Lapsi pitäisi viedä labraan verikokeisiin. Onko mitään helpotuskeinoja?

on käytetty Emlan puudutuslaastareita ennen verikokeen ottoa. Toimii.

Eli emla-voide, joka puuduttaa eikä edes pistä. Lisäksi lapsi sun syliin näytteenoton aikana, jos ei vielä iso roikale ole ja suostuu tulemaan.

Parhaiten auttaa se että sinä olet tilanteessa rauhallinen ja peloton. Jos itse hermoilet tarttuu se myös lapseen. Ja kokeen oton jälkeen kehu lasta.

Ehkä myös se autta jos lapsi saa istua sylissäsi kokeen oton ajan.

verinäyteenotto. Tärkeintä on, että lapsesta pidetään hyvin kiinni, jotta näytteenotto onnistuu toivottavimmin ensiyrittämällä. Myönteisen kokemuksen jälkeen seuraavatkin kerrat ovat helpompia.



Kerro lapselle, että sattuu vähän, mutta onneksi kipu häviää nopeammin kuin rokotuksessa. Vain pistohetki sattuu. Lohduta lasta kesken näyteenoton,kun neula on suonessa, että ei satu enempää ja että meni hienosti jo.



Empa voi hävittä suonet, joten en laittaisi omalle lapselleni.

6.

lapselle, että nyt pistetään ja se ottaa kipeää, mutta kipu ei kestä kauaa. Tämä on toiminut ainakin toistaiseksi nyt 1-vuotiaalle.



En laittaisi lapselleni puudutusta verikokeeseen, koska 1) puudutusvoide supistaa verisuonia, 2) verikokeen kipu on niin lyhytaikaista, että se ei ole mielestäni sen arvoista. Meillä nämä verikokeet ja rokotukset ovat auttaneet myös käsitteiden oppimisessa, tietenkään isolle lapselle niillä ei ole sellaista arvoa.



Mä en pidä tuollaista lyhytaikaista kipua pahana. Kipua joutuu joskus kärsimään, sellaista on elämä. Joku tässä kirjoittikin, että parasta on, että mukana oleva vanhempi on itse rauhallinen, ja olen täysin samaa mieltä. Turvallinen, rauhallinen ja lohduttava vanhempi on lapselle paras kivinpoistaja verikokeessa ja rokotuksessa.

pitäisi laittaa verikokeeseen ilman puudutetta, kun sellainen on helposti saatavilla. Meillä otetaan verikoe lapselta joka 3. kk enkä haluaisi pitää lasta neulatyynynä, jos se tuottaisi kipua. Ei mitään ongelmia ole ollut emlan kanssa. Nyt uhmiskin käy piikkipaikassa mielellään leikkimässä. Minulta on itseltäni ottanut verinäytteitä niin kömpelöt ja suorastaan kovakouraiset labrahoitajat, että kauhulla ajattelen, että sellaiset mustelmanikkarit tökkisivät lasta ilman puudutetta...

Tärkeintä on että vanhempi on rauhallinen. Lapselle voi kertoa vähän ennen huoneeseen menoa että kun otetaan näyte niin se vähän nippasee kuin hyttysen pisto. Mutta se on aika jännääkin. Ja sen jälkeen saa palkinnon.



Itse tilanteessa vanhempi on rauhallinen ja pitää jämäkästi lapsen kättä paikallaan. Lapsi saa halutessaan itkeä ja huutaaa mutta käsi pitää pitää paikallaan. Kohta homma on hoidettu ja on palkinnon aika...

ettei hän näe eikä kuule, että missä on ja mitä varten. Siitä seuraava kokeiltava keino on sitten nuijanukutus. Oikeasti.

Meillä on siis otettu verikokeita kolmelta lapselta iältään 1-8v. Toisinaan on itketty mutta aina on äiti saanut pidettyä käden paikallaan. Ja pari kertaa on onnistunut niinkin ettei lapsi ole kunnolla edes huomannut pistoa. Ainakin kerran harjoittelija tyttö näytti soittorasiaa just kun oli pistetty niin ei meidän tyttö 3v edes kerennyt itkemään lainkaan.



Eli riippuu lapsesta, vanhemmasta ja näytteenottajasta miten sujuu. Mutta rauhallinen ote hommaan on avainsana.

pois hyvissä ajoin ennen koetta, ei haittaa suonten näkyvyydessä. Kannattaa todella laittaa.

Mun poika joka on nyt aikuinen sai piikkikammon, kun lapsena sitä ronkittiin tosi pahasti labrassa ja nyt pyörtyy ihan joka kerran kun saa rokotuksen tai otetaan verinäyte. Kiitos sille idiootille labraakalle joka kaivoi näytettä ikuisuuden ja kuljetteli neulaa ristiin rastiin ihon alla eikä siltikään saanut näytettä, eikä ollut reppanalle laitettu Emlaa :(

lapselle tikkari suuhun:-)



Silloin ei voi niin kamalasti huutaa... Meillä ei syödä paljon karkkia joten lahjomme vähän lapsia ikävissä mutta välttämättömissä tilanteissa.



Lisäksi lastenlääkärimme ohjeisti, että sokerin nauttiminen korottaa kipukynnystä ja suositteli ottamaan jotain makeaa, esim. glukoositabletin. Näin jenkeissä.

Istuu mun sylissä, minä olen rauhallinen ja labratäti juttelee mukavia pojalle. Poika vaan hymyilee ja juttelee takaisin, eikä edes välitä, että pistetään. Ei ole ikinä alkanut edes itkeä, eikä ole tarvinnut lahjoa. Toisin kuin minua, joka pelkään neuloja :D