anoppi jauhaa vain tyttärestään, miten tukin suun?

Kauheeta kirjoitusta, anteeksi.

T.ap

kun lopetin odottamasta mitään siltä. Suurin osa asioista on mulle yhdentekeviä, osa ärsyttäviä ja jos joskus auttaa tai leikkii lasten kanssa, se on kotiinpäin. Tajusin, että mitä kovemmat odotukset, sitä suurempi pettymys.



Nyt meillä menee hyvin.

Kysykää miehesi kanssa jo ennen kuin anoppi aloittaa, että joko tytär on saanut apua mielenterveysongelmiinsa (koska siitähän se arjen jaksamattomuus kertoo), ja onko sitä lasta tutkittu, kun ei ole normaalia, että kaksi vanhempaa ei jaksa yhtä lasta, ja että miltä anopista tuntuu, kun on tytär syrjäytynyt ja miehensä myös jne. jne. Olkaa hyvin empaattisia ja lisätkää vettä myllyyn aina, kun anoppi valittaa tyttärensä puolesta.

tietäen, että anopista ei ole tukiverkoksi. Niin makaa kuin petaa.



Tilanne on nyt se, että anoppi on omituinen, sulla on paha lukihäiriö ja teillä on neljä ihanaa lasta.



Get over it.

olisko niin että mummo on hyvin huolissaan tytön perheestä ja haluaisi, että te otatte kantaa asiaan? Se vaan kanavoituu sua ärsyttävälllä tavalla.



Ymmärrän kyl tasan millaista sulla on, olen samantyyppisessä tilanteessa.Ei niin kiva kun mummo puhelimes lässyttää että kyllä tuo x on niiiin mummin tyttö(lapsi joka on hänellä joka päivä hoidossa, mullakin on lapsia, joiden nimiäkään hän ei aina muista).



Ehdottaisin minäkin, että yritä päästää irti tästä ihmisestä.Saisitteko mll:ltä tms varamummoa?Irroittautumisessa voisi auttaa, kun mietit, mitä hyviä puolia tässä ikävässä tilanteessa on, sietäisitkö sittenkään jokapäiväistä yhdessäoloa tai sitä, että mies olisi edelleen äitinsä helmoissa?

taisi tulla aika hyvä vinkki, kannatan. Ja tuskin anoppi tekee tuota loukatakseen. Tai sitten on kyllä jo paha ihminen. Ennemmin kuulostaa siltä, että ei tajua. Toisekseen tuo kuulostaa siltä, että anoppi pätee tyttärensä kautta tavallaan. Eli anoppi tarvitsee sitä, että tytär tarvitsee. Miksi se ei sitten voisi auttaa teitä ja kehua sillä ja tuntea olevansa tarpeellinen, kun kerrankin sitä oikeasti olisi niin enpä tiedä.

Eka ajatus minulla on, että ehkä on kivakin kun anoppi ei ihan jatkuvasti vieraile.



Minulle tuli sellainen mieleen, että voisiko anoppi tuntea syyllisyyttä, kun te ette saa mitään apua ja hän auttelee vain tytärtä? Ei tajua, että teitä harmittaa epäreilun asetelman korostaminen ja liioittelee siksi tämän yhden lapsen aiheuttamaa vaivaa ja kuinka joka päivä täytyy autella. Niinhän ihmiset muutenkin tekevät, liioittelevat ja ja teeskentevät kiireistä. Lisäksi se aina vaan menee niin, perhe-elämässä ja töissä, että se joka jaksaa, ehtii ja tekee kohtaa vain uusia vaatimuksia, eikä muille tule mieleenkään tarjota apua. Reppanaa palkitaan kaikenlaisesta suoriutumisesta.

Nro 8 on ehkä oikeassa tuosta liioittelusta jne, mutta en vaan silti voii itse käyttäytyä noin moukasti. Siis mennä omalle, uupuneelle, monn lapsen äidille miniälle, louskuttamaan että minä se niiiin autan joka päivä omaa tytärtäni. Tottakai tajuaisin että miniä joka ei saa apua ikinä mistään, pahoittaisi mielen hehkutuksesta.

Toinen asia on se että ensin anoppi sanoo että "teitä en sitten auta ikinä" (ei nyt siis näin jyrkin sanankääntein) ja sitten kaikki tapaamiskerrat hehkuttaa miten paljon, usein ja monella tavalla auttaa tytärtään.



Mieheni on asiasta kerran äidilleen puhunut, vetosi oikeudenmukaisuuteen yms, lopputulos että muori veti herneen nenuun ja tiuskasi että hän saa itse päättää kenelle aikansa antaa. Siinä hän on oikeassa enkä tätä oikeutta siis kiistä mitenkään. Reiluuden kanssa sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä.



Mietin siis, että onko anoppi pakko pitää kuviossa mukana. Totuus on se että minä ja mieheni pahoitamme aina mielemme ja lapsilla on vieraantunut mummo joka vaahtoaa vain tyttären lapsesta (puhuu siis omille lapsillenikin vain siitä serkusta, miten mummo vei serkun sinne, miten sen kanssa käytiin mökillä jne) tämä aiheuttaa mielipahaa lapsillenikin.

Välillä teks mieli itkeä, olispa mulla oma äiti joka olisi mummo lapsilleni. Nyt on piittaamaton, epäreilu ja tyly ihminen joka pahoittaa mielemme aina. Olis edes hiljaa ja pitäisi omana tietonaan sen miten paljon tytärtä auttaa ja mitä kaikkea tyttärenlapsen kanssa tekee.



Taidan alkaa lopettelemaan yhteydenpitoa, olisi yksi harmi ja stressitekijä vähemmän.



Ps. Miehen sisko, joka on tavallaan syytön tähän, kärsii anopin epäreiluuden takia myös, sillä ei paljon huvita pitää siihen yhteyttä - kaikki kyläilykerrat on sellaisia että tyttärenlapsi esitellyt mummon ostamia leluja, vaatteita jne (ja omat lapset ihan ihmeissään kun eivät mitään vastaavia ole saaneet koskaan).



Tarinan opetus: itse aion olla todellakin tasapuolinen isovanhempi, mittaan annetun ajan sekuntikellolla!!!kenekään ei soisi kokevan tällaista epäreilua kohtelua: (

Erittäin moukkamaista levitellä perheen sisäisiä asioita nettiin.



Yhtä moukkamaista neuvoa levittelijöitä.



Aina on myös hyvä muistaa, että yksipuolinen kertomus on vain puoli totuutta tai valhetta.

ymmärrettävää, mutta oikeasti se tahtoisi olla kanssanne enempi.



Jos kysyisi miten teillä menee niin kertoisitteko siltikään?



Luultavasti hän puhuu siellä tyttärelleen aina teistä! :(



Miksi ette vaan kerro mitä teillä kuuluu?

Kysyttekö hänen kuulumisiaan? Kysyyköhän kukaan teistä mitä hänelle kuuluu?



Itselläni on melko hyvä tukiverkko, pitää ymmärtää että joku voi töksäyttää jotain väärin ja toinen taas voi olla liian herkkä ja sanat jää kummittelemaan. Se yksi lause jonka anoppi sanoi joskus 6 vuotta sitten on saattanut olla vitsikin!!! :(

joka joskus lässytti kun teillä tuli mökillä riitaa ja viskoit rahaa siellä tms!!! Voi jumalauta, eikö sulla vieläkään ole asiat kunnossa?

Oletko puhunut anopillisesi suoraan, että hei, tässä nyt mennään. Veikkaan, että anoppisi yrittää, on valinnut ns. heikomman puolen apunsa ja tukensa kohteeksi, tiedostamatta tai ei. Mutta hän ei välttämättä lainkaan tiedä fiiliksiäsi, tehän pärjäätte.

Aloituksessa sanoin että anoppi tapaa meitä pikaiseen 2krt vuodesa. Kutsumme useammin, esim lasten synttäreille, jouluna mutta anoppi ei halua tulla. Käy siis kerran talvella, kerran kesällä. Mitkään mökkeilyt tai yökylät eivät kuvioon kuulu.



Asia on siis minulle suru koska haluaisin että anoppi olisi läheisempi, että haluaisi olla mummo lapsillemme (ja nyt en tarkoita hoitamista, hoitamisen teen itse niinkuin tähänkin asti).



Nyt käsi sydämelle, arvostelijat: jaksaisitteko itse ihmissuhdetta jossa kaikki yhteydenpito on aina yksipuolista ja joka vierailusta tulee niin paha mieli että itkettää viikon sen jälkeen. Jaksaisitko sinä sellaista!



Huoh, ainahan näihin vastataan että syy on ap:n!

Moukka anoppi sulla.



Jos sulla on vaihtoehto valittavana elää ilman anoppia, niin miksi et tekisi niin?



Mietin, että miten miehesi suhtautuu ajatukseen elää ilman kontaktia äitiinsä ja lasten mummoonsa?

Ja siskon mielestä tilanne oli reilu: jos äitinsä haluaa auttaa vain häntä, niin tottakai äidin pitää saada tehdä mitä äiti haluaa, ja hän ei ala avustaan luopumaan siksi että sitä pitäisi väkisin jakaa muillekin.



Siskon perustelut olivat ihan pätevät. Tuskin kukaan sitä tilannetta haluaa muuttaa, jos itse saa avusta 100% ja veli saa 0%. En olettanut että sisko asiaa alkaisi muuttamaan sehän olisi hänelle epäedullista.



Joten kyllä sen oikeudenmukaisuuden pitäisi lähteä anopista, ja kun se ei lähde, niin en näe että tilanne koskaan tästä muuttuu.



Mutta, kuten yllä joku neuvoi, haen tilanteesta positiivisia asioita: en todellakaan koe olevani velvoitettu auttamaan anoppia aikanaan kun tuosta joskus raihnaistuu. Ehkäpä se apua saanut tytär hoitaa vanhuudenvaivat sitten.