Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tällaisen miehen kanssa perustaa perhe?
31.10.2012 |
Minulla on kiltti, ihana ja vastuuntuntoinen mies, joka olisi varmaan mahtava isä. Mietityttää kuitenkin hänen erittäin rankka taustansa.
Mieheni perhe on moniongelmainen, on mm. työttömyyttä ja alkoholinkäyttöä, tarkemmin en nyt listaa. Mieheni joutui kuitenkin jo alle kouluikäisestä saakka huolehtimaan kaikista perheenjäsenistään, eli vanhempien lisäksi pikkusisaruksista sairaisiin isovanhempiin. Iän kasvaessa kasvoi vastuukin, ja lopulta miehen perhe oli jopa rahallisesti hänestä riippuvainen. Mitään tukia ei silkasta ylpeydestä tietenkään voinut hakea.
Tämän seurauksena on mieheltäni jäänyt kaikki normaaliin kasvamiseen kuuluvat asiat kokematta. Perheen tilanteen takia häntä on säälimättömästi kiusattu koulussa, eikä ystäviä ole ollut käytännössä ollenkaan. Yläasteen jälkeen hän yritti opiskella, mutta perheen rahantarve ja vanhempien henkinen yliote alaikäiseen poikaan saivat aikaan sen, että koulut jäivät täysin kesken ja mies siirtyi työelämään, jossa on edelleen.
Kun tapasin mieheni, hän oli 20-vuotias ja saanut töiden kautta ystäviä ja päässyt muuttamaan omilleen. Rankkojen kokemusten tuloksena on syntynyt kunnollinen, motivoitunut ja hyvä mies.
Se mitä pelkään, on se, että mieheni tulee etsimään kadotettua nuoruuttaan myöhemmin. Olemme pian lapsenhankintaiässä, mutta baarit ovat alkaneet houkutella häntä yhä enemmän. Ei liiaksi, mutta pelkään mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mieheni on itse asiasta puhuessa sanonut, että ei oikeasti tiedä yhtään, kuka hän sisimmässään on ja mitä elämältään haluaa. Minua tuollainen puhe pelottaa kovasti. Entä jos mies päätyy siihen, että ei haluakaan elämältään minua? Oloni on epävarma, mutta en aio miestä jättää sillä omalla tavallaan hän "tarvitsee" minua, on itse sanonut että oppii minulta jatkuvasti ns. "normaaleja" asioita, esim. perhe-elämästä, mitä ei itse saanut kokea. Ja toki siis rakastan häntä suuresti.
Kokemuksia kenelläkään, purkautuuko nuoruuden tukahtunut ilmapiiri aikuisena jotenkin holtittomasti?
Kommentit (15)
niin minusta se jo kertoo kaiken. Mielestäni perhe perustetaan sellaisen kanssa jonka kanssa mikään ei epäilytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otaksun että olette alle 30-vuotiaita. Teillä on vielä hyvää aikaa elää yhdessä ja katsoa miten parisuhteenne kehittyy. Älkää tehkö vielä lapsia.
oli katsonut, kun vanhemmat ryyppäävät ja isä istui välillä linnassa. Hän sanoi minulle, ettei halua samanlaista kokemusta lapsilleen, vaan haluaa lapsillaan olevan isän, joka on läsnä. No, minä tulin raskaaksi ja mies juoksi baareissa. Jaksoin katsoa menoa jonkun aikaa, kunnes potkaisin miehen pihalle. Ei ole pitänyt mitään yhteyttä omaan lapseensa näiden 3 vuoden aikana... Ei kiinnosta tavata, vaan haluaa ryypätä.
Alkoholismi on kuitenkin periytyvää...
Mä olen kasvanut mitä hirveimmissä oloissa itse, jälkeenjääneen alkoa ja huumeita käyttäjän yksinhuoltajaäidin lapsena. Olen nähnyt lapsena asioita joita lasten ei pitäisi ikinä nähdä, kokenut väkivaltaa erilaisten äidin kierroksessa olevien äijien taholta jne. Olin myös koko kouluikäni kiusattu, koska minulla oli halvat, usein paskaiset vaatteet ja asuin pahamaineisissa kaupungin vuokrataloissa. Ystäviä minulla ei ole ollut lapsena enkä aikuisena, enkä niitä kyllä kaipaakaan.
Mulla oli teini-ikä tosi myrskyisä ja vaikea, mutta sen jälkeen olen mielestäni ollut varsin tasapainoinen ihminen taustastani huolimatta tai ehkä jopa siitä johtuen. Minä en pienistä säikähdä enkä arkaile, kun on tullut koettua kovempaakin. On ollut myös halu elämässä itse saavuttaa jotain koska tiedän millaiseen elämään en ainakaan halua.
Tuo mitä miehesi sanoo että ei tiedä kuka on ja mitä haluaa on todella tavallista. Monella joka luulee tietävänsä, tulee niilläkin keski-iän kriisissä tunne, että ei tiedäkään. Että onkin tähän asti toiminut ulkoisten odotusten ja normien ohjaamana, eikä aidosta sisäisestä halustaan, ja alkaa silloin etsiä mikä on oma sisäinen halu. Ei minusta tuollaista pelätä tarvitse, mutta jos mietit perheen perustamista tuon miehen kanssa, minusta olisi hyvä varmistua miten mies suhtautuu sitoutumiseen. Jos hän on sitä mieltä, että aika kevyin perusteinkin voi erota jos vaan vähän kyllästyttää eikä tunnu omalta, niin kannattaa tarkkaan miettiä lähteekö kuvioon. Mutta jos hän on minun kaltaiseni vanhanaikainen, joka on sitä mieltä että yhdessä ollaan kun on yhteen sitouduttu, ellei sitten jotain ihan kamalaa tule kuten väkivalta, alkoholismi, narkkaus tms, niin kyllä minä luottaisin että ne periaatteet pitävät vaikka mielihaluja toisiin suuntiin joskus olisikin.
Mutta joo, en siis usko että nuoruuden tukahtunut ilmapiiri välttämättä mitenkään erityisesti purkautuu aikuisena. Ei ole mulla ainakaan purkautunut.
odottakaa rauhassa, jopa vuosia. Katsot ja mietit ja näet mihin miehen tilanne johtaa. Monet lkoholistiperheiden lapset vannovat ettei halua samaa lapsilleen ja silti näin käy, ei aina mutta onhan näitä...
itse olen alkoholistiperheen lapsi neljästä. Minä en ole alkoholisti, 1 sisarus on alkoholisti ja 2 huumeriippuvaisia. Eli 1 neljästä selvisi.
Mieti rauhassa, ei ole mikään kiire vaikka se 20vuotiaana tuntuukin siltä. itse sain esikoiseni 32 vuotiaana enkä ole mikään mummoäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on joko hairahtua kokeilemaan kaikenlaista taikka ihan vaan sairastua lapsuuden taakan vuoksi.
Kokeilut voivat alkaa koska tahnansa ja se mielen järkkyminen ehkä sit 30v ja risat, jollei siihen mennessä olen itsensä kanssa sinut.
voi aiheutua se, että omakin elämä menee vinoon tai sitten voi käydä myös niin, että nimenomaan haluaa itse elämältää jotain muuta ja haluaa antaa lapsilleen ihan päinvastaisen lapsuuden kuin mitä itse sai. Sitä miten juuri sinun miehesi kohdalla käy ei voi kukaan täällä tietää.
Aina huono-osaisuus ja ongelmat eivät periydy - on myös erittäin vaikeista olosuhteista tulevia todella tasapainoisia ja järkeviä ja huolehtivia ja pärjääviä ihmisiä.
Minulla särähti eniten korvaan se, että rivien välistä oli luettavissa, että olet huolissasi jo nyt miehen alkoholin käytöstä. Jos on merkkejä liiallisestä käytöstä, ne merkit kannattaa ottaa vakavasti - useinmiten se käyttö ei vähene ja ainakaan ei pidä ajatella, että se vähenisi, kun saadaan lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies sanoo, ettei tiedä yhtää, mitä elämältä haluaa eikä tunne itseään, niin ehkä ei vielä ole aika sitoutua vakavasti ja perustaa perhettä.
Hankkisin lapsia vasta, kun kumpikin on varma, että niitä halutaan ja tiedetään, mitä elämältä halutaan.
Kullakin on taustansa, mutta miten tuon erottaa suhteen leipiintymisestä ja ajatuksista, että ruoho on vihreämpää.
Seitsämän vuoden kriisi?
Eiköhän tuo asia vain pidä puhua, mutta senkään perusteella ei ole takeita. Lapsi ja arki ja normaalit ongelmat seksissä, parisuhteessa yms. voivat romuttaa hienot suunnitelmat, joita on kuviteltu ilman lapsia.
Voihan olla, että ap kohtaa lasten teon jälkeen sen oikean sielunkumppaniin ja mies jätetään ihmettelemään kun vaimo on löytänyt uuden onnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hirveää tuo että mies kantaa sukuaan tuollaisena riippana mukanaan että tyttöystäväkin joutuu miettimään suvun tekojen takia uskaltaako tehdä lapsia joskin ymmärrän sinua,säälittää vaan tuo mies joka maksaa edelleen idiootti perheestään :(
Koskaan ei kenestäkään voi mennä vannomaan millainen vanhempi hänestä tulee,se joka muuta väittää valehtelee.
Mulla oli upea kiltti ja huomaavainen mies,piti kuin kukkaa kämmenellä kunnes tuli lapsia...Edelleen on tuota kaikkea mutta vain lapsille,minusta tuli itsestään selvä. Parempi niin kuitenkin.
Se millaisia lapsiakin saa määrittelee jo sekin millainen vanhempi kukakin on, esim. sairaan lapsen,koliikki vauvan väsynyt äiti on toki erilainen kuin mitä terveen"helpon"lapsen kanssa.
Älä anna noiden taustoen tulla suhteenne väliin,yrittäkää löytää se perhe ja suku itsestänne ja luoda uusia muistoja. Meillä jokaisella on henkiset vammamme ja jokaisen meidän perheestä löytyy tapoja jotka haluamme unohtaa/tehdä toisin.
Tsemppiä teille ja yritä olla analysoimatta miestäsi liikaa :)
Jos on, niin sittenhän voitte jutella siitä mitä odotuksia sulla on ja sopia, että kokeilette lapsiperheelle sopivaa elämäntapaa vaikka 6 kk ennen lapsen hankkimista nähdäksemme sopiiko se molemmille.
Jos se tupakka on jo kokeiltu, niin mitä muuta sitä voisi kokeilla? Kannusta esim. opiskelemaan, ihan vain vaikka joku opistotasoinen iltakoulu, siitähän sitä tietää tykkääkö opiskella ja sitten voi asettaa muita tavoitteita. Opiskellessa saa usein myös uusia kavereita, jos ne on tällä hetkellä ne työkaverit, jotka sinne baariin vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen, miten hän toimii? Jos hän sanoo, ettei yhtään tiedä mitä elämältään haluaa, se on ainakin iso punainen hälytysmerkki ettei nyt ole aika hankkia lapsia.
Baarit ja tupakka nyt ovat sinänsä ihan yleisiä juttuja, mutta jos ne tulevat yhtäkkiä kuvioihin vasta aikuisella iällä, kuulostaa kyllä siltä että mies hakee nyt sitä menetettyä nuoruutta. Jos on aikuiseksi asti selvinnyt ilman jotain tupakkaa, aikuisena pitäisi olla jo selvä homma ettei sitä elämässä tarvitse, edes kokeilla. Sellaisen tarpeen syy on oikeasti jotain muuta.
Kuulostaa kyllä siltä että miehesi menneisyys painaa häntä - ja miten muuten voisi ollakaan tuollaisen jälkeen. Paras tapa käsitellä asioita olisi varmaan hakeutua johonkin terapiaan. Miten hän siihen suhtautuu? Jos merkit viittaavat siihen, että mies ei olekaan halukas myöntämään että ongelmia on tai hakemaan niihin apua asiallisella tavalla, sinä et valitettavasti voi häntä väkisin "parantaa" nuoruuden traumoista.
Sinun pitäisi pystyä sekä antamaan hänelle aikaa ja tilaa katsoa, mitä hän nyt sitten haluaa, mutta pitämään myös omista rajoistasi kiinni. Jos huomaatkin olevasi suhteessa ihmisen kanssa, joka ei enää tunnukaan tutulta ja luotettavalta, teet paremmin itseäsi kohtaan jos et jää ymmärtämään ja parantamaan miestä loputtomiin.
Baarit ja tupakka nyt ovat sinänsä ihan yleisiä juttuja, mutta jos ne tulevat yhtäkkiä kuvioihin vasta aikuisella iällä, kuulostaa kyllä siltä että mies hakee nyt sitä menetettyä nuoruutta.
Riippuu nyt siitä onko tuo mies 25 vai 45. Opiskeluiässä, siinä parin-kolmenkympin vaiheilla kyllä moni kokeilee noita asioita eikä siinä mitään outoa.
Kuulostaa kyllä siltä että miehesi menneisyys painaa häntä - ja miten muuten voisi ollakaan tuollaisen jälkeen. Paras tapa käsitellä asioita olisi varmaan hakeutua johonkin terapiaan. Miten hän siihen suhtautuu? Jos merkit viittaavat siihen, että mies ei olekaan halukas myöntämään että ongelmia on tai hakemaan niihin apua asiallisella tavalla, sinä et valitettavasti voi häntä väkisin "parantaa" nuoruuden traumoista.
Ei aina mitkään terapiat ole välttämättömiä. Itse en ole sellaisissa ikinä käynyt ja 38 vuotta jo elellyt oikein hyvin ilmankin. Totta kai jokaisella ihmisellä on erilaisia kausia, myös sellaisia joissa selvittelee asioita itsensä kanssa, mutta minusta ei ole hyvä jos tuollaisen ihmisen kanssa liian nopeasti tulkitaan että ne johtuu siitä menneisyydestä.
Asiat asioina vaan, ja terapiaan saa mennä jos ei itse pärjää, mutta saa itsekin selvitellä jos pärjää. Minusta ainakin olisi melkoisen ikävää että heti jos mulla olisi vaikka vähän uupunut tai kiukkuinen kausi, niin puoliso olisi hössöttämässä että terapiaan, terapiaan, nyt se menneisyys sieltä iskee. Kun kuitenkin kyse on vain ihan normaalista ihmiselämään kuuluvasta vaihtelusta joka ei mielestäni tarvi mitään apua.
Tuota nro 12:ta komppan siinä, että on ikävää että menneisyys voi tulla uudestaan vainoamaan sen kautta, että ihmiset suhtautuu epäluuloisesti sen takia. Itse en pitkään aikaan kertonut miehelle mitään lapsuudestani, juuri siksi että hän kohtaisi minut vain minuna, ilman ennakkokäsityksiä ja epäluuloja. Ja sitten kun kerroin, pelkäsin kovasti että hän voi jopa hylätä minut kokonaan kun näkee mistä olen lähtöisin. Mutta ei hylännyt, eikä onneksi ajattele minusta niin että olisin menneisyyteni takia jotenkin erityisen särkyvä astia, vaan päinvastoin, sanoo että olen kovanokkainen ghetto survivor joka selviää mistä vaan ;)
t. 6, myös hyvin vaikean lapsuuden ja nuoruuden kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkän taustan vuoksi ei ketään kannata hylätä. Fakta on tietysti se, että monet lapsuuden traumat ja ikävät asiat saattavat konkretisoitua omassa päässä siinä vaiheessa kun traumaattisen lapsuuden kärsinyt saa itse lapsia. Ne on voinut aiemmin hautautua kovan työn ja kiireen alle, mutta sitten kun katsoo omaa lastaan ja mieleen tulvii muistoja omasta lapsuudesta, se voi laukaista kaikenlaista.
esimerkki mun mielestä hälyttävästä käytöksestä on se, että mies on alkanut humalassa myös polttaa silloin tällöin :/ Tätä en voi hyväksyä, mutta mies vaan sanoo että haluaa "kokeilla kaikkea". En tosin usko hänen menevän sen pidemmälle, hän nimittäin halveksii niin paljon vanhempiensa alkoholinhuuruista elämäntapaa.
ap