En pääse yli mieheni "isättömästä" lapsesta... :(

Mutta meillä on niin päin, ettei isä halua tavata lastaan. Olen laittanut viestejä, että voi tavata lapsen milloin vain ja vaikka kuinka lyhyen ajan kerrallaan. Valitettavasti, ei kuitenkaan halua.



Ja jos hän ei siinä samalla halua tavata minua, olen myös maininnut siitä, että minä en tulisi paikanpäälle, vaan joku muu toisi lapsen. Eipä sopinut sekään.



En tiedä syytä, miksi ei halua tavata lasta.



Ja kyllä, minulle sopisi jos haluaa tavata vaikka sitten 10 v päästä, kaikki käy. Lapsella on oikeus isään. Nyt on kulunut kolme vuotta kun en ole laittanut enää yhtään viestiä. Surullista lapselle.

virallisesti, mutta oli mulla isäpuoli, jolle korttini annoin.



Jossain vaiheessa olisin halunnut tutustua isääni, mutta ei onnistunut.



Siinä on aina riskinsä, jos alkaa vaatimaan oikeutta tavata sitä lasta. Vaikka periaatteessa se on oikein ja kohtuullista, mutta koska ette tiedä, millainen lapsen elämä edes on, en uskaltaisi siihen väliin rynnätä.



Minkä ikäinen tämä lapsi on?

Tuo on varmaan se "tavallisempi tarina" noin päin, että isä ei halua tavata. Lapsen kannalta lopputulos taitaa olla meillä aika sama. Surullista tosiaan, ja erityisesti lapsen kannalta :(

Niin siis vastasin äsken tuolle ensimmäiselle vastaajalle, tässä toiselle vastaajalle. Lapsi on nyt 13-vuotias. Muistin äsken väärin tuon lapsen iän, oli 2-vuotias silloin kun isä muutti pois eikä 3. Me tapasimme isän kanssa vasta sen jälkeen.



Sitä en tiedä, onko isäpuolta, ainakaan silloin kun asuivat vielä täällä, ei ollut vaan asuivat äitinsä ja siskopuolensa (joka muuten myös "isätön" mutta ei siis mieheni lapsi).



Ap

oli myös tällainen "isättömän" lapsen isä. Näki lastaan jonkin verran tämän ollessa pieni, mutta sitten äiti muutti toiselle paikkakunnalle, eivätkä olleet tekemisissä. Isä ei ollut tunnustanut lastaan.



Kun lapsi tuli täysi-ikäiseksi, läheiseni etsi äidin yhteistiedot ja otti tähän yhteyttä pyytäen lapsensa yhteistietoja jotta saisi äidiltä ns. suostumuksen ottaakseen lapseensa yhteyttä.

Lopputulos oli, että kävivät kaikki maistraatissa (?) tunnustamassa lapsen, tähän vaadittiin myös täysi-ikäisen lapsen suostumus. Ainoa mitä tuttuni tässä katuu, on se, että miksei hän ottanut yhteyttä jo 10 vuotta sitten!

varma, etteikö lapsella olisi isää? Ei siis tätä biologista, vaan äidin puoliso, joka kohtelee lasta kuin omanaan?

Miksi niitä lapsia pitää tehdä joka suuntaan? Onko tässä nyt kyse avuttomuudesta ehkäisyn käytön suhteen?



Vai meninkö provoon...?

Ja lapsi on nyt 11-vuotias. Koko tämän 11 vuotta olen odottanut, että jos se isä vaikka jaksaisi alkaa olla oikeasti kiinnostunut isyydestä, ottaa yhteyttä ja tutustua lapseensa. Minä aikani yritin luoda heidän välilleen edes jonkinlaista suhdetta, mutta en sitten hirveän kauaa jaksanut sitä yksin tehdä. En varsinkaan, kun kuitenkin jatkuvasti sain kuulla olevani aivoton, lehmä, huora, jakorasia, idiootti.

lapsi kyllä minusta voittaisi jos saisi tietää, että isä välittää. 13v voi olla paha ikä tai sitten ei, mutta vaikka hommasta ei mitään tulisikaan voi siitä joskus tulla ja lapsen olisi silloin ihan hyvä tietää, että isä on yrittänyt olla yhteydessä häneen. Sun mieshän ei hommassa menetä mitään ja eipä se lapsikaan oikein voi menettää. Jos äitinsä ei mitään kerro niin ei menetä kun ei mitään tiedäkään ja jos äitinsä kertoo niin saa tietää, että isä välittää. Parhaassa tapauksessa miehesi saa lapsensa ja lapsi isänsä. Jos mies maksaa elareita niin silloinhan isyys on tunnustettu ja miehesi voi vaatia tapaamisia vaikka oikeusteitse. En usko, että kenenkään mielenterveydelle on hyväksi elää ajatuksessa, että isä ei välitä ollenkaan.