Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuvaamataidon opettajille
19.11.2012 |
Mulla oli ala- ja yläasteella, sekä luokiossakin, jokseenkin tylsää kuviksen tunneilla. En liieemin välittänyt taiteesta, kuten savenräpläämisestä, vesiväreistä, piirtämisestä... mistä ikinä. En voinut ymmärtää taidetta. Taide oudoksutti minua, ja vieraannutti minut aika perusteellisesti. Joten onneksi olkoon, koulujärjestelmä. En tänäkään päivänä innostu mistään vähänkään muka-taiteellisesta visuaalisesta materiaalista. Osasin kyllä itse edes jotenkuten piirtää. Kuviksen numerot olivat aina 7 tai 8. Eli toivottavasti tämä sulkee pois ajatukset katkeroituneen piirustustaidottoman kääkän valituksista.
Vikiseminen ei ole pointtini. Pointtini on se, ja tämä on ehdotus, että määrätkää kuviksen tunneilla oppilaat piirtämään, edes yhden kerran, jostain MAHTAVASTA. Jostain sellaisesta mitä he ovat kokeneet tai nähneet elämässään, mikä oli ikimuistoisen hyvää tai julmetun huvittavaa ja koomista. Sitten tietysti jokainen esittelee työnsä luokan edessä tarinan kera.
Näkeekö joku ongelman tässä? Minulle ei tule muuta mieleen kuin että joku mulkumpi koulukiusaajamuksu saattaisi piirtää koomisen kuvan uhristaan tämän kärsimyksen ja nolouden hetkellä. Sopimattomat kuvat voidaan estää alkutekijöissään.
Teidän luokassanne on näinäkin päivinä joku minunkaltaiseni oppilas, joka ei näe taiteella mitään arvoa. Kuvis on hänelle pakkopullaa jota pitää sietää. Ajattelin vain, että jos edes yhden kerran oppilas saa piirustaa jostain kokemastaan julmetun hyvästä jutusta, luodaan edes pieni tilaisuus sille ettei toista minunkaltaista visuaalisen taiteen totaalihyljeksijää pääsee syntymään.
Mitä kuvaamataidontunneilla oikeastaan tehdään nykyään? Mihin kuvaamataidon opetuksella pyritään? Ovatko tavoitteet muuttuneet viimeisten 15-25 vuoden aikana?
Kommentit (4)
luovuus ei pääse esiin kuvaamataidon tunneilla jos kaikki aiheet määrätään.
Kysyin tyttäreltäni niin hän kertoi että yläkoulussa ovat saaneet itse joskus päättää aiheen. Lukiossa on ollut määrätyt tehtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ponttisi, mutta outoa, että syyllistät opettajan ja aiheet täysin siitä, ettei sinua kuvis kiinnostanut.
Ehkä vika saattaa löytyä myös omien korviesi välistä. Joskus tympii nämä ikivalittajat, jotka valittavat kaikesta valittamasta päästyään, eikä mikään ole koskaan hyvin ja varsinkaan opettaja ei koskaan osaa tehdä mitään oikein.
Mieti nyt vähän itsekin, meinaatko että kuvisasenteesi olisi huomattavasi myönteisempi jos olisit kerran saanut tehdä jotain jostain MAHTAVASTA? Rohkenen epäillä. Ota pensseli kauniiseen käteen ja ala itse taiteilla, sieltä se ilo tehdä löytyy. Iloa et kyllä löydä kun märehdit huonoja opettajiasi.
ja kuvataiteilijan tytär. Minä taas pidän masentavana ajatusta, että taiteen arvon ymmärtämisen pitäisi jotenkin olla kiinni siitä, onko itse joskus piirtänyt jotain mahtavaa jostain mahtavasta aiheesta.
Itse tajusin hyvin varhain, että minä en osaa piirtää. Oli sen verran malleja ympärillä, ettei se vaatinut mitään suurta älyllistä kapasiteettia. Sen sijaan opin jo lapsena katselemaan asioita sen mukaan, onko niissä jotain "jännittävää" ihan esteettisesti tai ajatuksellisesti ja minusta juuri se on taiteen arvo: sitä voi katsella ja miettiä ja ihmetellä, vaikkei sitä itse osaisikaan tehdä. Tai edes haluaisi.
Ja minä olen luullut, että nimenomaan ymmärtämiskykyyn kuvataiteen (ja muidenkin taideaineiden) opetus peruskoulussa ja lukiossa tähtää. Toiset sitten pyrkivät siihen kokemuksellisuuden ja itse tekemisen kautta, toiset taas muiden töitä yhdessä ihmettelemällä. Parhaassa tapauksessa molempia yhdistetään.
Alue: Aihe vapaa
tiedän tuon jutun. On mahtavaa, kun on sellainen aihe, josta tenavat innostuvat. Silloin töistäkin tulee yleensä aika hienoja.
Opetussuunnitelma määrittelee tietysti tuntien sisältöjä, mutta kyllä sinne kaikkea kivaa saa.