Mitä SINÄ tekisit tässä kuvitteellisessa parisuhdetilanteessa?

En rahan takia vaan toista miestä kohtaan tuntemani epäluottamuksen ja moraalisen selkärangan takia.

Ja pysyisin alkuperäisessä liitossa. Olen sitoutumiskammoinen, mutta kun sitten pääsen sen yli ja sitoudun, se kestää.

Haaveilisin ehkä vuosia sen kiihkeän kohtaamisesta, mutta silleen kohtuudella, ettei se vaikuttaisi avioliittooni.



Luulen jopa, että nauttisin siitä, että mulla olisi tuollainen salaisuus (siis ihastus, ei pettäminen), että mulla olisi ollut mahdollisuus vaikka mihin, mutta pysyin lujana ja uskollisena itselleni. Tekisin itsestäni siis sankarittaren, jonka sydämessä asuu salattu pieni suru :-)

Ja pysyisin alkuperäisessä liitossa. Olen sitoutumiskammoinen, mutta kun sitten pääsen sen yli ja sitoudun, se kestää.

Haaveilisin ehkä vuosia sen kiihkeän kohtaamisesta, mutta silleen kohtuudella, ettei se vaikuttaisi avioliittooni.

Luulen jopa, että nauttisin siitä, että mulla olisi tuollainen salaisuus (siis ihastus, ei pettäminen), että mulla olisi ollut mahdollisuus vaikka mihin, mutta pysyin lujana ja uskollisena itselleni. Tekisin itsestäni siis sankarittaren, jonka sydämessä asuu salattu pieni suru :-)

Mutta voi miten ihana ajattelutapa. :) ja olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi.

Ap

Ensinnäkin en luottaisi sata varmasti, että kumpikaan suhde kestäisi loputtomiin tasaista varmaa rataansa. Jos nykyisestä suhteesta puuttuu jotakin oleellista, se varmasti tulisi rasitteeksi ennemmin tai myöhemmin. Toisekseen tuskin huolisin mieheksini eriäidinkielistä ja erikulttuurista olevaa henkilöä. Avioliitto on tarpeeksi suuri haaste muutenkin.

Joten unohtaisin muut kuin mieheni ensin. Pohtisin, haluanko olla tässä suhteessa. Rakastanko miestäni. Jos kyllä. Satsaisin siihen suhteeseen täysillä enkä uneksisi muista. Elämä tarjoaa kaikenaikaa kaikkea kivaa, asuisiko siellä vai täällä, kenen kaa ja jospa olisi sitä vai tätä. Ei sellainen elämä ole mistään kotoisin. Kuulostaa siltä, että tuollainen haihattelija kaipaa jotakin vaatimusta omaan elämäänsä, kuten opiskelua, jatkotutkinto, vaativa työ tsm. Turhautuminen saa ihmisen pohtimaan ja kuvittelemaan kaikenlaista.

Se on minun periaatteeni ja ohjenuorani, jota noudatan.

Ei se vaihtamalla parane

eli opiskelua, töitä tai lapsia, niin miesasiat ei saisi kohtuutonta painoarvoa.

En halua pettä,enkä näe kunnon syytä lähteä jonkun sukanpyörityksen takia hyvästä suhteesta. Ensihuuman mukaan lähteminen on harvoin hyvä ajatus.

että jos joku lähtee tuon jälkimmäisen miehen matkaan, on syynä jonkinsortin trauma, jota yritetään ratkaista saavuttamattoman miehen (ei valmis sitoutumaan joka tasolla) kautta.

Palaisitte suomeen opiskelemaan? :O

No haloo. Mä olen niin tylsä ihminen, että pitäisin hyvin mielelläni sen salaisen ihastuksen, mutta pitäisin sen lisäksi omana tietonani. Eli tekisin tietoisen valinnan pitää sen lupauksen mitä avioliittoon astuessa annoin. Myötä- ja vastamäessä. Myös silloin, kun sivupolut houkuttaa…



Jos ei olisi lapsia ja ikää vähän vähemmän (tai vastaavasti, jos lapset olisivat jo lähteneet kotoa ja ikää jonkin paljon enemmän) niin voisin kyllä retkahtaakin. Eli mulle avioliitto tarkoittaa nimenomaan perhettä, en mä tuosta ukosta niin välitä että JOS Elämäni Suurin Rakkaus osuisi kohdalle niin voisin todellakin langeta, vaikka silläkin riskillä että sen jälkeen jäisin yksin haavojani nuolemaan – olen sen verran elämyshakuinen että mahdollisuus kokea jotain noin suurta houkuttaisi todella.



Mutta juuri tässä kohtaa elämää mun kaikki kotkotukset eivät kuulu vain minulle, vaan ne vaikuttaa ympäristöön. Kuten niihin lapsiin.



Tietty olisi ihana ajatella, että elämä muuttuisi täydelliseksi, kun vaan heittäytyisi siihen ihanaan uuteen huumaan… Mutta… joskus sitten.

mä pidän turvallisuudesta, joten en usko että lähtisin hurmurin matkaan.



Mulla on myös ollut tuonkaltainen ihastus, tosin sillä erotuksella että ihastus oli maankuulu, mieheni kaveri, ja oma puoliso se vähemmän menestynyt. Jälkikäteen olen ollut hyvin tyytyväinen, etten antanut itselleni lupaa langeta yhtä pusua pidemmälle. Toivuin siitä, ja mieheni ja hänen ystävänsä tiet erkanivat toisen skandaalin takia, joten en särkenyt mitään. Ja nyt katson sitä elämää, en haluaisikaan olla siinä mukana.



Hyvä on näin. Oman miehen rakkaus on aitoa ja rehellistä. Ehkä ei niin aina ruusuilla siroteltua, ja töppäyksiä täynnä, mutta kun se r-sana tulee, se on aito.

en voi tulla toimeen ilman suomen kieltä, siksi ulkomaalainen mies ja jatkuva asuminen ulkomailla eivät ole vaihtoehto. Miehiä tulee ja menee, äidinkieli on vain yksi. Ja minulla se sattuu olemaan myös ammatti.

Kertomuksessa vaikuttaa siltä, että päähenkilö ei rakasta nykyistä miestään. Siinä tapauksessa päähenkilönä eroaisin hänestä joka tapauksessa. Uusi mies ei vaikuta sellaiselta, johon myöskään rakastuisin, mutta jos veisi jalat alta niin varmaankin antautuisin lyhyeen, intohimoiseen salasuhteeseen hänen kanssaan, sitten eroaisin "säädyllisesti" miehestäni ja lähtisin elämään omaa elämääni.

vaikka kuinka saisi sukat pyörimään.

johonkuhun, joka menestyy työssään huonommin kuin oma mieheni, ja joka on todennäköisesti uskoton suhteessa ja "paha poika". Mulla ei ole sitten esiteini-iän ollut vetoa sellaisiin. Aikuisena olen aina halunnut aikuisen miehen rinnalleni.