Ujojen lasten äidit ja opettajat, vertaistukea kaipaan.

Mulla on tokaluokkalainen poika, luonteeltaan tosi ujo. Vielä päiväkodissa ja eskarissa hän oli suosittu kaveri ujoudestaan huolimatta, mutta tää koulu on ihan kamalaa. Paria tyttöä lukuun ottamatta eskariryhmästä ketään ei tullut samalle luokalle.



Hänet on jo tosi tehokkaasti syrjäytetty kaveriporukasta. Hän pystyy nimeämään luokaltaan muutaman kaverin joiden kanssa kuulemma leikkii välitunneilla, mutta esim. koulun jälkeen tai viikonloppuisin hänen kanssaan ei haluta olla. Ollaan rohkaistu soittamaan kavereille, on soittanut ja kysynyt voisko olla, tulla meille pelaamaan tai pihalle leikkimään, mutta vastaus on aina ei.



Poika pärjää koulussa hyvin. Hän saa itseluottamusta myös harrastuksistaan, joissa pärjää, mutta kavereita ei ole saanut niistäkään. Me ei keksitä muuta syytä kuin ujous. Ope on huomannut saman, pojastamme tai hänen käytöksestään ei ole mitään huomauttamista. Ope sanoo, että poikamme ei joudu olemaan koulussa yksin, mutta sen hänkin on havainnut, että hänet on jotenkin syrjäytetty muiden poikein porukasta. Koko luokassa ei ole toista yhtä hiljaista ja ujoa poikaa.



On sydäntäsärkevää kun poika esim odottaa saavansa synttärikutsuja. Häntä ei ole koko tokaluokan aikana kutsuttu kenenkään synttäreille. Hän kutsui omiin juhliinsa monta luokan poikaa, kaikki tulivat ja kaikilla vaikutti olevan kivaa. Mutta kun nää pojat sitten päättävät synttärivieraitaan, mun poika jää aina pois.



Mä en syytä muita lapsia, eihän ketään voi pakottaa kaveriksi. Mä tahtoisin saada jotain vinkkejä ja toivon kipinää siihen että miten poika pääsisi porukkaan mukaan. Olisko siitä mitään apua jos koittais puhua jonkun luokan pojan vanhemmille? Vai onko pyynnöstä ottaa ujo lapsi mukaan koulun jälkeisiin leikkeihin tai synttäreille enemmän haittaa?