AV:lla oudointa: raha. En pysty ymmärtämään näitä, jotka tohkeissaan
kirjoittavat juuri, kuinka ulkomaanmatkat, autot, kalliit asunnot ja merkkivaatteet ovat niiiin tärkeitä. Ja jos ihmisellä ei ole niitä, on automaattisesti köyhä.
Onko noita provoilijoita muutama, vai oikeastiko täällä ihmiset uskovat/luulevat että hyvätuloiset ostavat vain merkkivaatteita tai matkustelevat jatkuvasti? Tai että ne tosiaan olisivat välttämättömiä lapsille?
Kyllä ainakin meidän tuttavapiirissä on paljon ihmisiä jotka jotkut ostavat merkkivaatteita tai matkustelevat, tuloista riippumatta. Köyhilläkin voi olla pelit ja vehkeet viimeisen päälle. Toisaalta harvempi koulutettu ja ok-tuloinen tarvitsee mitään ulkoista pönkittääkseen itsetuntoaan ja antamaansa vaikutelmaa.
Esimerkiksi matkat nyt. Lapset eivät todellakaan tarvitse niitä. Mutta voivat toki nauttia niistä. Samoin kuin osa aikuisistakin nauttii. Itse tykkään lämmöstä ja käymme pari kertaa vuodessa etelässä. Pari kertaa sitten Tukholmassa, kylpylässä jne. Ja lapsilla on "kalliit" harrastukset, asummekin tyyriisti. Mutta emme todellakaan ole rikkaita, mies opiskelija ja minä hyvä jos keskituloinen. Eikä tätä salailla keneltäkään, meillä ei ole tarvetta esittää mitään!
Kommentit (3)
Opiskelijan ja keskituloisen tuloilla ei käydä kahdesti etelässä ja kahdesti laivalla vuodessa.
kirjoittavat juuri, kuinka ulkomaanmatkat, autot, kalliit asunnot ja merkkivaatteet ovat niiiin tärkeitä. Ja jos ihmisellä ei ole niitä, on automaattisesti köyhä. Onko noita provoilijoita muutama, vai oikeastiko täällä ihmiset uskovat/luulevat että hyvätuloiset ostavat vain merkkivaatteita tai matkustelevat jatkuvasti?
Mitä suuremmat tulot/ enemmän vanhaa rahaa suvussa ja perheessä, sitä vaatimattomimpia on ulkoiset jutut ( ne merkkivaatteet puuttuu lähes tyystin) Suinkaan kaikki varakkaat ei matkusta
olen yh-äiti, joka kuukaisttain säästää parisataa, jotta saan lapseni lomalle.
Mutta: minä en pysty ymmärtämään niitä, jotka tohkeissaan väittävät, että raha ei merkitse mitään.
Tunnen monta kaveria, jotka vielä nelikymppisenäkin potevat sitä, että perhe oli köyhä, kuinka kaikilla muilla oli sitä ja tätä ja itsellä ei ollut mitään.
Jokin keskitie tässäkin on.