Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto tiensä päässä- ei jaksa enää tapella hetkeäkään
30.12.2011 |
Meidän avioliitto päättyy 6vuoden yhdessä olon jälkeen. Ei jaksa enää, ei sitten ollenkaan.
Olen maailman pahimman vastarannankiiskin kanssa naimisissa joka sanoo periaatteesta vaan kaikkeen vastaan. Ei edes mieti ensin, perusvastaus on EI.
Olen kyllästynyt ainaiseen mieheni rauhoitteluun kun hän saa jonkun huuto tai itkupotkuraivari kohtauksen. Minuus saattaa muuttua miehelläni: yhtenä hetkenä höpöttää vauvakielellä ja on onnellinen ja niin kiltti, seuraavassa saattaa haukkua minua jälkeenjääneeksi,tyhmäksi ämmäksi ja piilokettuilla rivien välistä hyvin ilkeästi. Hän lisäksi huutaa suoraa huutoa kun pienikin vastoinkäyminen tulee, ei ole mitään välivaiheita vain nollasta sataan suoraan..
Olen kyllästynyt jatkuvaan kiukutteluun ja minun syyttelyyn-- joka ikinen asia on minun syytä. Ja jos jossain asiassa olisin aidosti oikeassa, mieheni kääntää sen niin että tunnen siitäkin heti syyllisyyttä ja hän on vain "alaslyöty ja olen vienyt hänen kaiken itsearvontunnon, hän menettää työssäkäynnistäkin jo voimat minun takia".
Meillä on kaksi lasta, joista nuorempi on alle vuoden. Muutokset ovat tapahtuneet pikkuhiljaa, mutta roima kettuilu minua kohtaan, alentaminen ja syyllistäminen on alkanut nuoremmaisen syntymän jälkeen, ihan kuin eri ihminen.
Toista lasta hän ei kuulemma olisi halunnut, vaikka innolla oli mukana tekemässä ja lukuisia kertoja varmistelin että haluaako varmasti, kai alitajuisesti pelkäsin tätä.
Nyt kuulen lauseen "miksi on toinen lapsi tehty. jne jne" joka päivä...
Lasten kanssa hän tykkää olla, mutta kaikki negatiiviset kuten yövalvomiset , jne on minun vastuullani...
Hän oli paljon reippaampi ja valmis isäksi esikoisen odotusaikana, siitä tähän hetkeen ollaan menty kuin takaperin, hän vaan kehittyy sulkeutuneemmaksi, lapsellisemmaksi ja ilkeämmäksi koko ajan.
Seurusteluaikanakin kaikki oli minun syytäni (vaikka hän valehteli monista asioista ja jäi kiinni valheista)-- kaikki oli minun syytä kun olen niin vaikea ihminen, hyvin onnistui silloin aivopesemään minut ja uskoin että olen niin raakile kun kokematon olin suhteissa.
Nyt kun tiemme päättyy eroon, ja en meinaa uutta asuntoa hevillä löytää minulle ja lapsille, niin kyselee enkö voisi jo paina V****n täältä ja mennä asumaan vaikka johonkin kalliiseen asuntoon, kun ei minun kanssa yhteiselosta tule mitään.
Ollaan sovittu että koitetaan pysyä asialinjalla kun täytyy pysyä väleissä lasten takia, mutta joka päivä mies kettuilee enemmän ja enemmän. Ei yritä yhtään vaan tuntuu tahalteen käyttäytyvän huonommin koko ajan.
Elatusapuja ei välttämättä voi-- ja suostu maksamaan niin suurta osuutta kuin olisi määrätty, kun rahaa pitää jäädä hänen omistusasunnon maksamiseen. Minulla on puolet pienempi palkka: minun kuulemma kuuluu vaan maksaa kiltisti kalliit vuokrat ym. tekemällä ylitöitä kn lapset ei ole minulla, ja hän voi sitten ostella lapsille pelejä yms.
Aluksi oli pitämässä lapsia vain vähän, mutta kun kuuli että vaikuttaa elatusapujen suuruuteen, niin ääni kellossa muuttui...
Mä vääännän itkua päivittäin. En jaksa enää olla tuon kanssa täällä päivääkään ennen kuin asunto löytyy. Lapset kärsii kun mies saa kiukku- ja huutokohtauksia, vanhempi herää yöllä itkien ja on peloissaan kun isä on taas kiljunut ennen nukkumaan menoa. Karkaan lasten kanssa välillä vanhempieni luo kun en jaksa enää tätä....
Tulevaisuus pelottaa: onko kenelläkään vastaavia kokemuksia--- miten on eron jälkeen asioiden hoito sujunut.
Aidosti alkaa mulla olla paukut lopussa tuon ihmisen kanssa....
Mutta on mulla ja lapsilla parempi olla keskenämme kuin täällä...
Kommentit (12)
Koska jos et välittäisi, niin ei sen puheet enää loukkaisi.
Et sinä loukkaannu siitä, jos puliukko huutaa sinulle ojasta "lehmä", joten miksi loukkaantua sellaisen ikäihmisen puheista, joka käyttäytyy kuin kaksi vuotias. Anna lapsen kiukutella ja käytä tarmosi itseesi ja lapsiisi. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei voi syyttää, että olet vienyt lapset ilman lupaa heidän kodistaan.
Mieskö siis asunnon omistaa? Onko teillä avioehto vai mistä käsitys, että asunto on miehen?
Lainanlyhennykset saattavat monesti olla samaa luokkaa kuin vuokrat, joten siksi kyselen.
Mies kuvittelee, että kaikki hänen ongelmansa ratkeavat, kun perhe on poissa jaloista. Ehkä hänellä on toinen nainen, jonka kanssa on kiire aloitella uutta elämää. Todellisuus kolahtaa vain hänelle hiukan hitaammin, ja aika pian saat olla kuulemassa vinkumista takaisin. Miehellä on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, joten älä kuuntele mitään hänen väitteitään nyt etkä tulevaisuudessa. Lapsille on tosiaan parempi, jos pääsette muuttamaan pian.
Etkö voisi ihan asiallisesti keskustellen päättää miehen kanssa, että muutatte väliaikaisesti vanhempiesi luo? Tuntuu siltä, että teidän ei ole kovin turvallista olla tuon miehen kanssa saman katon alla.
Kiitos paljon asiallisista vastauksista!!
Juu meillä on avioehto, ja kaikki omaisuus on hänen. Harmittaa kun vielä sen päälle hän on niin huolissaan kaikesta mitä hän joutuu hankkimaan ja mitä ei... Huh.
Voi olla että edelleen välitän miehestäni, mutta kaikista eniten minulla on suuri sääli ja huoli. En aidosti ymmärrä mitä hänelle on tapahtunut tässä vuosien saatossa ja miten hän tulee pärjäämään.
Olen niin surullinen ja pahoillani siitä että miten mies joka oli ennen niin erilainen on nyt niin erilainen. Olen koittanut ehdottaa kaikkia apumuotoja ja olen ehdottanut että hän hakisi apua, voin auttaa siinä.
Mutta sitten kun taas kun viisastun näistä ajatuksista, paukutan itselleni mielessä että ei kyllä miehenikään ole pätkän vertaa kiinnostunut meidän -- varsinkaan minun jaksamisestani tai pärjäämisestämme. Miehelläni ei ole tippaakaan empatia kykyä, häntä lähinnä ihmetyttää kaikki toisen ymmärtäminen ja niin edelleen.
Minulla on kyllä aidosti välillä tunne että täällä ei ole turvallista ja silloin me lähdetään muualle. Onneksi teemme nykyään myös niin että viikonloppuina mies menee omien vanhempien luo ja silloin taas helpottaa hetkeksi... Kunhan nyt vain asunto löytyisi...
Olemme käyneet perheneuvonnassa tämän avioeron ja sen sopimusten myötä, ja siellä mieheni oli niin asiallinen ja neuvotteleva. Sitten kun kotiin päästiin, niin piru oli taas irti kun erehdyin sanomaan poikkipuolisen sanan. Ja kaikki siellä sovitut asiat olivatkin ihan mun keksintöä ja olin vain vaativa, kohtuuton ämmä.
Mutta ei tämä suremalla parane. Muutos on ainoa joka auttaa ja hetkeksikään en jää ristituleen enää lasten kanssa makaamaan.
Kiitos teille vielä asiallisista vastauksista!:)
ja sentään hienoa että tajuat tilanteen etkä kuvittele että tuo olisi normaalia. Onnea uuteen elämääsi.
siis lapsesi jo itkevät isänsä mielipuolista käytöstä (nain selkokielellä mielipuolistahan tuo on), heidän ei pitäisi olla enää yhtään yötä isänsä kanssa saman katon alla jos meno on tuota.
Turvakodista saat keskusteluapua ja etäisyyttä asioihin. TUntuu nimittäin siltä, että todellisuudentajusi on hieman vääristynyt ja mies pyörittää koko palettia miten haluaa.
Turvakodista saat kaien mahdollisen avun ja tuen, mies nimittäin ku*ettaa sinua tällä hetkellä melkoisesti ja selittää virheellistä tietoa.
Hän on nimittäin pakotettu maksamaan määrätty elatusapu, se haetaan ulosoton kautta jos ei muuten.
Jos mies on noin epätasapainoinen niin oletko aivan varma tapaamisista, ovatko lapset turvassa hänen kanssaan? Mies ei myöskään yksin määritä sitä, miten paljon hän lapsia tapaa, sen te päätätte yhdessä lastenvalvojan luona.
Hae lisäksi oikeusaputoimistosta apua, ettei mies pyöritä koko eroa oman mielensä mukaisesti.
Lähde hyvä ihminen sinne turvakotiin niin saat asioita eteeenpäin ja lapset turvaan. Sielta saat myös neuvot miten toimia huoltajuusasiassa, elatuspuasiassa jne.
Miten ero, olitteko naimisissa? Jos olitte niin miten ositus? Jos teillä ei ole avioehtoa niin kaikki omaisuus menee puoliksi (myös kaikki miehen henk.koht. tilit, mökit jne.) - tämä siis vain jos olette naimisissa ja teillä ei ole avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
traumat on jo lapsilla.
En tiedä missä asut, mutta entä aso ja laina-aika 20v.
hieman samalta kuin minun mieheni... Mulla tosin ei hauku tai karju, mutta nuo muut menee aikalailla samaa rataa. Minun mies on vaikeasti masentunut ja sen myötä miehestä on tullut aivan toinen ihminen..
Eroa mietin myös minä ja alan olla vakuuttunut, että se on ainoa vaihtoehto, vaikka mies onkin sairas. Terveenä ollut mitä ihanin mies ja isä, mutta pikkuhiljaa sairauden myötä on tullut tapoja ja toimintamalleja, mitä minun on vaikea sietää ja hyväksyä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kanssa itse välillä miettinyt voisiko olla masennusta. Mutta sitten miehen toimintakyky on huipussaan kavereiden kanssa ja asioissa jotka itseä kiinnostaa. Myös narsismin luonnekuvaus tulee välillä mieleen.
Jos sinulla joka viimeiseksi kirjoittelit samasta tilanteesta, on samanlaisia kokemuksia, niin voisiko teillä olla kyseessä myös narsismi?
Mun mies on ainakin tunnekylmä ja ei ymmärrä ollenkaan empatian päälle.
Jossain luki joskus että narsismi puhkeaa selväksi ensimmäisen lapsen jälkeen, kun kuva itsestä ja maailmasta muokkautuu lapsen myötä.
Mä alan olla vahvasti vakuuttunut että näin on täällä.
Älä sinäkään jää omaishoitajaksi sinne, kyllä tukiverkkoa voi miehelle rakentaa muut ihmiset vaikka itse ei ole 24/7 paikalla enää.
Mä tajusin jo jonkin aikaa sitten että mulla on vain yksi elämä ja en aio käyttää sitä tällaiseen.
Enkä aio laittaa lapsia kärsimään enempää.
Lähtisin jo tänään jos voisin, mutta kun kiikastaa asunnosta.
Tsemppiä meille.
Mä olisin oikeasti antanut kaikkeni ja vähän enemmän, mutta en viitsi enää kun itse ei saa kuin p*skaa ja lokaa niskaan syytösten ja haukkujen kera.
Olen vahvasti miettinyt turvakotia joinakin päivinä. Lähinnä lasten vuoksi, mun sydän särkyy kun vanhempi alkaa itkeä riitelyn tuloksena, pienempi ei aina hoksaa vielä mitä tapahtuu, mutta kyllä varmasti tämä häneenkin jättää jälkensä. Ja se henkinen väkivalta tuntuu aika jäätävältä useimpina päivinä.
Kyllä myös välillä mietin miten uskallan jättää lapset isälleen, kun pinna palaa miehellä jo 30min kuluttua kun lasten kanssa on ja jotain tapahtuu.
Kyllä kuitenkin aloitan jostain syystä uuden vuoden hyvillä ja luottavaisilla mielin :)
En kanna enää syvää kaunaa tai syyllisyyttä, jonka mieheni sai minut tuntemaan kun sanoin että haluan eron.
Ei tämä voi kun parantua tästä ja alan jälleen olemaan onnellinen ja nautin kaikista hetkistä lasten kanssa (lapset on aina olleet mulle kantava voima jonka vuoksi jaksan myös hakea muutosta). Nyt alkaa oikeasti tuntumaan että valoa on tunnelin päässä. Kunhan saa valot vielä sytytttää meidän ihka oikeaan lasten ja minun kotiin;)
apua neuvonnasta ja jos mies vaan suostuu niin lääkärille
eron hoitaminen on helpompaa kun osaatte kommunikoida
ts. kaikki ei mene perheneuvontaan jatkaakseen vaan oppiakseen myös toimintatapoja, niitä tarvitsee molemmat jos vielä seurustelette ja lasten kanssa olette molemmat kuitenkin tekemisissä että toimeen on tultava
neuvontaan aikaa varaamaan mars mars yksityiselle pääsee vielä helpommin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kävimme perheneuvonnassa. Ja kuten aiemmin taisin mainita oli mieheni siellä kovin myötäilevä, mutta pinna paloi kun kahdestaan jäätiin ja sanoin väärin jonkun asian.
Mutta toivon paljon että mies pitää kiinni sovitusta, eikä ala esim. haukkumaan ja naljailemaan minusta lapsille sitten kun ovat isompia.
Mies ei koskaan kuuntele aidosti, kuulee vain sen minkä haluaa ja miten haluaa toimittavan. Sitten kun todellisuus iskee niin sitten onkin piru merrassa.
Minä koitan ainakin omalta osaltani olla asiallinen ja kirota äijää komerossa yksin kuin että menisin lapsille aukomaan.
Mun äiti ei eronnut isästä, ja me molemmat sisarukset olemme traumatisoituneita, eikä meillä ole mitään käsitystä hyvästä perhe-elämästä. Itse olen eronnut kolmasti, kaikki miehet väkivaltaisia. Siskolle kävi vielä huonommin, skitsofrenia puhkesi.
Ystävälläni on tuollainen mies tai oli. Päätyivät eroon mutta mies jatkaa kiusaamista edelleenkin vaikka eri asunnoissa asuvat. Mutta varmasti helpottaa kun pääset muuttamaan vaan pois miehesi luota! Ole kuitenkin tosi tarkkana huoltajuusasioissa. Yritä saada yksinhuoltajuus. Ehdottomasti!!!!!!!!!!