joiden elämänhallinta ei ole kunnossa. Jos nämä henkilöt ovat hankkineet koulutuksen sosiaalialalle he ovat todennäköisimmin töissä sosiaalialalla. Heidän elämän tilanteenta tuskin korjautuu, jos he jäisivät pois töistä.



En ihmettele siis asiaa ollenkaan. Sosiaalipuolellekin ihmiset ovat vain ihmisiä.



Oscar.

hyvin usein töissä. Kohtalaisen pieni osa on pitkäiaikaistyöttömiä tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Näin ollen töissä on myös niitä, joiden elämänhallinta ei ole kunnossa. Jos nämä henkilöt ovat hankkineet koulutuksen sosiaalialalle he ovat todennäköisimmin töissä sosiaalialalla. Heidän elämän tilanteenta tuskin korjautuu, jos he jäisivät pois töistä. En ihmettele siis asiaa ollenkaan. Sosiaalipuolellekin ihmiset ovat vain ihmisiä. Oscar.

Tai häpeilevätkö he pyytää sitä? JA ennen kaikkea, hehän ovat neuvojen keskiössä, miten he eivät osaa itse elää kunnollista elämää?? Heillähän pitäisi olla vastauksia asioihin jo koulutuksen puolesta.

Ei lapsia saa laiminlyödä tai muutenkaan kohdella huonosti vaikka olisi esim. sosionomi tai sosiaalityöntekijä? Vai olenko minä nyt väärässä?

Tai häpeilevätkö he pyytää sitä? JA ennen kaikkea, hehän ovat neuvojen keskiössä, miten he eivät osaa itse elää kunnollista elämää?? Heillähän pitäisi olla vastauksia asioihin jo koulutuksen puolesta.

Ei lapsia saa laiminlyödä tai muutenkaan kohdella huonosti vaikka olisi esim. sosionomi tai sosiaalityöntekijä? Vai olenko minä nyt väärässä?

On erittäin tavallista että ihminen tietää miten pitäisi elää ja tehdä muttei syystä tai toisesta itse niin tee. Lääkäri voi elää epäterveellisesti ja siivooja epäsiististi. Sosiaalityöntekijät eivät ole tästä poikkeuksia, heillä on ihan samanlaisia elämänhallinnan ongelmia kuin muillakin ihmisillä.

Monet hei tekevät päätöksiä siinä tilassa missä itse elävät ja arvioivat tilanteita esim. vaikeiksi, mutta itsellä vastaavaa. Haloo, ei se ole mikä vaan juttu.



Täällähän on vedetty sen eerikan tapauksen yhteydessä koko "sosiaalisuku" vastuuseen, mutta sitten kun te ette juuri nyt pysty henkilöimään esimerkkiä, niin asia on ihan tavallista ja ymmärrettävää.



Kummallista.

En kai missään ole maininnut, että hyväksyn lasten kaltoinkohtelun? Enkä oleta, että tarvitaan sosiaalialantutkinto, että ymmärtää sen olevan väärin. Kaltoinkohtelua nyt kuitenkin tapahtuu enkä kuvittele, että jokin koulutus tekee ihmisestä moraalisesti niin ylevän, ettei hän pystyisi toimimaan väärin.



On hyvä kysymys, että osaako sosiaalialan ihmiset hakea apua sitä tarvittaessa. Tiedän tapauksen, jossa anorektikon äiti ei hakenut tyttärelleen apua, koska oli itse mielenterveystoimistossa töissä, eikä halunnut, että työkaverit saa tietää.



Se, että on vastaus ei tarkoita, etteikö toimi niin. Lääkäreissäkin on todella paljon alkoholin ja lääkkeiden väärinäyttäjiä, ja se tuskin johtuu tietämättömyydestä. Mutta, kuka ei tietäisi, mitä alkoholin väärinkäytätöstä seuraa?

En kai missään ole maininnut, että hyväksyn lasten kaltoinkohtelun? Enkä oleta, että tarvitaan sosiaalialantutkinto, että ymmärtää sen olevan väärin. Kaltoinkohtelua nyt kuitenkin tapahtuu enkä kuvittele, että jokin koulutus tekee ihmisestä moraalisesti niin ylevän, ettei hän pystyisi toimimaan väärin. On hyvä kysymys, että osaako sosiaalialan ihmiset hakea apua sitä tarvittaessa. Tiedän tapauksen, jossa anorektikon äiti ei hakenut tyttärelleen apua, koska oli itse mielenterveystoimistossa töissä, eikä halunnut, että työkaverit saa tietää. Se, että on vastaus ei tarkoita, etteikö toimi niin. Lääkäreissäkin on todella paljon alkoholin ja lääkkeiden väärinäyttäjiä, ja se tuskin johtuu tietämättömyydestä. Mutta, kuka ei tietäisi, mitä alkoholin väärinkäytätöstä seuraa?

Tekevät ratkaisuja joskus suurissakin mittakaavoissa, ehkä kokoajan ymmärtäen, että omat paprut voisi olla samalla pöydällä mietinnässä. MUTTA, eivät saa siltikään elämäänsä tai päänuppiaan järjestykseen. Pitää osata perääntyä, hakea itselle apua ja miettiä olenko oikeassa paikassa. Moraalia moraalia...

Täällä vain hyysätään, että ei mitään ihmeellistä... Ettekö osaa pohtia asiaa laajemmin?

Tekevät ratkaisuja joskus suurissakin mittakaavoissa, ehkä kokoajan ymmärtäen, että omat paprut voisi olla samalla pöydällä mietinnässä. MUTTA, eivät saa siltikään elämäänsä tai päänuppiaan järjestykseen. Pitää osata perääntyä, hakea itselle apua ja miettiä olenko oikeassa paikassa. Moraalia moraalia...

siinä olet oikeassa että jos tilanne on sellainen että oikeasti apua tarvitaan, sitä pitäisi osata hakea myös sosiaalialan ammattilaisen.

Mutta sinänsä se että itsellä on ongelmia ei välttämättä kyllä aiheuta sitä etteikö hoitaisi työtään sosiaalityöntekijänä hyvin. Samoin kuin itse alkoholia liikaa käyttävä lääkärikin voi antaa tietämyksensä perusteella hyviä neuvoja alkoholismin hoitoon, vaikkei itse ole valinnut näitä keinoja käyttää.

En kai missään ole maininnut, että hyväksyn lasten kaltoinkohtelun? Enkä oleta, että tarvitaan sosiaalialantutkinto, että ymmärtää sen olevan väärin. Kaltoinkohtelua nyt kuitenkin tapahtuu enkä kuvittele, että jokin koulutus tekee ihmisestä moraalisesti niin ylevän, ettei hän pystyisi toimimaan väärin. On hyvä kysymys, että osaako sosiaalialan ihmiset hakea apua sitä tarvittaessa. Tiedän tapauksen, jossa anorektikon äiti ei hakenut tyttärelleen apua, koska oli itse mielenterveystoimistossa töissä, eikä halunnut, että työkaverit saa tietää. Se, että on vastaus ei tarkoita, etteikö toimi niin. Lääkäreissäkin on todella paljon alkoholin ja lääkkeiden väärinäyttäjiä, ja se tuskin johtuu tietämättömyydestä. Mutta, kuka ei tietäisi, mitä alkoholin väärinkäytätöstä seuraa?

Tekevät ratkaisuja joskus suurissakin mittakaavoissa, ehkä kokoajan ymmärtäen, että omat paprut voisi olla samalla pöydällä mietinnässä. MUTTA, eivät saa siltikään elämäänsä tai päänuppiaan järjestykseen. Pitää osata perääntyä, hakea itselle apua ja miettiä olenko oikeassa paikassa. Moraalia moraalia...

ei se, hyväksynkö. Alkuperäinen kysymys ei koskenut hyväksymistä. Ne ovat eriaisoita.

Teille moraalisteille - kenelle te sitten hyväksytte lasten kaltoinkohtelun? Minä en hyväksy kenellekään. En vain ihmettele sitä, ettei sosiaalialan työ tee ihmisestä parempaa kuin muista - eikä tällä ole mitään tekemistä moraalin kanssa.

Laajeimmin voisi sanoa, etten usko sosiaalipalvelujen kaikki voipaisuuteeen, koska senkin alan ihmiset on rekrytoitava aivan tavallisten ihmisten joukosta.

Toinen kysymys tietenkin on, miten sosiaalialalla valvotaan työntekijöiden kykyä tehdä oikeudenmukaisia ratkaisuja. Ja millaista elämänhalinntaa heiltä voi edellyttää.

Ne, jotka nyt lässyttävät hysyysttelystä syyllistyvät aivan samaan tahalliseen väärin ymmärrykseen, kuin minä syyllistyisin väittäiessäni, että te hyväkysette lasten kaltoin kohtelun kaikille muille kuin sosiaalipuolen ihmisille, koska ilmeisesti teidän mielestä oikean ja väärän erottamiseen vaaditaan vähintään oikean alan AMK tutkinto.

Oscar.

En kai missään ole maininnut, että hyväksyn lasten kaltoinkohtelun? Enkä oleta, että tarvitaan sosiaalialantutkinto, että ymmärtää sen olevan väärin. Kaltoinkohtelua nyt kuitenkin tapahtuu enkä kuvittele, että jokin koulutus tekee ihmisestä moraalisesti niin ylevän, ettei hän pystyisi toimimaan väärin. On hyvä kysymys, että osaako sosiaalialan ihmiset hakea apua sitä tarvittaessa. Tiedän tapauksen, jossa anorektikon äiti ei hakenut tyttärelleen apua, koska oli itse mielenterveystoimistossa töissä, eikä halunnut, että työkaverit saa tietää. Se, että on vastaus ei tarkoita, etteikö toimi niin. Lääkäreissäkin on todella paljon alkoholin ja lääkkeiden väärinäyttäjiä, ja se tuskin johtuu tietämättömyydestä. Mutta, kuka ei tietäisi, mitä alkoholin väärinkäytätöstä seuraa?

Tekevät ratkaisuja joskus suurissakin mittakaavoissa, ehkä kokoajan ymmärtäen, että omat paprut voisi olla samalla pöydällä mietinnässä. MUTTA, eivät saa siltikään elämäänsä tai päänuppiaan järjestykseen. Pitää osata perääntyä, hakea itselle apua ja miettiä olenko oikeassa paikassa. Moraalia moraalia...

ei se, hyväksynkö. Alkuperäinen kysymys ei koskenut hyväksymistä. Ne ovat eriaisoita. Teille moraalisteille - kenelle te sitten hyväksytte lasten kaltoinkohtelun? Minä en hyväksy kenellekään. En vain ihmettele sitä, ettei sosiaalialan työ tee ihmisestä parempaa kuin muista - eikä tällä ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Laajeimmin voisi sanoa, etten usko sosiaalipalvelujen kaikki voipaisuuteeen, koska senkin alan ihmiset on rekrytoitava aivan tavallisten ihmisten joukosta. Toinen kysymys tietenkin on, miten sosiaalialalla valvotaan työntekijöiden kykyä tehdä oikeudenmukaisia ratkaisuja. Ja millaista elämänhalinntaa heiltä voi edellyttää. Ne, jotka nyt lässyttävät hysyysttelystä syyllistyvät aivan samaan tahalliseen väärin ymmärrykseen, kuin minä syyllistyisin väittäiessäni, että te hyväkysette lasten kaltoin kohtelun kaikille muille kuin sosiaalipuolen ihmisille, koska ilmeisesti teidän mielestä oikean ja väärän erottamiseen vaaditaan vähintään oikean alan AMK tutkinto. Oscar.

Missään vaiheessa ei kukaan ole esittänyt väittämää, että lapsen kaltoinkohtelu olisi muille kuin sosiaalialalla oleville hyväksyttävää.

Vaan ihan arkisesti: Ihmetteletkö miksi sossu ei saa omaa elämää järjestykseen, vaikka kaikki "oikeat" opit ja neuvot ovat hänen työkalunsa? Mikä niiden hyvien ohjeiden käyttämättömyydelle on syy?

Monesti lastensuojelun asiakkaita ovat ne, joille elämänhallinnan ongelmat ovat sukupolvien ketjua tai muuten lapsuudesta jo kumpuavia eri syineen. Mutta kun joku tietoisesti haluaa alalle työhön, lukee ja opiskelee vuosikaudet. Eikä pysty omaan elämäänsä peilaamaan eikä hyödyntämään kyseisiä oppeja, niin onko hän ammattilainen?? Kysymyksessä ei pitäisi olla kovin uusavutonkaan?

Mitä hänen tulisi tehdä ja mitä hänen tilanteensa havaitsevan työkaverin pitäisi tehdä.

On ammatti mikä tahansa, ihmisiähän tässä ollaan. Jos nyt lähdetään hiuksia halkomaan niin eihän tervettä perhettä ole olemassakaan, jokaisella meillä on omat traumansa, taakkansa ja kokemuksensa kannettavanaan. Ja sehän on ihan tunnistettu faksta että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu herkästi ihmisiä joilla itsellä käsittelemättömiä ongelmia tai asioita alaan liittyen. Esim. päihdetyöntekijän ammattitaitoon kuuluu tunnuistaa ne syyt, miksi on hakeutunut ko. työhön. Ammatillista on näiden tekijöiden tiedostaminen niin ettei oma henkilökohtaien status vaikuta työntekoon tai päätöksiin. Työntekijän tarkoitus on auttaa muita, ei terapoida itseään. t. sosiaalialan työntekijä