Mikä ja milloin sinulla oli elämäsi rankin sairaus?

sairaalassa 3 viikkoa.Tuli haavaan menneestä paskakärpäsestä.

Puoli vuotta kesti ja rankinta oli, että diagnoosi ei ikinä selvinnyt mutta aivan helvetin sairas olin.

On jopa joitain muistikuvia toipilasajalta, vaikka olin vasta kaksivuotias. Kaksiviikkoa sairaalassa, josta alkuaika tajuttomana. Pikkasta vaille vainaa.

Fyysisesti rankin on ollut munuaiskivet.

Ei mitään muistikuvaa, kai pari viikkoa olin henkihieverissä. Opin sairaalassa juomaan lasista maitoa.

Vuosia tässä on mennyt ja vielä vaan jatkuu, eikä loppua näy...

Sairaalassa jouduin olemaan melkein 3 viikkoa. Tauti oli fyysestikin vaikea, minkä lisäksi oli kauheaa olla sairaalassa erossa perheessä, varsinkin kun hoitajat eivät olleet kovin hyviä aina. Eräänkin tapauksen muistan kun hoitaja piti minua väksin sylissä, työnsi väkisin lusikalla ruokaa suuhun ja suuttui kun ruoka ei maistunut.

Sairaalassa 1vk. Esikoinen jotain 1v. Kamalinta oli olla siellä erossa lapsesta.

Maksasta poistettiin 1/3. Toipuminen oli tosi hidasta, samaan syssyyn tuli raju ripuli antibiooteista, ja kesti koko kuurin ajan, monta viikkoa. Petipotilas olin käytännössä neljä viikkoa, tosi kovat kivut kestivät puolitoista kuukautta. Veiläkin on kipuja puolen vuoden jälkeen.

diagnoosista nyt 7kk.

Vuosi sitten sairastin mykoplasman ja kaltaiselleni astmaatikolle se oli aika raju tauti. Kolmen viikon aikana kävin kolme kertaa lääkärissä, joista yksi kerta oli aamuyöstä päivystyksessä, kun kerta kaikkiaan meinasi happi loppua. Toinen raju kokemus oli kolmen viikon on-off -mahatauti, joka lopulta päättyi siihen, että pääsin ambulanssikyydillä kuivumisen takia sairaalaan.

vuodesta 1997 lähtien.

Välillä on parempia aikoja, ja välillä ei pääse sängystä ylös moneen kuukauteen.

kuten sulfa ja peninsiliinit. Kolme kuukautta olin sängyn pohjalla, onnes isä oli hoitovapaalla. Tuntuu ,että sydän jotenkin viottui, ei ole kunnossa vieläkään. Tapahtumasta yli 20 vuotta.

Vieläkin olen saikulla (väliaikaisella eläkkeellä).

ovat vieneet viimeisetkin voimanrippeet.

kun olin alkuvaiheessa raskautta. Melkein viikon oksensin ja paskansin , kuivuin ja raskaus meni kesken. Ei tietenkään mitenkään vakavaa verrattuna esim. syöpään, mutta kyllä mä silloin luulin että henki lähtee ja keskenmenokin vielä kaupan päälle. Ja raskautta oltiin yritetty jo vuosi siihen mennessä..

levinnyt kainaloon. Todettiin 5 vuotta sitten, hormonihoito jatkuu edelleen.

Jatkuu koko loppuelämäni.

Leikkaus, sytostaatit ja sädehoito kestivät yhteensä puolisen vuotta. Lääkehoito jatkuu edelleen.

mutta tulipalossa olin kun oli 1v6kk, oli hengenvedosta kiinni sanoivat lekurit.



Ja luonnollisesti tuosta en parane koskaan.



Vuosi tuon jälkeen tulehtunut umppari, jonka jälkipoltot muistan vieläkin.