Lue keskustelun säännöt.
Vautsi! Tältäkö normaalilla ruokahalulla varustetusta tuntuu?
10.11.2012 |
Söin pienen, itsetehdyn sämpylän puolikkaat . Päällä vähän levitettä, pari juustosiivua ja yksi leikkele. Yksi mandariini. Tässä vaiheessa maha on jo täynnä, mutta kuppi kahvia maidolla.
Tällä pysyykin sitten, jos menee samalla tavalla kuin eilen, kylläisenä ihan tuonne klo 12-13 saakka.
Toistan: vau. Mun ei ole nälkä. Ihana tunne. En halua syödä koko pellillistä sämpylöitä. En kaapissa olevaa karkki- tai sipsipussia. En pakkasessa olevaa jäätelöä. Ja voin kertoa että ei olisi aikaisemmin tehnyt edes tiukkaa vetää kaikkia kerralla.
Kunhan jaoin. :) *tuuletus*
Kommentit (24)
Edellisestä lääkärikäynnistä, eli siitä kun ruvettiin nostamaan uusi lääke hoitotasolle, on paino tippunut 4kg ja rapiat. :) Nyt ollaan turvallisesti jo lievän ylipainon puolella (29,6). Ja alaspäin mennään. Vielä kilon toivon häviävän ennen seuraavaa lääkärikäyntiä. Toivottu sivuvaikutus. Aivan ihanaa tuntea olevansa suhteellisen normaali _kaikin puolin_. Ap
lääkettä nyt otatkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkettä nyt otatkaan?
Alkuperäisistä käyttötarkoituksista huolimatta se määrättiin minulle kaksisuuntaisen mielialahäiriön tasaavaksi lääkkeeksi. Aika kevyt sellainen, jos tulee ongelmia pitää mahdollisesti lisätä joku toinen rinnalle. Edellinen lääke vaihdettiin pois koska se aiheutti täysin lamauttavaa väsymystä, mikä ei oikein sovi perheelliselle ja työssäkäyvälle ihmiselle.
Nyt on olo hyvä. :)
Mikä on saanut aikaan muutoksen?
Oikea lääkitys. Ongelmallinen suhde ruokaan (ja atyyppinen masennus) minulla on aina ollut, mutta mielialahäiriööni saamani "lihottavat" lääkkeet saivat paino-ongelmat karkaamaan käsistä kun yksinkertaisesti koko ajan oli sietämättömän nälkä. Nyt, vihdoin ja viimein, tuntui löytyvän sopiva ei-lihottava lääke.
Minä saan tuon tunteen liikkumalla todella paljon.
Mutta sitten kun jostakin syystä en pysty liikkumaan tuntitolkulla joka päivä (esim. työkiireiden tai sairastelun takia) niin ruokahalu pomppaa lähes rajattomaksi ja paino lähtee nousuun.
Helppo on sanoa, että sitä pitää vaan olla tiukkana nälästä huolimatta. Käytännössä se kuitenkin on vaikeaa, sillä nälkä on todellinen ja hyvin voimakas tunne. Ei siinä ole kyse pelkästä mieliteosta.
Olis kyllä ihan huippua jos jollakin lääkkeellä saisi sen saman tunteen ihan pysyvästi. Monilla onnekkailla se on ihan luonnostaan.
Minä saan tuon tunteen liikkumalla todella paljon.
Mutta sitten kun jostakin syystä en pysty liikkumaan tuntitolkulla joka päivä (esim. työkiireiden tai sairastelun takia) niin ruokahalu pomppaa lähes rajattomaksi ja paino lähtee nousuun.Helppo on sanoa, että sitä pitää vaan olla tiukkana nälästä huolimatta. Käytännössä se kuitenkin on vaikeaa, sillä nälkä on todellinen ja hyvin voimakas tunne. Ei siinä ole kyse pelkästä mieliteosta.
Olis kyllä ihan huippua jos jollakin lääkkeellä saisi sen saman tunteen ihan pysyvästi. Monilla onnekkailla se on ihan luonnostaan.
Juu ei, se nälän tunne joka minulla on aiemmin ollut on ollut jotain aivan sietämätöntä. Sellainen, että mieluummin repisi silmät päästään kuin olisi syömättä, näin niinkuin rumasti kärjistäen. Täysin sietämätön tunne. Varmaankin nämä "lihottavat" eli kylläisyyden tunteen poistavat lääkkeet ovat aiheuttaneet oman lisänsä tuohon tunteeseen. Ainoa jolla sain ruokahalun välillä pidettyä aisoissa oli karppaus, mutta sitten tuli maatakaatava makeannälkä johon kaikki kaatui, ja sitten söin sekä runsaasti rasvaa että sokeria ja kaikki tietää mitä sitten tapahtui. Olin niin kateellinen ja vihainenkin niille jotka sanoivat että olet vaan tiukkana, "mun mielestä on niin ihana tuntea pieni nälkä siellä mahanpohjalla, en olekaan kuin juonut kahvia koko päivänä".
Aina välillä minäkin innostuin liikkumaan, ja olet oikeassa, se hillitsee tehokkaasti ruokahalua. Mutta sitten kun oli tuo järkyttävä (lääkkeen aiheuttama keinotekoinen) väsymys, sitä ei vain jaksanut lähteä ulos ja mitä useimmiten se jäi.
Ajattelin että nyt talven yli tiputtelisin painoani ainakin tuonne normaalipainon ylärajoille saakka, ja sitten keväällä rupeaisin taas verryttelemään lihaksiani ja herättelemään juoksukuntoani. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kyllä ihan huippua jos jollakin lääkkeellä saisi sen saman tunteen ihan pysyvästi. Monilla onnekkailla se on ihan luonnostaan.
Tähän tahdon vielä kommentoida että sen lopullisen kylläisyydentunteenhan vei lääke. Ennen lääkkeitä en ollut sentään ylipainoinen vaikkakin normaalipainon ylärajoilla ja lihomiseen taipuvainen, mutta sain itseni pidettyä "rajoissa".
itsekin olin selkeästi normaalipainon ylärajoilla, kun sitä minulle määrättiin. Eli ei olisi ollut varaa lihoa enää yhtään, ja vieläpä yritin koko ajan saada painoa pysyvästi muutamia kiloja alaspäin.
Ennen lääkettä minulla ei ollut mitään ongelmia kylläisyydentunteen tai järkevien aterioiden kanssa, ainoa ongelma oli liika herkkujen syöminen, jonka lopetettua sain painonkin laskemaan vähitellen. Lääke sai aikaan juuri tuon ap:n kuvaaman "tekisi mieluummin repiä silmät päästä kuin olla syömättä"-olon. Saatoin käydä kaupassa ostamassa suunnitellusti ruokaa seuraavaksi 3-4 päiväksi ja vetää samana iltana koko satsin. Jos en jaksanut odottaa että joku ruoka valmistuisi niin vedin pelkkiä raaka-aineita. Päässä pyöri vain ajatus, että pitää saada syödä lisää.
Pitkään vielä luulin, että vika oli minussa ja itsekurini oli vain masennuksen takia täysin kadonnut. Vasta kun löysin netistä muilta ihmisiltä samoja kokemuksia, niin tajusin, että vika oli lääkkeessä. Ja kun lääkkeen lopetti, niin olo palautui todella nopeasti vanhaan, tosin ongelmana olivatkin ne liikakilot, jotka sen takia tulivat. Että ihan kiva, vieläkin ärsyttää, että tuota määrättiin minulle ilman mitään varoitusta. Ja minulla ei siis ollut mitään moniongelmaisuutta taustalla, vaan lääkkeeksi olisi voinut valita ihan mitä tahansa.
Jotenkin käy vain mielessä, että jos kerran hakee mielenterveysongelmiin apua, niin sitten ei ole väliä, että säilyykö muuten terveenä, välttyykö diabetekselta tai ylipäänsä näyttääkö ihmiseltä vaiko muodottomalta valaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saavuttaneensa normaalipainon ylärajan. :)
Marraskuussa BMI oli ruhtinaalliset 29,6 ja nyt olen saavuttanut lukeman 24,9. BMI 21 voisi olla oiva lopputavoite. :) Siitä sitten pikkuhiljaa lisäilemään ruokamääriä kunnes huomaa että laihtuminen loppuu ja tasapaino löytyy.
*tuuletus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti ruoka ja herkut maistuu paljon paremmilta pienissä erissä nautittuna kuin suuntäydeltä ahmittuna. Kun nauttii rauhassa jokaisen suupalan mausta ja tunnusta... ylpeydestä vaikka siitä itsetehdystä sämpylästä - mikä maistuisikaan paremalle.
Mutta - ilmeisesti olen poikkeuksellisen addiktiovapaa ihminen; mulla sulkaalevy kestää viikon, salmiakkiaski 3-4 pvää, tupakkaa voin polttaa 0-3 päivässä.... Ainoa riippuvuuteni on hyvä jäätelö. Sitä jos on pakkasessa en voi olla syömässä - 2dl tai tuutti menee päivässä. Mutta ei yhtään enempää!
Ylipainoinen (n 18kg) mieheni on minun vastakohtani, jos kaapissa on karkkia tai keksejä hän syö ne sen jälkeen kun me muut menemme nukkumaan. Oli sitten 1 pala tai levy tai rasia... hyvin voi hävitä yön aikana... Mies on kuin koiranpentu - hotkaisee herkun maistamatta:)
Minäkin olen päässyt addiktioistani nyt. Se tuntuu erinomaisen ihanalta. En himoitse karkkeja, en sipsiä, en popcorneja. Okei, kuukautisten alla joskus, mutten joka päivä, joka hetki kuten aiemmin oli.
Kunhan tästä vielä edistyn aion varmaankin siirtyä vhh-ruokavalioon. Ei leipää, riisiä, perunaa yms. Paljon kasviksia, pähkinöitä, varsinkin kalaa proteiininlähteistä ja rasvoja kohtuudella. Ts proteiininsaannin turvaamisen jälkeen tarpeeksi ettei enää laihdu (liikaa).
Seuraava askel pelottaa kyllä. Miten uskaltaa ottaa askelen painonhallintaan, kun pelottaa että heti rupeaa lihomaan kun ruokamääriä lisää? Vaikka järjellä tietääkin että näin ei tule tapahtumaan ellei palaa vanhaan. Sitä ei tule tapahtumaan koska samanlaisia tarpeita ei edes ole.
Tämä nyt on tosin ajankohtaista vasta sellaisen 12 kg päästä. Että jos laihduttaisin sinne saakka ensiksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hejssan kaikille!
Ap täällä nostelee ikuisuuksien vanhaa keskustelua. :) Tahdoin vain kertoa että olen laihtunut ihan sopivasti normaalipainon puolelle ja myös pysynyt siinä ihan iisisti. BMI on nyt 22,5, ja toki koska mikään ei ole koskaan tarpeeksi saisi kyllä vielä nelisen kiloa tippua. ;)
Jotenkin tuntuu että kyllä tämä tulee pysymäänkin tässä. Toki sitten vuodet sen näyttävät, mutta enpä ainakaan nyt ole lihonut niitä takaisin vaikka painonpudotus nopeaa olikin.
Hyvää syksyn jatkoa ihan kaikille! :)
Viestiketjun alussa marraskuussa oli bmi 29,6 ja nyt se on 26,3. Normaalipainoon 4 kg. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sortuminen ja paluu vanhaan on edessä kuitenkin jossain vaiheessa.
Sortuminen ja paluu vanhaan on edessä kuitenkin jossain vaiheessa.
Näin voisi kyllä olettaa. Paskan ja läskin määrä on yleensä vakio. Ei kannata leikkiä näin perustavanlaatuisten lakien kanssa, saattaa maailmankaikkeus vielä luhistua. :P
ap
Mikä on saanut aikaan muutoksen?
Oikea lääkitys.
Ongelmallinen suhde ruokaan (ja atyyppinen masennus) minulla on aina ollut, mutta mielialahäiriööni saamani "lihottavat" lääkkeet saivat paino-ongelmat karkaamaan käsistä kun yksinkertaisesti koko ajan oli sietämättömän nälkä. Nyt, vihdoin ja viimein, tuntui löytyvän sopiva ei-lihottava lääke.
Mikä on saanut aikaan muutoksen?
Oikea lääkitys.
Ongelmallinen suhde ruokaan (ja atyyppinen masennus) minulla on aina ollut, mutta mielialahäiriööni saamani "lihottavat" lääkkeet saivat paino-ongelmat karkaamaan käsistä kun yksinkertaisesti koko ajan oli sietämättömän nälkä. Nyt, vihdoin ja viimein, tuntui löytyvän sopiva ei-lihottava lääke.
Mikä on saanut aikaan muutoksen?
Oikea lääkitys.
Ongelmallinen suhde ruokaan (ja atyyppinen masennus) minulla on aina ollut, mutta mielialahäiriööni saamani "lihottavat" lääkkeet saivat paino-ongelmat karkaamaan käsistä kun yksinkertaisesti koko ajan oli sietämättömän nälkä. Nyt, vihdoin ja viimein, tuntui löytyvän sopiva ei-lihottava lääke.
itsekin lihoin varmaan kymmenen kiloa ihan hujauksessa Mirtazapiinilla, joten tuttua hommaa!
Edellisestä lääkärikäynnistä, eli siitä kun ruvettiin nostamaan uusi lääke hoitotasolle, on paino tippunut 4kg ja rapiat. :) Nyt ollaan turvallisesti jo lievän ylipainon puolella (29,6). Ja alaspäin mennään. Vielä kilon toivon häviävän ennen seuraavaa lääkärikäyntiä. Toivottu sivuvaikutus. Aivan ihanaa tuntea olevansa suhteellisen normaali _kaikin puolin_.
Ap