Johtuuko ADD-diagnoosi siitä, että

noita diagnooseja varten on jotain pientä tieteellistä tutkimustakin joskus tehty.

Useimmilla muilla taitaa olla sama juttu.

mutta onhan se kamalaa jos siihen vaikuttaakin "kasvatus". -ap

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt voivat johtua monista syistä, ja Suomen väitetään olevan yksi takapajuisimmista läntisistä maista näihin asennoituessa.



Jos lääkäri on nähnyt oleelliseksi diagnosoida pojallasi ADD:n, syynä oireisiin jotka diagnoosiin johtivat voivat olla perininölliset tekijät, biologiset tekijät, ympäristön vaikutus tai sekoitus näitä kaikkia.

Olivat syyt diagnoosiin johtaneisiin oireisiin mitkä tahansa, sormien osoittelu ja syyllistäminen ovat mielestäni turhia (ketä ne tuttavasi kommentit oikeasti auttavat?) ja tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten tästä jatkatte eteenpäin ja miten esiintulleiden ongelmien myötä pystytte auttamaan poikaanne elämään mieluista elämää.

Syiden etsiminen ja tunnistaminen on toki tärkeää jos esimerkiksi ympäristön ja kasvatuksen vaikutus olisivat vaikuttajana tai osa-vaikuttajana, mutta syyllistämisen sijaan pitäisi ymmärtää jos virheitä on tehty ja niitä korjaamalla saada parempia käyttäytymisvasteita.



Suosittelen lämpimästi perehtymään saatavilla olevaan tietoon ADD:sta (esimerkiksi http://www.adhd-liitto.fi/), ja jättämään tuttusi naljailut omaan arvoonsa. Tärkeintä on lähimmäisrakkaus ja asioista selviäminen hyvillä mielin.

Haluaisinkin juuri tietää että millaisella käytöksellä / kasvatuksella tällaisen häiriön lapsessa saa aikaan? Olemmeko me vanhemmat sen aiheuttaneet ja miten pystymme vastaisuudessa välttämään tällaista käytöstä? Lääkäri vaan testit tehtyään kirjoitti diagnoosin, mutta mistään terapiasta tai muustakaan avusta ei ollut mitään puhetta. Meidät jätettiin vaan omillemme tämän diagnosoinnin jälkeen. Mistähän voisimme saada ns. käyttöohjeet lmeille vanhemmille että emme ainakaan tulevaisuudessa saa aikaan lisää häiriöitä? -ap

aina sekä geenit että ympäristö. Mutta "hyysäyksellä" en usko olevan mitään osallisuutta tähän.

Kuullostaa mielestäni oudolta että lääkäri ei ottanut jatkotoimenpiteitä puheeksi diagnoosin jälkeen, mutta en valitettavasti tunne julkisen sektorin (oletan että olette käyneet julkisella) käytäntöjä kovin hyvin, ja lääkärien tieto ja ymmärrys eteenpäinohjauksesta vaihtelevat varmasti suuresti asuinpaikastakin riippuen.



Koska en tunne perhettänne tai poikaanne en valitettavasti voi antaa suoria vastauksia kysymyksiisi, mutta näissä tilanteissa nopeita, suoria vastauksia harvemmin on.

Olen itse vasta varhaisaikuisuudessa diagnosoitu asperger add-oireilla, joten en itse ole saanut juuri minkäänlaista kasvatuksellista tukea tai mahdollisten vanhempien tekemien virheiden korjaamista kasvatukseeni. Voin kertoa sen, että ainoa asia minkä vanhempani olisivat voineet tehdä paremmin olisi että he olisivat ymmärtäneet erilaisuuteni syyt ja mistä ne oikeasti johtuvat (äiti ei oikein vieläkään halua uskoa että minussa on jokin vikana kun se ei päällepäin kovin hyvin näy), ja sitä kautta mukauttaa omaa käytöstään minun yksilöllisiä erilaisuuksiani tukevaksi. Virheitä tietämättömyydestä johtuen on tehty paljonkin, mutta eivät ne silti minua ole henkisesti pysyvästi rampauttaneet :-)



Ette ole yksin kysymyksinenne ja usein ADDeille tai ADDilapsen vanhemmille suositeltavaa onkin hakea niin kutsuttua "vertaistukea" muilta samankaltaisissa tilanteissa olevilta ihmisiltä ja perheiltä, esimerkiksi verkkofoorumeilta tai asiaan perehtyneiltä yhdistyksiltä.



Pelkkä diagnoosi ei auta oireiden hoidossa, mutta ongelma on nimetty ja siltäpohjalta on helpompi lähteä etsimään ratkaisuja. Luulen että teidän kannattaisi yrittää soittaa tuohon adhd-liiton puhelinneuvontaan ja kertoa tilanteestanne ja kysyä osaisivatko he neuvoa miten asiaa kannattaisi lähestyä. Lääkäriin kannataisi myös ottaa yhteyttä uudelleen ja keskustella miten tästä jatketaan, mutta luulen että fiksuinta olisi ensin puhua esimerkiksi adhd-liiton puhelinneuvvonan kanssa ja perehtyä itse hieman asiaan, koska add:n hoitaminen on usein erittäin yksilöllistä ja kaikki ratkaisut eivät sovi kaikille. Vanhempien ymmärrys add:sta on tärkeää sentakia että saatte oman tietämyksenne ja ymmärryksenne kautta rohkeutta sanoa jos huomaatte että hoitomenetelmät tai lähestymistavat eivät anna toivottua tulosta.

Suosittelisin hakeutumaan suomenkielisten add-foorumien pariin (esimerkiksi aspalsta.net, adhd-foorumi.org) lukemaan ihmisten omakohtaisia kokemuksia ja ehkä keskustelemaan samassa tilanteessa olevien kanssa.



Haluaisin neuvoa paremmin, mutta tilanteeni on esimerkiksi erilainen siltä kohdin että en ole ensisijaisesti addi jonka ongelmiin kasvatus olisi vaikuttanut vaan nämä piuhat on ollut aina ristissä ja tulee jatkossakin olemaan.

Mutta tiedän että apua ja tukea on saatavilla vaikka sitä saadakseen on välillä korotettava ääntään ja uskallettava kysyä ja ottaa selvää, ja toivon että antamistani yhteystiedoista olisi jotain apua :-)

kuin, että lapsi oppisi kyllä puhuman jos sille lukisi tarpeeksi.



ADD on tarkkaavaisuushäiriö.

Kasvatuksella voi olla vuorovaikutteinen vaikutus ADD:n oireisiin, mutta se ei ole ihan niin yksinkertaista.



ADD-oireita voivat aiheuttaa joillekkin allergiat, joillekkin ruokavalio, joillakin siihen on perinnöllinen tausta. Nykytutkimuksienkaan valossa ei suoraa kliinistä syytä add:lle ole määritelty, vaan oireiden esiintulo nähdään usean mahdollisen syyn summana.



ADD on tarkemmin katsottuna impulssinkontrollihäiriöksi kutsuttu ongelmayhtymä, ja oireilun aiheuttaa hermostoimpulssien kontrollihäiriö.

Tähän syitä voi tosin olla useita, koska aivojen toiminnan määräytyminen on vuorovaikutuksessa sekä ympäristön että kehon aineenvaihdunnan kanssa.

Jos esimerkiksi ajatellaan että lapsella ei ole taipumusta tarkkaavaisuushäiriöön luokiteltuihin oireisiin, niin silloin on todennäköistä että oli kasvatus millaista hyvänsä, ruokavalio, elämäntottumukset, elinpiirin vaikutukset eivät todennäköisesti tuo ilmi add-oireita koska hänellä ei ole synnynnäistä taipumusta näihin.



Jos taas ajatellaan lasta jolla saattaa esimerkiksi aineenvaihdunnan tai aivokemiallisten syiden takia olla taipumus tarkkaavaisuushäiriöön luokiteltuihin oireisiin, tällöin sekä sisäiset että ulkoiset tekijät vaikuttavat siihen tulevatko oireet ilmi, miten vakavina, vai tulevatko ilmi ollenkaan. Oireitahan on useita erilaisia, ja tulevat eri tilanteissa esiin eri vahvuisina eikä kaikilla addeilla aina välttämättä esiinny täsmälleen kaikkia oirekirjon oireita.



Uskoakseni joskus ADD-oireiden esiintulo voi myös olla psykofyysinen reaktio (vähän kuin stressireaktio) esimerkiksi ympäristön (todennäköisesti erittäin pitkäaikaiselle) vaikutukselle, jolloin voidaan keskustella siitä että kasvatuksella olisi voinut olla osansa ADD-oireiden ilmenemiselle.



En kuitenkaan halua painottaa sitä että kasvatuksella olisi välttämättä merkittävää laukaisevan tekijän osaa ADD-oireiden esilletulossa.

Toivon ottaisitte kirjoittamani lähinnä viitekehyksenä nähdä asiat sillä asiaanperehtymiseni tulee itseopitun tiedon ja neurobiologisten opiskelujeni kautta.