Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin erota, mutta tulevaisuus pelottaa...
29.01.2012 |
...että miten pärjäisin kahdestaan tuon 2 v. 8 kk lapsen kanssa, jolla on uhmaikä pahimmillaan. Tukiverkosto on olematon. Lisäksi pelottaa miten pärjäisin rahallisesti, kun täällä vuokrat ovat niin kalliita että vuokra veisi 70 % tuloistani. Lisäksi tämänhetkisessä asunnossa on määräaikainen vuokrasopimus elokuun loppuun, en tiedä miten voisin lähteä edes.
Silti olen varma että haluaisin erota, olen koko ajan vaan onnettomampi tässä suhteessa.
Itseäni saan syyttää, mitäs menin hankkimaan lapsen alkuhuuman aikana, olimme tunteneet 1,5 v. kun aloin odottaa. Ikää kun meillä alkoi jo molemmilla olla, ja biooginen kello tikitti, kun ei kummallakaan ollut lapsia. (minä olin 36 ja mies 44 kun aloimme odottaa)
Elämämme on todella epäreila minun kannaltani, siitä en sen enempää nyt tässä avaudu, mutta minulla on todella syytä olla onneton, tappelu ei auta enkä halua enää olla kynnysmatto ja vaan tyytyä. Lapsikin vaistoaa että äiti on onneton, eilen viimeksi huomasi kun itkin ollessamme kahden kotona, ja toi minulle rakkaan nallensa lohduksi.
Silti ajattelen että olen itsekäs paska jos riistän lapselta oman isänsä. Vaikka en tätä ole rakastanut enää aikoihin, ihan syystä.
Eroaminen on silti ihan liian vaikeaa.
Ja teen päätökseni kyllä itse, sitten aikanaan, mutta halusin vaan avautua tänne, koska kaipaan vertaistukea ja omia kokemuksianne, en syyllistämistä.
Kommentit (21)
kaikki erotilanteet ovat sitä, että mietitään, mikä painaa vaakakupissa enemmän. Ja sen mukaan toimitaan.
Omaa hyvinvointiasi sinun ei kannata myydä. Jos päätät jäädä, niin sinun pitää löytää keinot, joilla voit hyvin. Riittääkö oman asenteen muutos?
Eikä ero aina tarkoita sitä, että lapselta viedään isä. Voisihan sitä jäädä lähelle asumaan. Jolloin ex-mies on yksi tukiverkkolainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki erotilanteet ovat sitä, että mietitään, mikä painaa vaakakupissa enemmän. Ja sen mukaan toimitaan.
Omaa hyvinvointiasi sinun ei kannata myydä. Jos päätät jäädä, niin sinun pitää löytää keinot, joilla voit hyvin. Riittääkö oman asenteen muutos?
Eikä ero aina tarkoita sitä, että lapselta viedään isä. Voisihan sitä jäädä lähelle asumaan. Jolloin ex-mies on yksi tukiverkkolainen.
Ei riitä oman asenteen muutos, kun toinen osapuoli ei ole muuttanut omiaan- nyt on puoli vuotta ollut ns koeaikaa, meinasin oikeasti erota, mutta mies lupaili muuttaa tapansa niissä asioissa jotka minua häiritsivät todella. Vähän aikaa meni hyvin, mutta nyt taas on kaikki samat ongelmat, ja paljon noista aiheutuvaa pahaa mieltä.
Saat varmasti jonkunlaisia tukia + elatusmaksut ainakin. Tehkää vaikka sellainen sopimus miehesi kanssa, että eroatte väliaikaisesti ja katsotte, miten lähtee sujumaan. Näin se ei tuntuisi niin lopulliselta vaikka päätöksesi olisitkin jo tehnyt. Kannusta miestäsi osallistumaan lapsen hoitoon, vaikka eroattekin.
Silloin sinä voisit olla tukiverkkona. Eikä tarvitsisi miettiä taloudellistakaan puolta.
Saat varmasti jonkunlaisia tukia + elatusmaksut ainakin. Tehkää vaikka sellainen sopimus miehesi kanssa, että eroatte väliaikaisesti ja katsotte, miten lähtee sujumaan. Näin se ei tuntuisi niin lopulliselta vaikka päätöksesi olisitkin jo tehnyt. Kannusta miestäsi osallistumaan lapsen hoitoon, vaikka eroattekin.
Elatusmaksua saisin. Asunnosta olisi pakko muuttaa halvempaan, sillä tämänhetkisen asunnon vuokran jälkeen minulla jäisi 400 e/ kk kaikkiin laskuihin, ruokaan ja yleensä elämiseen. Päivähoitomaksu on jo melkein 100 e, ruokaan menee väkisinkin se 200-300 e/ kk kahdelta ihmiseltä, lisäksi kaikki muut laskut, ja minulla on velkaakin joitakin tuhansia. Asuntotukea tähän asuntoon ei saa koska vuokran neliöhinta ylittää rajan 10,33 e/ kk, eli ei saa mitään. Pk-seudulla asun, ja täällä varsinkin yksityisellä on helposti vuokra yli tuon. En edes tiedä mistä löydän asunnon johon minulla olisi varaa, ellen mene sitten pieneen yksiöön lapsen kanssa. Elatusmaksujakaan ei paljon tulisi koska mies on työtön. Tiukkaa olisi. Lisäksi vielä on tuo määräaikainen vuokrasopimus, elokuun lopun saakka. sen jälkeen jatkuisi toistaiseksi.
Kaikkein eniten tuo toimeentulo siis arveluttaa, muusta selviäisin varmasti. Ei viitsisi toiselle paikkakunnallekaan muuttaa- halvempaa olisi asua, muttei välttämättä töitä, tukiverkostosta puhumattakaan, joka on nytkin pieni 3 hlöä. Lisäksi lapsen isä olisi kauempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mietin ja vetkutin eroa ihan liian pitkään.
Useamman vuoden.
Onneksi sain jostain voiman ja uskalluksen eroon.
Tulet ihan varmasti pärjäämään. Lapsille on parempi, että heillä tasapainoinen koti missä äiti voi elää ilman ahdistusta puolisosta.
Laitat nyt vain pyörimään. Saatko mistään tukea?
Ystäviltä tai sukulaisilta?
Nyt kun itse olen päässyt eroon, niin olen usein miettinyt miksi en lähtenyt jo aiemmin.
Meillä oli vielä omistusasuntokuviot. Mietin aina kun minulla ei ole varaa ostaa lapsille ja minulle uutta kotia.
Hyvin olemme selvinneet. Saimme oikein kivan vuokrakodin.
Tsemppiä Sinulle!
Silloin sinä voisit olla tukiverkkona. Eikä tarvitsisi miettiä taloudellistakaan puolta.
Silloin sinä voisit olla tukiverkkona. Eikä tarvitsisi miettiä taloudellistakaan puolta.
No mitä silloin keväällä puhuttiin erosta, (ennen tätä ns. uutta alkua, joka ei sitten toiminutkaan, meinasimme erota) niin lapsen isä ei halua lasta kokonaan. Lisäksi hän todennäköisesti muuttaisi eron jälkeen ulkomaille.
Ottaisi lapsen luokseen aina välillä viikoksi-kahdeksi. En tiedä miten tällöin päivähoitopaikan käy, jos lapsi olisi sieltä noin kauan välillä poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mietin ja vetkutin eroa ihan liian pitkään.
Useamman vuoden.Onneksi sain jostain voiman ja uskalluksen eroon.
Tulet ihan varmasti pärjäämään. Lapsille on parempi, että heillä tasapainoinen koti missä äiti voi elää ilman ahdistusta puolisosta.
Laitat nyt vain pyörimään. Saatko mistään tukea?
Ystäviltä tai sukulaisilta?Nyt kun itse olen päässyt eroon, niin olen usein miettinyt miksi en lähtenyt jo aiemmin.
Meillä oli vielä omistusasuntokuviot. Mietin aina kun minulla ei ole varaa ostaa lapsille ja minulle uutta kotia.
Hyvin olemme selvinneet. Saimme oikein kivan vuokrakodin.
Tsemppiä Sinulle!
Kiitos paljon tsempistä!!
Kaikkein vaikeinta erossa minulle tulee olemaan se, kun tiedän että mies alkaa heti sen jälkeen esittää reppanaa ja vedota tunteisiini- sen teki keväälläkin kun olin tosissani lähdössä. Hellyin sitten, mutta mikään ei muuttunut. Mutta minun täytyy tällä kertaa osata vaan pysyä kannassani vaikka mies kuinka vannoisi rakkauttaan ja anelisi, ja lupailisi parempaa tulevaisuutta.
Joo tukea saan, tukiverkostoni on pieni, eli yksi ystäväni jolla on lapsi, lisäksi siskoni ja isäni. (äitini kanssa en ole tekemisissä, hän aikanaan jätti meidät isäni kanssa, eikä ole sen koommin pahemmin näkynyt...) Mutta tukiverkosto siis olisi kuitenkin olemassa. Ja kaikki ovat luvanneet tilapäisen majoituksen jos sitä lapsen kanssa tarvitsisimme. Mutta vaikea pointti tässä on se tämänhetkisen asunnon määräaikainen sopimus, joka on voimassa elokuun loppuun saakka...ilmeisesti siis niin kauan pitää tässä vielä sitkutella.
Minusta on ikävää ap, että käytät neuvojamme vitsipalstana.
Täällä on oikeastikin ihmisiä ja vanhempia, jotka tarvitsevat apua ja neuvoja.
(ennen tätä ns. uutta alkua, joka ei sitten toiminutkaan, meinasimme erota) niin lapsen isä ei halua lasta kokonaan. Lisäksi hän todennäköisesti muuttaisi eron jälkeen ulkomaille.
Ottaisi lapsen luokseen aina välillä viikoksi-kahdeksi. En tiedä miten tällöin päivähoitopaikan käy, jos lapsi olisi sieltä noin kauan välillä poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ikävää ap, että käytät neuvojamme vitsipalstana.
Täällä on oikeastikin ihmisiä ja vanhempia, jotka tarvitsevat apua ja neuvoja.
(ennen tätä ns. uutta alkua, joka ei sitten toiminutkaan, meinasimme erota) niin lapsen isä ei halua lasta kokonaan. Lisäksi hän todennäköisesti muuttaisi eron jälkeen ulkomaille.
Ottaisi lapsen luokseen aina välillä viikoksi-kahdeksi. En tiedä miten tällöin päivähoitopaikan käy, jos lapsi olisi sieltä noin kauan välillä poissa.
Minusta on ikävää ap, että käytät neuvojamme vitsipalstana.
Täällä on oikeastikin ihmisiä ja vanhempia, jotka tarvitsevat apua ja neuvoja.
Nyt en ymmärtänyt? Mitä vitsiä tuossa olisi? Etkö ymmärtänyt siis kaikkea? Keväällä siis olin vähällä jättää mieheni, mutta hän sai minut ylipuhutuksi yrittämään uudelleen, ja myönnyin. Silloin puhuimme lapsen huoltajuusasioista jos suhteemme ei kuitenkaan toimisi. Lapsen isä sanoi silloin, ettei haluaisi kokonaan huoltajuutta, se jäisi minulle. Ja kertoi että muuttaisi varmaankin ulkomaille, jossa hänelle olisi mahdollisesti töitä. Ja myös, että voisi ottaa lapsen välillä luokseen mahdollisen eron tullessa.
Mitä vitsiä tuossa on? Siis suhteemme ei ole kuitenkaan toiminut, ja nyt olen sitä mieltä että ero on paras ratkaisu. Ja pohdiskelen kaikkia siihen liittyviä asioita? Mikä sinusta tässä on niin ihmeellistä? Sekö että mies haaveilee ulkomaille muutosta, vaikka hänellä on Suomessa lapsi?
..tuo yksi vastaaja ei vaan edes halunnut ymmärtää kirjoitustasi. Minusta pohdiskelet ihan todellisia asioita, ei noissa mitään vitsiä ole.
Tottakai se arveluttaa, jos lapsesi isä suunnittelee ulkomaille muuttoa jos teidän suhteenne ei toimi, silloinhan sinä olisit käytännössä yksinhuoltaja, paitsi ne muutamat viikot vuodesta kun mies ottaisi lapsen luokseen.
Ja ihan hyvä että yrititte uudelleen, vaikka olette jo olleet keväällä aikeissa erota. Tällaiset isot asiat vaativat yleensä pitkän harkinnan.
Paljon jaksamista sinulle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nostelen vielä, jos saisin asiallisia vastauksia...
11: Mielenterveysongelmaiset ketjusta pois *hus*
Kiitos 13. Itsekin ihmettelin vähän tuota 11:n viestiä. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ikävää ap, että käytät neuvojamme vitsipalstana.
"Täällä on oikeastikin ihmisiä ja vanhempia, jotka tarvitsevat apua ja neuvoja.
"
Mitä vitsiä ap:n viesti on sinusta? Oletko jotenkin yksinkertainen?
Ap:lle, että vaikeita juttuja, hyvä kun olet harkinnut pitkään. Jossain vaiheessa se ratkaisu vaan tuntuu varmalta, toimi silloin. T: eronnut
varmasti laskenut asumistuen laskurilla että saatko asumistukea.
Lapsilisä + yh-korotus on n. 150.
Saman verran saat vähintään elatusmaksua, koska minimi on tuon n. 150, jos miehellesi määrätään pienempi, saat loput Kelalta.
Lastenvalvojalla voitte sopia sellaiset tapaamisajat, että mies on tarpeeksi lapsen kanssa ja toimii tukiverkkona.
Sosiaalitoimisto voi järjestää sinulle tukiperheen tai henkilön. Jonkun järjestönkin kautta voi löytyä varamummo tai -täti.
saan asumistukea yli 200 vaikka meidän vuokra on 800 ja neliöitäkin kymmenen enemmän kuin kahdelle on säädetty.
mutta mua alkoi jotenkin kylmätä, et antaisit lapset isälle välillä ulkomaille. Miten tiedät, että saisit heidät sieltä takaisin.
Juu, enhän mä tiedä asioiden laitaa oikeasti, mut tuo kalskahti korvaan.
Tsemppiä sulle ap.
hoppista