Opettaja suositteli toimintaterapia-arviota - kokemuksia?

Suomessa olemme niin hyvässä asemassa että terapiaa tarjotaan ja se on useimmiten ilmaista. en ymmärrä kavereitani jotka kieltäytyy esim puheterapiasta koska "kyllä se siitä oppii puhumaan kunnolla". no varmaan oppii mutta mitä haittaa terapiasta olisi? ota kaikki apu vastaan! eikö ole ihanaa että apua saa, sitä ei tarvi kauheita aikoja jonottaa ja se on ilmaista! 

omasta kokemuksesta sanon että ehdottomasti kannattaa mennä.

En voi tajuta, kuka on yleensä valinnut "kuntoutus" -termin tällaista toimintaa varten? Yleensähän kuntoutusta käytetään vammoista toipumiseen, ei terveen lapsen kehityksen edistämiseen? Minua ihmetyttää tällainen terminologia erityisesti siksi, koska mistään ihmisryhmästä ei saisi käyttää loukkaavia ja ihmisarvoa alentavia nimityksiä (vrt. vanhukset -> seniorit).



Tässä yhteiskunnassa on jotain pahasti vialla...

kuntoutusta on monenlaista, voisit itsekin hyötyä sellaisesta.

Käytiin vajaa vuosi. Mitään diagnoosia ei tullut, ylivilkkauden ja hineomotoristen taitojen takia käytiin.



Ei siinä mitään sen kummempaa.

mutta tuollainen "kaikki tuki ja kuntoutus on lapsen parhaaksi" -lätinä on uskomattoman naiivia. Terve lapsi ei tarvitse mitään erityistä tukea tai kuntoutusta.

Luuletko, että siellä toimintaterapiapuolella on resurssia käyttää terveiden lapsien "kuntoutukseen". Kyllä se arvio on nimenomaan sitä, että jos kuntoutukseen ei ole tarvetta, niin ne ei sinne ota. Toimintaterapiaan voi olla vuodenkin jono, joten sinne aivan takuulla otetaan vain ne lapset, joilla siihen terapiaan on todellista tarvetta.

ekaluokkalaiselle. Terapia päättyy siihen, kotihoito-ohjeet jatkoksi. Diagnoosia ei tullut ja hyvä niin. Asiat kuitenkin korjautuivat parempaan.



Tuolle, joka sanoo, ettei terveitä kannata terapoida. Minun mielestäni nimenomaan kannattaa. Monilla ihmisillä on vaikeuksia elämän jollain osa-alueella, mutta jos ei niistä vaikeuksista opeteta pois, voi ongelmat moninkertaistua.

päiväkoti ohjasi lapsemme viisivuotiaana toimintaterpapiaan. Alkuarvioinneissa lapsi osoitti lahjakkuutta mm. kielellisissä tehtävissä mutta käytännössä epäonnistui kaikessa hienomotoriikkaan liittyvässä. Käytiin toimintaterapiassa about 15 kertaa ja tehtiin kotiläksyt. Hienomotoriikkaa kehittyi ja toimintaterialle ei ole enää tarvetta. Mitään diagnoosia meille ei edes yritetty tarjota.



Lapsi rakasti toimintaterapiaa - kokonainen jumppasali esteratoineen, kiipeilytelineineen ja rakennuspalikoinneen vain hänen käytössä. Harmi tuli, kun terapia loppui.

Meidän 5-vuotias poika sai lähetteen toimintaterapiaan arkuutensa ja herkkyytensä vuoksi. Ihan höpö höpö juttuja tuommoset että " terveet lapset" eivät tukea tarvitse. Lapsemme on terve mutta uudet tilanteet ja aikuiset jännittää. Haluamme tukea lastamme jotta eskari/koulutaival olisi aikanaan helpompi aloittaa kun saisi rohkeutta ja itsevarmuutta lisää. Jotkut lapset ovat luonnostaan arkoja ja minusta on hienoa että heitä tuetaan. Kuten poikaamme.

Ei toimintaterapia tarkoita sitä, että lapsella välttämättä olisi mitään diagnoosin tarvetta. Hienoa, jos lapsella on opettaja, joka huomaa erilaisten lasten tarpeet ja haluaa osaltaan auttaa lasta kasvussa ja kehityksessä.



Toimintaterapeutin arvio tuo yhden ulkopuolisen aikuisen näkökulman lisää, ja on vain hyväksi. Keskustelkaa, kyselkää avoimesti! Vaikka olisi ihan normaalista lapsesta kyse, kannattaa ottaa kaikki tarjottu apu ja "kuntoutus" vastaan.

ja terapeutti arvioi jospa lapsen vaikeuksiin auttaisi toimintaterapia.



Meidän as-pojalla toimintaterapia auttoi hurjasti.



Eihän diagnoosia tarvitse hakea jos sitä ei halua, mutta jos lapsella on vaikeuksia esim siirtymätilanteissa, haluatte varmaan ottaa käyttöön tukitoimia ja kuntoutusta, joka auttaisi siihen?



Meillä sai alkuun SI-terapiaa, sitten yksilöterapiaa, myöhemmin pariterapiassa harjoiteltiin rinnakkaisleikkiä ja yhdessä askartelua yms. Suosittelen lämpimästi.

äskeiselle. Joo, toki olemme ottamassa kaiken tuen vastaan. Hiukan vain säikähdin, että onko tämä merkki jostain vakavasta.

mutta tuollainen "kaikki tuki ja kuntoutus on lapsen parhaaksi" -lätinä on uskomattoman naiivia. Terve lapsi ei tarvitse mitään erityistä tukea tai kuntoutusta.

mitä aikaisemmin apua saa, sen paremmin se puree.



Meiläkin on oikein reipas nuorimies tuo as-poika. Eikä se diagnoosikaan maailmaa kaada jos sellaista joskus tarjotaan, sillä saa hiukan tasoitusta esim ammatinvalinnassa aikanaan jos sellaista tarvitsee. Se voi myös ataa lapselle selityksen miksi jotkin asiat tuntuvat vaikeammilta kuin muilla. Siihen on selitys eikä tarvitse tuntea huonommuutta.



Tärkein työ tehdään kuitenkin kotona, ammattilaiset kuntouttavat sen mikä heidän erikoisalansa sitten onkaan.

erityisvaikeuksiin siitä haetaan apua. Mitä naiivia siinä on jos tukitoimia tarvitaan ja ne auttavat?



On paha moka vanhemmalta kiistää lapsen vaikeudet, vaikka apua on nykyään saatavana hyvin. Varhaisella kuntoutuksella ehkäistään ja lievennetään vaikeuksia tulevaisuudessa.

Ei ole vielä kokemuksista kirjoittaa, mutta meilläkin pojalla lähete toimintaterapiaan, tosi eri syistä, mutta kuitenkin.



Itse uskon vahvasti siihen, että ihmisen aivot ovat hyvin plastiset nuorena ja siten aikaisin aloitettu harjoittelu voi muuttaa lasta nopeastikin parempaan suuntaan. Itse ainakin olen hirmu iloinen, että jos saamme apua ja tukea lapselle. Tämä nykyinen yhteiskunta kun on aika kilpailuhenkinen ja siten on hyvä, jos saa apua niin, ettei elämä mene turhan rankaksi.

Ap meidän poika sai lähetteen nuorempana kuin tyttösi ja aivan eri syystä, kerronpa kokemukseni silti. Arvio oli todella kattava, sisälsi kolme arviointi kertaa ja näiden lisäksi kävin vielä kerran kuulemassa yhteenvedon arviosta ja keskustelemassa terapeutin kanssa.



Ensimmäisellä kerralla keskustelimme terapeutin kanssa ihan arkielämän sujumisesta ja lapsen elämästä ylipäänsä. Tämän jälkeen lapsi ja terapeutti jäivät kahdestaan ja minä sain rasti ruutuun-lomakkeita täytettäväksi. Lomakkeissa kysyttiin miten minä koen lapsen osaavan erilaisia asioita ( siis ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä). Seuraavat kaksi kertaa terapeutti ja lapsi viettivät kahdestaan.



Toimintaterapia-arviossa ei keskitytä vielä mihinkään yksittäiseen asiaan, vaan arvioidaan ihan kaikki. Siellä leikitään, jumpataan, askarrellaan, piirretään ja varmaan koululaisilla on myös hieman ikätasoisia koulutehtäviä. Epäilin hieman kun neuvolassa sanottiin, että lapset yleensä nauttivat kun saavat käydä terapeutin kanssa leikkimässä. Totta se oli ainakin minun lapseni kohdalla, kaikki tehtiin leikin varjolla. Lapsi oli jopa pettynyt kun emme enää käy kivan tädin luona ( terapialle ei todettu tarvetta).



Tunnen myös lapsia, jotka käyvät toimintaterapiassa ja kaikki lapset tuntuvat tykkäävän siitä ja ainakin pari heistä on oikeasti saanut siitä apua. Näillä kyseisillä lapsilla on todettu vain viivästymää jonkin yksittäisen kehityksen osa-alueen kohdalla, ei mitään sen kummempia diagnooseja. Vain yhdellä on diagnoosi ja se on tehty jo heti syntymän jälkeen.

Kokemuksista olisin kiinnostunut kuulemaan.