Onko terapia hintansa arvoista??

mutta on siinä terapiassa se vuorovaikutus koulutuksen saaneen, sinusta kiinnostuneen ja auttamishaluisen ihmisen kanssa, jota kyllä ei kirjoista saa. Ne kirjat eivät sitäpaitsi pysty ottamaan mitenkään kantaa juuri sinun elämäsi asioihin vaan ovat parhaimmillaankin yleisluontoisia.



Itse olen reilun vuoden terapiassa käynyt ja kokenut sen hyödylliseksi. Maksaahan se, mutta onneksi kela korvaa osittain.

Sisältöä elämään et kyllä terapiasta saa, se täytyy etsiä muulla tavoin. Jos on henkisiä ongelmia, terapia voi kyllä mahdollistaa sen että jaksaa alkaa sitten hankkia sitä sisältöäkin elämään.



Jos sulla ei ole mitään pahoja ja elämää rajoittavia ongelmia niin ehkä kannattaisi alkuun hankkia harrastus ja niitä self-help-kirjoja.

Sain itseni opiskelu- ja työkuntoiseksi, myös parisuhteeseen ja perhe-elämään kykeneväksi (sitä ennen suhteet kariutuivat).



Omalla kohdallani mikään kirja ei olisi ajanut asiaa - olla vuorovaikutuksessa ja tulla hyväksytyksi ehdoitta, terapiassa 3v.

mutta on siinä terapiassa se vuorovaikutus koulutuksen saaneen, sinusta kiinnostuneen ja auttamishaluisen ihmisen kanssa, jota kyllä ei kirjoista saa. Ne kirjat eivät sitäpaitsi pysty ottamaan mitenkään kantaa juuri sinun elämäsi asioihin vaan ovat parhaimmillaankin yleisluontoisia.

tai minä olen saanut. Menin terapiaan jonkinlaisessa keski-iän kriisissä jossa kaikki turhautti ja tuntui että on jumissa elämässään, ettei tiedä mitä tahtoo ja minne suunnata. En kokenut siitä terapiasta oikein mitään hyötyä.

Mutta monesta kirjasta minulle oli oikeasti hyötyä. Minusta niissä parasta oli juuri se, että ne eivät ottaneet kantaa juuri minun ongelmiini, ja niiden kautta oma sisäinen viisauteni pääsi puhumaan minulle, kun peilasin omia ajatuksiani kirjojen ajatuksiin. Ehkä tärkein mulle oli Eckhart Tollen "Läsnäolon voima" vaikka en sen kaikkia pseudohengellisiä ajatuksia allekirjoitakaan.

Sain itseni opiskelu- ja työkuntoiseksi, myös parisuhteeseen ja perhe-elämään kykeneväksi (sitä ennen suhteet kariutuivat).

Omalla kohdallani mikään kirja ei olisi ajanut asiaa - olla vuorovaikutuksessa ja tulla hyväksytyksi ehdoitta, terapiassa 3v.

niin ei siinä self-help kirjat auta. Mutta aloituksen perusteella vähän vaikuttaa että ap:n ongelmat on enemmänkin pelkkää tavanomaista turhautumista tasaisena pyörivään merkityksettömältä tuntuvaan arkeen kuin tuon tason ongelmia.

Koin sen erittäin hyödylliseksi, nyt kun vertaan itseäni siihen ihmiseen ennen kuin aloitin terapian, elämä on kyllä helpompaa. Kun ymmärtää niitä tiedostamattomia tunteita joiden varassa elää, alkaa nähdä käytöstään vähän eri tavalla, ja pystyy joskus ehkä toimimaankin vähän toisin. Vaikka ei ne ristiriidat siitä tietenkään mihinkään häviä. Mutta niiden ratkaiseminen helpottaa vähän.

Voin varmuudella sanoa, että olen nyt parempi äiti kuin neljä vuotta sitten, lasteni takia terapiaan alunperin hakeuduinkin.

en vaan jaksais maksaa teeskennellystä(kö) hyväksynnästä montaa tonnia vuodessa. Lopulta ne ongelmat pitää kuitenkin itse käsitellä. Mietin, että tarviinko siihen terapeuttia kuuntelemaan ja nuolemaan henkisesti mun takalistoa, anteeksi karkea ilmaus. Nauhoitanko vaan äänitteen, joka sanoo vaan joo joo ja toistaa edellisen lauseeni kysymyksenä. Pitää varmaa oppia auttamaan itteään. Itellä tällaset tunteet. Hyvä, jos jollakin on ollut hyötyä, hieno juttuhan se on. Oon vaan skeptinen.

On jos on pätevä terapeutti (pohjakoulutus psykologi tai psykiatri). Itseapukirjoja voi lukea kuitenkin.

mielestäni hyvin paljon ongelmaa aiheuttavasta asiasta, terapeutista ja sinusta.



Itselläni nousi opiskeluaikana lapsuudeen ongelmat pinnalle ja niiden vaikutus sen hetkiseen elämääni.



Kävin kaksi kertaa terapeutilla, mutta en kokenut siitä mitään hyötyä ja ja toisen kerran lopussa päätimme ihan yhdessä, että siitä ei ole minulle mitään hyötyä.



Käsittelin siis asian parhaiten itsekseni.

mutta kyllä siitä hyötyä oli. 3 v psykoterapiaa enkä ainakaan minä löytänyt itsestäni mitään uutta :(. Väljyyttä ajatteluun kyllä tuli.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2012 klo 11:43"]

en vaan jaksais maksaa teeskennellystä(kö) hyväksynnästä montaa tonnia vuodessa. Lopulta ne ongelmat pitää kuitenkin itse käsitellä. Mietin, että tarviinko siihen terapeuttia kuuntelemaan ja nuolemaan henkisesti mun takalistoa, anteeksi karkea ilmaus. Nauhoitanko vaan äänitteen, joka sanoo vaan joo joo ja toistaa edellisen lauseeni kysymyksenä. Pitää varmaa oppia auttamaan itteään. Itellä tällaset tunteet. Hyvä, jos jollakin on ollut hyötyä, hieno juttuhan se on. Oon vaan skeptinen.

negatiivisesti ja epäluottamuksella toiseen on mielestäni osa ongelman ydintä. Voit toki auttaa itseäsi kaikin tavoin, mutta epäilen ettei se paranna, koska ne kipupisteet ovat siellä mistä niitä ei itse ehkä osaa edes etsiä. jos asia olis noin helppo kaikki olisivat auttaneet itseään jo ajat sitten.

Mullekin tuli mieleen, että onkohan sulla joku, johon voisit luottaa ja hänen kanssaan jakaa kokemuksiasi? Psykoterapeuteille on pitkä koulutus takanaan ja kokemusta monenlaisista ihmiselämän vaikeuksista. Oon ite huomannut, miten helppo ihmisen on pysyttäytyä vanhoissa, omissa kaavoissaan. Vaikeempaa on kääntää pää omaan itseen ja miettii vaikkapa, että mistähän tää mun skeptinen asenne oikein ny tulee ja mite se vaikuttaa siihen, miten mä asiat näen ja mihin suuntaan se mua puskee vaikkapa, kun teen omia valintoja....

Sitten eivät törpöt psykiatrit voi ahdistaa.

neuropsykologiseen testiin?



t: eräs jolla ongelmia parisuhteessa ja työelämässä. mietin terapiaa

perusteella sanoisin, että ei ole sinun tapauksessasi.



Käyn terapiassa pakosta enkä ajattele hintaa, ei ole siihen mahdollisuutta.

Kaikki ei sovi kaikille. Kirjoistakin voi olla apua ja saada ajatuksia, mutta kirjoista seuraa usein vain tietämistason muutoksia, kuntaas terapiassa asioita tapahtuu oikeasti- joka ei ole ollenkaan sama kuin tietäminen tai tiedostaminen. koska ihminen on yleensä mennyt rikki toisen/toisten ihmisten toimesta, paranemiseenkin tarvitaan oikea ihminen. Riippuu tietyst ongelma syvyydestäkin, joku pärjäilee ihan kirjatiedolla. Mutta jos oikeasti ahdistaa ja on tunne-elämän ongelmia, eivät ne lukemalla parane- vaikka ajatukset siaiskin välillä muualle. JOkainen tulee tietysti "uskollaan" onnelliseksi, mut aika usein ihmisellä on kiusaus höyrähtää vaikka mihin mieluummin kuin kohdata se sisäinen kipunsa. Eikä kukaan kohtaa sitä yksin kotona- siihen tarvitaan toisen ihmisen turvaa ja tukea. Itse olen maksanut kallilla ja saanut käytännössä elämäni takaisin. Että todellakin oli sen väärti. kauhisuttaa ajatuskin etten olisi tätä tietä kulkenut. Ennen terapiaa luin 10 kaikenmaailman kirjoja ja oppihan niistä ajattelemaan, mutta eivät ne parantaneet.

en vaan jaksais maksaa teeskennellystä(kö) hyväksynnästä montaa tonnia vuodessa. Lopulta ne ongelmat pitää kuitenkin itse käsitellä. Mietin, että tarviinko siihen terapeuttia kuuntelemaan ja nuolemaan henkisesti mun takalistoa, anteeksi karkea ilmaus. Nauhoitanko vaan äänitteen, joka sanoo vaan joo joo ja toistaa edellisen lauseeni kysymyksenä. Pitää varmaa oppia auttamaan itteään. Itellä tällaset tunteet. Hyvä, jos jollakin on ollut hyötyä, hieno juttuhan se on. Oon vaan skeptinen.

negatiivisesti ja epäluottamuksella toiseen on mielestäni osa ongelman ydintä. Voit toki auttaa itseäsi kaikin tavoin, mutta epäilen ettei se paranna, koska ne kipupisteet ovat siellä mistä niitä ei itse ehkä osaa edes etsiä. jos asia olis noin helppo kaikki olisivat auttaneet itseään jo ajat sitten.