Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
8-vuotias poikani väittää, että häntä kiusataan koulussa,
18.11.2012 |
vaikka pojan luokkatoverit, opettajat ja rehtori väittävät muuta.
Tilanne on siis se, että 8v poikani kertoo nykyään lähes joka päivä koulun jälkeen, että häntä kiusataan koulussa ja kuvailee kuinka häntä kiusataan. Poika väittää, että häntä tönitään, haukutaan, jätetään leikkien ulkopuolelle ja uhkaillaan. Joskus on joku vihko ja koulukirjakin kadonnut. Niistäkin poika sanoo, että kiusaajat ovat vieneet ne häneltä.
Kuitenkin kun olen ottanut asian puheeksi koulussa, niin siellä sanotaan, että siellä ei esiinny kiusaamista. Opettajat sanovat, että kyseisessä koulussa ei ole koskaan esiintynyt kiusaamista ja rehtorikin sanoo, että "Olen ollut tässä koulussa töissä jo 30 vuotta eikä täällä ole ikinä esiintynyt minkäänlaista kiusaamista". Pojan luokkatoveritkin, joita poika väittää kiusaajikseen, sanovat että eivät he ole kiusaneet poikaa koskaan. Heidän mukaansa minun poikani on päinvastoin aina heitä kohtaan kummallinen, huutaa heille että "Menkää pois minun luotani" tai juoksee itkien pakoon, kun he yrittävät tulla leikkimään poikani kanssa. Opettajien mukaan poikani on aina ollut levoton ja huono oppilas, sen lisäksi että hän ilman syytä syyttää tovereitaan kiusaamisesta hän aina itse riehuu tunneilla, ei tottele käskyjä, on levoton ja lapsellinen ja mitä tulee niihin pojan karonneisiin vihkoihin ja kirjoihin, niin opettajat sanovat, että se on pojan tavanomaista huolimattomuutta, että hän hukkaa tavaroitaan. Hänellä on aina joku kirja, vihko, penaali tai joskus jopa koko koululaukku hukassa ja jos hukassa oleva tavara (esim. kirja) löytyy, niin se löytyy revittymä jostain roskiksesta ja pojan luokkatoverit ilmoittavat nähneensä, kuinka poika itse heitti kirjan kuralammikkoon, repi sen ja heitti sen roskiin.
Kuinka saan pojan uskomaan, että hänen on lopetettava turha riehuminen ja huono käytös koulussa eikä toisia saa syyttää kiusaamisesta, koska he eivät kiusaa?
Kommentit (10)
Itse ottaisin kyllä ensimmäisenä selvää tuosta kiusaamisesta. Ymmärrän, että noinkin pieni koululainen saattaa keksiä juttuja omasta päästään, mutta tuo väite "30 vuotta ilmaan minkäänlaista kiusaamista" on kyllä jo harvinaisen paksua. Joko rehtori ei osaa tunnistaa kiusaamista, tai ei vain jaksa puuttua asiaan.
Itse olen ollut koko ala-asteen ajan koulukiusattu. Opettaja vähätteli asiaa, esimerkiksi tuolilleni laitettiin nasta, jonka päälle istuin. Tietysti jouduin myös naurunalaiseksi, mutta opettajan kanta oli että oma vikani kun en katsonut mille istuin. Samanlaista jatkui koko ala-asteen, vasta koulun vaihtuessa yläasteeseen asiaan puututtiin.
Opettajien on yksinkertaisesti helpompi sanoa, että kiusaamista ei esiinny ja sulkea silmänsä kuin oikeasti puuttua asiaan. Viimeinen taho jolta kysyisin ovat juuri nuo kiusaajat itse. Eivät lapset ole tyhmiä, kyllä osaavat valehdella tai vähintäänkin itse katsoa että heidän tekonsa eivät olleet kiusaamista (vaikka asia toisin oli). Mitään eivät tapaa tunnustaa ennen kuin todisteet on pöydällä, silloinkin korkeintaan vähätellen. Taas kerran omasta kokemuksesta.
Tuntuu vaikealta uskoa että normaali lapsi (oletan nyt siis että ei ole kotona ongelmakäytöstä kun en asiasta enempää tiedä) repii oman kirjansa ja heittää roskiin ja väittää kotona luokkatovereiden tehneen sen. Sanoivat nämä luokkatoverit nähneensä mitä tahansa.
Voi hyvinkin olla mahdollista että lapsesi valehtelee, mutta asiaa sen enempää tuntematta suosittelen vielä selvittämään asian todellisen laidan. Jos aikuiset eivät usko lasta jolla oikeasti on jokin hätä, niin kyllä siitä arvet jää.
Terv. 6 vuoden ajan koulukiusattu yläastelainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän lapsen luokkakaverilta.
Lapsi on sinänsä ihana ja herttainen ja oma poikamme pitää hänestä koska tuntee hänet pidemmältä ajalta. Tuo tavaroitten hukkaaminen ja häslääminenkin kuulostaa ihan samalta.
Tämä poika tulkitsee kaiken kiusaamiseksi. Luokan raisummat pojat eivät enää ota häneen kontaktia, koska ei siitä tule mitään sillä hän ymmärtää heidät aina väärin. Meidän poika yrittää kovasti olla hänen kansaan vielä kaveri, mutta on nyt sitten leimattu kiusaajaksi.
Samaan aikaan kun ne isommat ja reippaammat painii ja hakkaa toisiaan nyrkillä jossain kovemmassa leikissä, sanoo poikani tälle toiselle kerran PÖÖ ja saa merkinnän kiusaamisesta. Hän ei edes ymmärrä että kiusaa.
Onko pojallasi ketään kaveria luokalla?
Jos on niin voisiko niiltä kysellä esiintyykö kiusaamista?
Meidän lasta kiusattiin. Hän itse tuli puhumaan siitä.
Kun puhuin opettajan kanssa. Hän myönsi ,että jotain tapahtuu koulussa ,koska muut oppilaat olivat siitä kertoneet opettajalle.
Meillä lapsi pelkäsi mennä kouluun kun kiusaajat uhkasivat tappaa hänet.
Joten juttele lapsesi kanssa ja kysele onko hän itse tehnyt jotain mikä provosoisi kiusaajia. Tientenkin kiusaaminen on väärin ,mutta itse voi joihinkin vaikuttaa.
Meillä lapsi kanteli ,joka asiasta opelle (ihan sama mikä asia) tämä oli yksi syy kiusaamiseen muiden joukossa.
"Olen ollut tässä koulussa töissä jo 30 vuotta eikä täällä ole ikinä esiintynyt minkäänlaista kiusaamista"
Tämä on kyllä jotain uskomatonta paskaa.
kohtaa kertomuksessasi.
1. Kirjoitat että lapsesti "väittää", eikö hän kerro paremminkin
2. Opettajan lausunnot lapsestasi ovat pöyristyttävät "aina huono" aikuinen syyttämässä 8 vuotiasta lasta! Hänellä on selvä kanta lapsestasi ja se ei ole hyvä eikä positiivinen.
3. rehtorin näkemys koulukiusaamisesta on hyvin outo ja täysin epäuskottava
Sinuna vaihtaisin lapsen koulua heti. Ympäristö on voinut aiheuttaa tuon kaiken. Kiusaavia oppilaista suojellaan ja tuetaan. Lapsesi on syntisäkki ja syypää kaikkeen.... ei kuulosta terveeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi vaikuttaa yliherkältä ja huomionhakuiselta. Hakee siis huomiota teiltä kotoa tällä temppuilullaan.
Opettaja tuskin sanoo noin suoraan, että lapsesi on aina huono. Epäammattimaista. Opettaja voi toki tuoda esille monin sanankääntein, että lapsesi ei pärjää siinä ja siinä asiassa.
Mene seuraamaan tunteja, siihen on kaikilla oikeus. Poikasi tarvitsee apua. Onko oppilashuoltoryhmä käsitellyt hänen asiaansa? Entä onko poika käynyt koulukuraattorilla? Ehkä lasten- ja nuorten psykiatrinen vastaanotto olisi oiva paikka käydä keskustelemassa tilanteesta.
Itse lähtisin nyt hakemaan apua pojallesi. Jos edelleen tulee esille se, että joku toinen tekee tihutöitä (ottaa ja repii kirjoja..), niin sitten se selvitykseen. Nyt on sana sanaa vastaan.
Eikö koulusta olla ohjattu teitä eteenpäin saamaan apua? Onko koulussa KIVA-koulu käytössä?
kuulostaa että et halua uskoa lastasi ja haluat ajatella että tuo ei ole totta.
Jos muut ovat pitkään kiusanneet niin ei kai lapsi halua heidän kanssa leikkiä ja sanoo että menkää pois.
Nuo kertomukset kuulostaa hyvin uskottavilta. Miksi lapsi kertoisi tuollaista tai osaisi tuollaista kertoa, jos ei olisi sitä nähnyt tai kokenut.
Itseänikin on kiusattu ala-asteella etenkin ja nuo vihkojen repimisjutut yms kuulostaa hyvinkin tutuilta.
Usko lastasi ja koita selvittää tilanne, jos lapsesi sinulle uskoutuu. Jos et ota häntä tälläisessa asiassa todesta hän ei tule sinulle myöhemmin avautumaan mistää muusta hänelle merkittävästä asiasta.
Itse en uskaltanut kertoa kotona kiusaamisesta, kun pelkäsin että jos äiti puuttuu asiaan minua kiusataan vaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen ollut tässä koulussa töissä jo 30 vuotta eikä täällä ole ikinä esiintynyt minkäänlaista kiusaamista"
.
Ja koulukiusattuna. Opettajat eivät ikinä nähneet mitään, rehtori ei uskonut. Onneksi sentään edes omat vanhempani uskoivat.
Ja koulukiusaajien vanhemmat olivat juuri näitä, "Ei meidän Jessica-Amalia mitään pahaa tee"
niin ei kai kukaan niin tyhmä ole että sanoo että niin tekevät, vaan keksivät juuri noita sepustuksia että poikasi olisi itse vihkot repinyt. Tai sitten poikasi voi olla niin kyllästynyt kiusaamiseen että mielummin repii vihkon itse kuin että antaisi kiusaajilleen sen tyydytyksen että pääset vihkonsa repimään.
Alue: Aihe vapaa
sitten kuitenkin mennä salaa seurailemaan esimerkiksi välitunnin kulumista -tai vielä parempi: pyytää jotain lapsille oudompaa tuttavaa seurailemaan.
Minä väitän, että sellaista koulua ei ole olemassa, jossa ei jonkinlaista kiusaamista tapahtuisi. Enemmänkin tulee mieleen, että tuollaisessa koulussa on taitavasti silmänsä sulkevia aikuisia jos ei muka koskaan ole tapahtunut yhtään mitään.
Voitko olla täysin varma, että poikasi ei puhu totta? Tutki asia ja lapsesi puheiden todenperäisyys, älä luota sokeasti luokkatovereiden tai opettajien sanaan. Saatat olla hänen ainoa oljenkortensa jos hän elääkin oikeasti tuota todellisuutta.
Ei haastavia ja vilkkaitakaan oppilaita saa kiusata.