Onko ihan järjetön suunnitelma muuttaa maalle asumaan, jos

Olen itse asunut maalla mutta kyllä auto oli ihan ehdoton. No minä kyllä kävin kaupungissa töissä ja siihenkin tarvitsin autoa mutta aika orpoa muutenkin olisi ollut ilman.

Vaikuttaa ehkä liian erilaiselta siihen, mitä nyt elät. Olisin ainakin hyvin varovainen muuttoaikeissa, voisit kokeilla vuokrata maalta ensin tilapäisesti vaikka puoleksi vuodeksi/vuodeksi ja sitten miettiä asiaa, missä haluat lopullisesti asua.

Tai joutuu sairaalaan 3kk ajaksi, ehkä teillä lapsia joiden päästävä harrastuksiinsa, sinun töihisi jne. Toki sinä voit ajaa kortin :)

En voisi itse kuvitella täällä maalla asuvani ilman autoa, tosin ei meillä ole mitään julkista liikennettäkään...

Vaikka nyt pelaisi bussiyhteys, niin miten on tilanne muutaman vuoden päästä?

Joo tukehdut. On eri asia asua Helsingissä autotta kuin maaseudulla, usko pois. Toisaalta Voit viihtyä maallakin vallan hyvin jos ajat kortin ja hankit auton.

eikä minulla ole ajokorttia enkä "uskalla" edes ajaa autokoulun opissakaan.



Syitä muuttoomme:



Meillä oli 4 lasta ja tarvitsimme isomman asunnon, mutta Helsingissä yli kolme kertaa kalliimat asunnot. Isolle perheelle ylivoimainen lainojen lyhennys jos asunto on Helsingin hintaluokkaa.





Meillä muuto tarkoitti "maalle" vaikka n.85km Helsingistä. Entiset työpaikkamme pystyimme pitämään, minäkin vaikka en autolla kulkenutkaan vaan bussi-juna mennen ja juna-bussi tullen.



Jos työmatkat varsinkin miehellä olisi ollut yli 1½-2 tuntia, olisimme miettineet tosi tarkkaan mitä tehdä.



Kuitenkin isomman asunnon saaminen houkutti muuttamaan helsingistä miehen työmatkan kestäessä n.1 tunti ja joskus pari minsaa yli. Kaksi tuntia yhteensä työpäivinä omalla autolla, moottoritie Ok jne.



Minä varasin työmatkaani enemmän aikaa, mutta bussipysäkki on taloamme vastapäätä suunnilleen ja junaan vaihto muutaman minuutin. Juna-asemalle on matkaa noin 1,2km jonne ajoin pyörällä kesäisin ja talvellakin, laiskuuttani aloin kulkea bussilla junlle.



Vaikka työmatkoihin meneekin aikaa, saamme nauttia ihan omasta talostamme iltaisin ja viikonloppuisin, loma-aikoina.



Keväällä ja kesällä iltaa riittää pitkään nauttia omasta pihapiiristä, töistä tultua on kiva juoda kahvit ulkona ja selata päivän postia.



Talo on kyllä vanhempi ja remonttia tehtiin ja tehdään välillä, tontti on vuokratontti ½ (n.750€ vuodessa) naapurit eivät ihan silmissä.



Kauppaan on 500m ja toiseen.1,2km, pyörällä tai miehen kyydissä autolla. Vauvojen synnyttyä kävellen lstenvaunuja työntäen.



Isompiin kaupunkeihin on yhteen n.10 min omalla autolla, bussilla n.20min. Seuraaviin on 25min jne.



Palveluja ei paljon ole omassa kylässämme, 10 min. matkan päässä olevissa on sitten runsaastikin.



Lastenvaunut voi jättää vuvan nukkuessa kaupan ulkopuolelle, apteekin j kampaajan eteen, kirjston jne. Pyörässä olevat toisen kaupan kassit voin jättää ulos pyörään mennessäni toiseen kauppaan, maalaistyylissä on tällaista.



Kun kaikki on pienemmässä mittasuhteessaa, saa yksilöllistä palvelua. Monesti olen ajatellut ettei isoissa kaupungeisssa onnistuisi se mitä minä olen saanut asioidessani terveyskeskuksessa, apteekissa jne. Täällä onnistuu.



Koulu kyllä pursuaa jo liiasta oppilasmäärästä, mutta muutos parempaan on tulossa. Kun muutimme aikoinaan niin rehtori oikein kysyi onko sisruksia mahdollisesti tulossa, kun valtionavustukset opettajien palkkaamiseen jne. riippuu lukumäärästä, silloin ei ollut paljon oppilaita.



Sain kaksi vauvaa parin vuoden välein uudessa asuinpaikassamme. Ihanaa kun ei tarvinnut raahata kerrostalon kolmanteen kerrokseen vauvaa ja kasseja, vaunut vain pihalle jossa vauva voi nukkua...



Emme muuttaisi pois kaupunkiin. Nyt asuttu jo n.26vuotta ja talomme maksettua 15 vuodessa ostimme kesämökin, eli lainan maksu jatkui kuten ennenkin. Kotimme on tavallaan kuin kesämökki, mutta vesi puuttuu ja mökillä sitten uidaan ja kalastetaan...



Ihanaa kun muutimme, vaikka koko suku, kummit ja mummit jäivät Helsinkiin. Sinnehän pääsee, junallakin alle tunti jos kylään mielii.

Vaikka linja-auto kulkisikin niin kulkee niin harvoin ettei siitä ole apua. JOka paikkaan mentävä autolla, tiet täynnä isoja autoja, eikä katuvaloja

Elämä menee hankalaksi, jos jokainen kaupassakäyntikin pitää suunnitella tai vain toinen voi käydä siellä.

maalle asumaan:) Toisaalta 8 km on vielä sellainen matka, että sen voi pyörällä/skootterilla huristella. Lasten kuljetus tietysti eri juttu...

... lähellä asuntoa on bussipysäkki ja julkista liikennettä kuitenkin on olemassa enemmän kuin se koulubussi kerran päivässä edestakaisin.



Ison valtatien lähellä asuvat pääsevät joka suuntaan muuten syrjäisillä seuduilla. 8 km on kuitenkin suhteellisen lyhyt matka kulkea polkupyörällä tai talvella potkurilla. Tai mopolla.



Lapset kulkevat sitten aikanaan omin jaloin, koulukuljetus on kuitenkin järjestetty kunnan puolesta.



Miten sellainen ihminen uskaltaa asua maalla, jos ei uskalla mennä autokouluun ja ajaa autoa?

maalla ja ei uskalla ajaa autoa/ajokorttia...



Itse en maalla asuessani autoa/ajokorttia tarvitse.



Muutin pois synnyinkaupungistani Helsingistä kalliiden asuntojen takia. Lasten ja miehen kanssa, pois kauheasta liikenteestä ja autopaljoudesta.



Miehellä on auto käytössään mm. reilun tunnin kestävää työmatkaansa varten. Hänen työssään työaika on sellainen ettei yleisillä kulkuneuvoilla onnistu työmatkat. On 12 tuntiset vuorot joko aamusta alkaen iltaan tai illasta aamuun...Näillä työpäivillä ei onneksi tarvitse lähteä viisi päivää viikossa työhön, koska tunteja tulee...



Minä olin muuttoa suunnitellessani jo varautunut ajokortittomana kulkemaan hankalatkin työmatkat yleisillä kulkuneuvoilla. Olin jo Helsingissä tottunut, Lähdin Patolasta Topeliuksenkadulle työhön. Ensin tosi pitkä matka isolle tielle busiin, sitten ruuhkaisaa liikennettä ja kiirettä piti loppumatkalla kävely. Tunti meni yhteeen suuntaan.



Halusin niin kovasti saada oman talon pihoineen jne. että mieluimmin näen vaivaa työmatkoista kuin olisin esim. Helsingissä edelleen vuokra-asunnossa kerrostalossa. Pienessä asunnossa kaiken lisäksi, koska vuokratkin ovat suht korkeat.



Joku muu ei ehkä hluaisi/viitsisi samaa kuin minä käydäkseen ansiotyössä ilman omaa autoaa. Toki kanssamatkustajia on junassa paljonkin työhön menossa, yleensä pääsevät pelkällä junalla mennen-tullen, minä joudun vaihtamaan junasta bussiin jne. Työmtkalle tulee siis ajallisesti pituutta jop 3 tuntia päivittäin.



Kun muutimme tänne, osa lapsista oli koulussa ala-asteella, ja 1-vuotiaan kuskasin vaunuissaan naapuritaloon päivähoitoon n. klo.6.15 aamuisin.



Vanhin lapsista haki iltapäivällä koulusta tultuaan sisaruksen kotiin, niin hoitopäivä ei ollut liian pitkä. Miehen vuorotyön takia hän oli usein arkipäivisin kotona, jolloin sekin hyvä asia lasten kannalta. Viikonloppusin vastaavasti työpäiviä...



Täti nosti lapsen unia jatkamaan sisään ja minä jatkoin juna-asemalle pyörällä ajaen kesät-talvet. Olin aina vienyt pyörän jo illalla hoitotädin pihaan jotta sain jatkaa suoraan asemalle.



Oman alani töitä ei ole edes isoissa kaupungeissa montaa, joten ei kotipaikkakuntani läheisyydessäkään, työmatkaa riittää, mutta alani on niin kiiinnostava ja ihana etten vaihda.



Esim. eräs työpaikkani oli Helsingissä siten, että ensin lähdin aamuisin klo.5.50 menevällä bussilla n.20 min. seuravaan kaupunkiin.



Sitten nousin junaan klo.0.6.35, josta vaihdoin vielä seuraavaan junaan klo.7.15. Työpaikallani olin klo.7.40 Työ alkoi klo.8.00



Sama takaisin päin kotiin, ensin junalla ja junalla, sitten bussilla.



En siis autoa työmatkaani tarvitse kun vain viitsin nähdä vaivaa. Nopemmin pääsisin jos ajaisin autolla. Kahden auton pito perheesssä on kallista, käytämme kyllä rahaa, mutta esim. matkailuun.



Kun on ahkerasti tehnyt vuosikymmeniä töitä, välillä ätiyslomillakin, niin nyt vanhempana saa nauttia omasta talosta ja kesämökistäkin, kun ei Helsingin tapaiset kalliit asunnot vieneet kaikkia rahojamme.



Olen kirjoittanut Balin matkastamme Suomi keskustelu 24 Matkailu/Aasia/Indonesia/Bali jos jotain kiinnostaa.



Nelisen viikkoa sitten tulimme Hua Hinistä, 11 kk sitten olimme Malesiassa ja marraskuussa Laos ja Vietnam. Kiva muistell hankalia työmatkoja, junien myöhästelyä, ja kun juna myöhästyi, en ehtinyt seuraavaan enkä taas seuraavan, jolloin aikaa kului entisestään enemmän.



Täällä asumisessa on kuitenkin niin paljon mukavaa etten esim. Helsinkiin ole kaivannut yhtään muuta kuin sukulaisia moikkaamaan ja Heurekaan, Luonnontieteelliseen jne. Näihin olen päässyt lasten kanssa junalla lastenvaunujenkin kanssa.

Vaikka pääset töihin bussilla olisi hyvä jos saat käytyä autolla kaupassa, ym harrastukset.

Sun elämä menee vaikeaksi jos sulla ei ole korttia. Jos olet tosiaan tekemässä noin isoa elämän muutosta, niin mikset ajaisi samalla ajokortin? Sä opit vielä hyvin eikä se maksa kovin paljon jos suhteutat sen talon ostamiseen. Auto tuo turvallisuutta ja mukavuutta elämään.

Voit tietenkin budjetoida niin, että alat käyttämään taksia kolme kertaa kuukaudessa. Se ei välttämättä tule kalliimmaksi kuin kortti+auto+auton kulut.

Hanki ainakin ensin ajokortti että voit ostaa sitten halvan auton.

Mitä jos jotain sattuu? Soitatko naapurille, joka ei edes välttämättä ole kotona? Tai jos pitää pikaseen käydä jossain, niin vaivaatko aina muita ihmisiä?

Mä asun maalla, mutta keskustassa ja tulisin täälläkin hulluksi ilman autoa. Linja-auto kulkee, mutta esim. viikonloppuisin viimeinen auto lähtee 12 päivällä ja takaisin pääsee vain aikaisin iltapäivällä.