Ero vai rakastaja?

Olen ollut useita vuosia naimisissa mieheni kanssa. Harrastamme seksiä ehkä 6 kertaa vuodessa. Mieheni ei juuri tee aloitteita, ja torjuu usein minun aloitteeni mm. väsymykseen vedoten. Tilanne on ollut sama suhteen alusta lähtien. Meillä on yksi lapsi, joka sai normaalisti alkunsa ovulaatiota tarkkailemalla. Koen saavani seksiä totaalisen liian vähän. Haluaisin ainakin muutaman kerran viikossa. Olemme puhuneet asiasta useita kertoja. Mieheni on kertonut, miten toivoisi tulevansa lähestytyksi jne. ja olen parhaani mukaan koettanut ottaa hänen toiveensa huomioon.



Miehelläni tuntuu olevan myös hieman arka suhde seksiin ja aistillisuuteen. Itse taas haluaisin usein ja koen olevani hyvin fyysinen ihminen. Olen koettanut parhaani mukaan olla vaatimatta ja rohkaista miestäni luottamaan itseensä. Heikoin tuloksin.



Kesällä päätin, että en enää tee aloitteita seksiin ja latson, tekeekö mies. Viimeksi harrastimme seksiä kesäkuussa. Nyt olen törmännyt tuttavapiirissä erääseen mieheen, joka flirttaa aika vahvasti. Ensin en edes tajunnut sitä, koska siitä on todella kauan, kun kukaan on osoittanut minuun kiinnostusta. Kun sitten tajusin, huomasin olevani aivan häkeltyynyt ja onnellinen, ja myös kiinnostunut.



Olen muutama vuosi sitten ehdottanut miehelleni, että voisin harrastaa seksiä sivusuhteessa, jos hän ei vain yksinkertaisesti halua seksiä. Mieheni vastasi tällöin, että hän ei hyväksyisi toista miestä. Koen olevani panttivankina: tuomittu elämään lähed seksittömässä avioliitossa. Tänään mieheni vihdoin teki aloitteen seksiin, ja tajusin yhtäkkiä, että en halua häntä enää lainkaan, lähinnä miehen "tissihihittely" tuntui lapselliselta ja ärsyttävältä. Olen nyt viikon harkinhut eroa, vaikka tiedän srn olevan raskas prosessi. En halua elää loppuelämääni ilman seksiä. Ajattelun nyt myös, että jos tämä uusi tuttavuus on kiinnostunut, voin saman tien aloittaa hänen kanssaan suhteen, koska olen jo päättänyt erota. Mitä mieltä olette tilanteesta palstalaiset?