Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eropäätös muhii päässä -asunto tarjottu. 2 lapsen YH:ksi? :(
08.11.2012 |
Olemme olleet mieheni kanssa 6 vuotta naimisissa, lapsia on kaksi, joista pienempi alle vuoden ikäinen, isompi ei vielä eskarissa.
Olin niin rakastunut kun menimme naimisiin, niin super-onnellinen. Olikin liian hyvää ollakseen totta. Mies on perus-esimerkki naistenmiehestä. On mm. tehnyt muita naisia raskaaksi avioliittomme aikana. Mutta, kaiken se kärsii, kaiken se...
No, nyt taannoin tuli se olki joka katkoo kamelin selän. Mies tuli kotiin illanvietosta kortsu taskussa. Oli kuulemma kaverin. Jep jep. Sen jälkeen meni maku koko jutusta, rakastan jollakin sairaalla tavalla häntä, ehkä niiden alun unelmien ja ihanuuden takia, mutta samalla vihaan ja olen surullinen. Olen turhautunut. En kunnioita häntä, koska on käyttäytynyt niin epäkunnioittavasti mua ja lapsiamme kohtaan niin monta kertaa. On pitkää päivää töissä, menee kun lystää, nyt on ollut kolmena viikonloppuna kavereiden kanssa ulkona viimeisen kuukauden aikana. Minä kotona lasten kanssa, aika yh-settiä elän nyt jo. Esim. ajelen edelleen kesärenkailla, kun ei ole ehtinyt mun autoon vaihtaa renkaita, omaansa rassasi niitä pitkään ja hartaasti ja käytti vielä rengasliikkeessäkin tsekkauksessa.
Olen surullinen, niin surullinen. Pelkään yksinäisyyttä, lasten sairasteluja, taloudellista tiukkuutta ja epävarmuutta (määräaikainen duunini juuri loppui, joten joudun työnhakuun).
Mutten kykene jakamaan rakasta miestäni, en pysty elämään arkea jossa joudun koko ajan odottamaan häntä kotiin. Ja odottamaan huonoja uutisia jostain kulman takaa, uudesta naisesta, uudesta suhteesta, uudesta panosta.
Eilen pistin kämppähakemuksia, ajattelin et katsotaan sitten kun näen mitä niiden suhteen käy. Jätin asian ns. korkeamman käteen. Tänäaamuna oli tarjous kolmiosta kotipaikkakunnaltani meilissäni. Läheltä vanhempiania ja suurinta osaa ystävistäni. Lauantaina menen katsomaan asuntoa ja maantantaihin mennessä pitäisi päättää otanko.
Mietin että tämä on tarkoitettu näin. Mutta se suru, yksinäisyys, pelko. Haluaisin vielä rakastaa!! Olla parisuhteessa. Annoin miehelle toisen mahiksen, tehtiin toinen muksukin koska luotin että kaikki kääntyy parhain päin. Mutta menikin perse edellä puuhun, mitään muutosta ei ole tapahtunut.
Olen laskenut tän päivän miten saan tukia, miten tulen pärjäämään. Uskon että elämä kantaa.
Mutta miten saan pääni kondikseen ja itseni vahvaksi, vihdoin. Että sydämenikin ymmärtäisi, että jossain odottaa jotain parempaa, että tätä miestä ei ollu mulle tarkoitettu. :(
Rankkoja valintoja. Ja äidin syyllisyyttä osittain myös; mitä tarjoan lapsilleni, onko tämä hyväksi heille?
Sparratkaa, tsempatkaa, sympatiseeratkaa, pyydän! :/
Kommentit (10)
Oot ansainnut parempaa, elämä odottaa. Ton huonommaks ei voi enää mennä, eli suunta on vain ylöspäin. Asuntokin valmiina. Muuttokuormaa vaan tekemään. Mitä vielä mietit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mitään miehelle sanonut, että etin kämppää. Se kyllä tietää että rajoilla liikutaan, koska koko ajan riidellään, on nukkunut kuukauden (ainakin) työhuoneessa jne. Eipä sitä juuri kotona näy, ei koti-asiat kiinnosta yhtään. Viikonloputkin menee eka omissa harrastuksissaan, sitten illanvietossa, ja sunnuntait sitten nukkuu tai tekee töitä koneella. Et semmosta.
En voi sanoa asunnosta ennenkuin olen päättänyt sen ottaa? Koska muuten mies muuttaa taktiikkaa ja alkaa NIIIN ihanaksi että, lupailee maat ja mannut ja saa mut takasin siihen ikeeseensä.
Tossa lapsi just kuuntelee soutaa-huopaa-biisiä, on kyllä suoraan kuin meidän avioliitto. Koko ajan toisiaan moittimassa. Olen miettinyt niinkin, et enkö osoita rakkautta, kun päästän hänet menemään? Ku ei hän voi olla onnellinen kun koko ajan vaimo tappelee himassa?
Niin tai näinpäin, paska tilanne on.
että miehesi saa lapset ja ne on sinulla joko puolet ajasta tai jokatoinen vkl
En ole mitään miehelle sanonut, että etin kämppää. Se kyllä tietää että rajoilla liikutaan, koska koko ajan riidellään, on nukkunut kuukauden (ainakin) työhuoneessa jne. Eipä sitä juuri kotona näy, ei koti-asiat kiinnosta yhtään. Viikonloputkin menee eka omissa harrastuksissaan, sitten illanvietossa, ja sunnuntait sitten nukkuu tai tekee töitä koneella. Et semmosta.
En voi sanoa asunnosta ennenkuin olen päättänyt sen ottaa? Koska muuten mies muuttaa taktiikkaa ja alkaa NIIIN ihanaksi että, lupailee maat ja mannut ja saa mut takasin siihen ikeeseensä.
Tossa lapsi just kuuntelee soutaa-huopaa-biisiä, on kyllä suoraan kuin meidän avioliitto. Koko ajan toisiaan moittimassa. Olen miettinyt niinkin, et enkö osoita rakkautta, kun päästän hänet menemään? Ku ei hän voi olla onnellinen kun koko ajan vaimo tappelee himassa?
Niin tai näinpäin, paska tilanne on.
Mitä väliä, miten "ihanaksi" se mies muuttuu? Se pettää sua! Ja ihan selvästi se ei arvosta sua tai perhettään juur ollenkaan. Lähde. Teet itsellesi ja lapsillesi suuren palveluksen.
muuta kuin katse kohti tulevaisuutta, hetken heikkona ja sen jälkeen vahvempana. Ansaitset parempaa! Itse voin sanoa, että eron jälkeen ensimmäiset 3kk on kriittisintä aikaa, mutta sen kun kompuroi läpi alkaa elämä hymyilemään pikkuhiljaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehesi saa lapset ja ne on sinulla joko puolet ajasta tai jokatoinen vkl
Elätköhän jossain rinnakkaistodellisuudessa?? Ei VARMASTI käy niin, jos ap on ihan normaali äiti eikä mikään sekopää. Varsinkaan pieniä lapsia ei "oteta pois" äidiltä, ja vanhemmat lapset osaavatkin jo sanoa mielipiteensä itse. Vuoroviikkosysteemiä ei alle kouluikäisille myöskään suositella.
kun mies jäi kiinni pettämisestä. Kerran olin jo antanut anteeksi. Enää en pystynyt. Uskoin miestä sinisilmäisesti. Jälkikäteen olen tajunnut, että luultavasti petti minua kaiket ajat työreissuillaan yms.
Eropäätös on vaikea. Tuollaisessa tilanteessa se on oikeastaan helpompi tehdä kuin jos on vaan muuten huono suhde tai epäilyksiä pettämisestä. Saat kaikkien sukulaisten ja tuttavien sympatiat, kun kerrot pettämisestä. Tai siis pettämisistä.
Asiat järjestyvät kyllä. Niin raha-asiat kuin muutkin. Älä sorru kulutusluottoihin ja vippeihin mahdollisia kodintarvikkeita hankkiessasi, vaan pyydä apua sukulaisilta, tuttavilta ja kiertele kirppareita. Itsekin ostin puoli-ilmaiseksi esim. astianpesukoneen.
Kun ilmoitat asiasta miehelle, niin hän saattaa suhtautua monin eri tavoin. Saattaa itkeä ja anella sinua jäämään tai sitten kohauttaa olkiaan, ja lähtee kavereiden/naistensa luokse juhlimaan vapauttaan. Voi myös olla, että mies heittäytyy hankalaksi ja jopa uhkaavaksi. Saatko jostain muuttoapua? Olisiko parempi ilmoittaa muutosta vasta kun tavarat on jo toisessa osoitteessa? Esim. lappu pöydällä, kun mies tulee töistä.
Siirrä itsellesi rahaa. Jos on yhteinen tili, niin hommaa oma ja siirrä sinne niin paljon kuin voit ennen erosta kertomisesta. Muuten saattaa käydä niin, että mies vie sinun rahasi.
Selvitä asiat myös pankkien yms. kanssa, ettet joudu maksamaan miehen lainoja, luottokorttilaskuja tms. Onko teillä yhteistä asuntolainaa? Onko asunto yhteinen? Mies voi jättää lainan maksamatta...
Ota mallia Cruisen vaimosta. Valmistele kaikki ja täräytä vasta sitten miehelle. Muuten voit joutua kohtaamaan suurta henkistä painostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehesi saa lapset ja ne on sinulla joko puolet ajasta tai jokatoinen vkl
Elätköhän jossain rinnakkaistodellisuudessa?? Ei VARMASTI käy niin, jos ap on ihan normaali äiti eikä mikään sekopää. Varsinkaan pieniä lapsia ei "oteta pois" äidiltä, ja vanhemmat lapset osaavatkin jo sanoa mielipiteensä itse. Vuoroviikkosysteemiä ei alle kouluikäisille myöskään suositella.
Riitatapauksista puolet päättyy niin että lapset menee isälle. Miehenä paras keino huolehtia siitä on monottaa eukko pihalle ja kieltää siltä yhteydenpito lapsiin ennenkun kaikki sopimukset on tehty.
En aio seistä miehen ja lasten välissä, vaan toivon että voivat nähdä ja viettää aikaa yhdessä. Jotta mies saisi / ottaisi lapset kokonaan, joutuisi mm. vaihtamaan työtään. Hän nimittäin lähtee yöllä töihin ja sieltä yliopiston kautta kotiin iltamyöhään. En oikein näe miksi lapset miehelle jäisivät, koska tiedän ettei tule maksamaan heistä elareitakaan, eikä näe 2 muutakaan lastaan koskaan, vaikka tapaamissopimuskin hänellä on...
Yhteisiä lainoja meillä ei ole. Auto mulle jää ja siitä maksettavaa, kunpa siitä pääsisin eroon mutten näe sitä todennäköisenä. Opintolainaa mulla on, mutta sen maksut saan hetkeks tauolle. Jotain luottokortteja on. Pikavippejä en ota, no way. Kaikki kodinkoneet ym. mulla on jo, tuskin niistä tulee riitaa, en näe sitä. Telkkoja ja sohvia kaikkia on kaksi.
Jotenkin haluaisin kuitenkin sopia lapsijutut ym sovussa, käydä yhdessä lastenvalvojalla jne. Näin ei jäisi mitään epäselvää tilanteessa.
Elareita hän ei tuu mullekaan maksamaan, on osa-aikahommissa ja tienaa niin vähän että tuun saamaan sen Kelan minimin, thats all.
Alue: Aihe vapaa
Voi hitto, mikä tilanne.
Ymmärrän ja tiedän pelon tuosta "yksin" jäämisestä, kun eroaa. Mutta oikeasti, vaikeinta on se lähtö ja kaikki sen jälkeen alkaa helpottaa. Asiat lutviutuvat, niin ne aina tekee. Ja trust me, löydät vielä joskus sellaisen kunnon miehen. Tuon mikkihiiren kenen kanssa nyt olet voit hyvillä mielin jättää. Tiedän muuten ko ihmistyypin... Itse joskus seurustelin 2 vuotta sellaisen kanssa. Luojan kiitos lapsia ei yhdessä tehty. Siitä luuserimiehen aiheuttamasta katkeruudesta pääsee kyllä eroon.
Lasten kanssa pärjäät varmasti hyvin. Jos Kelan mahdolliset tuet ei riitä tai palkka riippuen työtilanteesta, niin apua saat sossuta. Ja miehesi tietty maksaa elatusta lapsista.
Tsemppiä.