Inhosin ryhmätöitä ala-asteella 80-luvulla.

Ei toki. Sinä ja jälkeläisesi olette juuri sitä duunarigeenistä porukkaa, jota maamme tarvitsee.

eräs opettaja laittoi tekemään niitä jatkuvasti kaikilla kursseilla. Aluksi tuntui siltä, etten ikinä selviä opinnoista, joissa joutuu sietämään monta vuotta sitä samaa kidutusta, mitä ryhmätyöt olivat ala-asteella, yläasteella ja lukiossa, mutta jo ensimmäisellä kurssilla tajusin, että opettaja voi itse asiassa vaikuttaa todella paljon siihen, millaista ryhmätyötä on tehdä. Meillä oli noilla kursseilla tarkka rakenne ja aikataulut, joita noudatettiin, ja ryhmien jakamisesta asti opettaja oli aktiivisena mukana. Klikkejä ei päästetty syntymään, vaan ryhmät jaettiin satunnaisilla menetelmillä ja työn etenemistä seurattiin koko ajan, samoin kuin sitä että jokainen varmasti osallistui. Ja kaiken lisäksi ryhmätyön tekemiselle oli jo kurssiaikatauluun varattu tietty aika ja tilat, joten niidenkään suhteen ei tarvinnut sompailla.



Muista kouluista kokemukseni oli vain se, että oppilaitten käskettiin muodostaa keskenään ryhmät, se teki työt, joka eniten halusi hyvää numeroa ja pahimmillaan koulukiusattu jäi kokonaan yksin, ja sai opettajan huudot siitä hyvästä, että vaikka hänelle määrättäisiinkin ryhmä, niin jäsenet eivät suostuneet kertomaan, missä ja miten he työtä tekivät.