Kotiäidit, kertokaa nyt...

Ymmärrät sitten kun sinulla on oma lapsi/omia lapsia ja huokaiset helpotuksesta päästessäsi lepäämään takaisin töihin...

että sulla olisi lemmikkivuohi. Se vuohi olisi vapaana sun kotona, sisällä, yöt ja päivät. Mitä kaikkea vuohi keksisi tehdä? Mahtaisiko se nukkua yöllä rauhallisesti? Sotkisikohan se vuohi, esim. jätöksillään? Pitäisikö sitä ruokkia? Satuttaisiko se itsensä sisätiloissa? Rikkoisiko jotakin? Ja millaista olisi silloin, kun vuohi sairastaisi?



Useampi lapsi = tietysti useampia vuohia.



Suunnilleen se siinä on rasittavaa.

ei kotihommia voisi tehdä samalla, en voisi kuvitellakaan että nainen ei hoitaisi kotia ja tekisi ruokaa joka päivä kun mies on töissä.

No ei ne kotihommat kai kenelläkään erityisen raskaita ole. Raskainta on koko ajan olla saatavilla, aikuiskontaktien vähäisyys ja yksipuolisuus ja mahdollinen jatkuva väsymys.

Ei ole kuin yksi lapsi, pian 3vuotias. Kotona olo on ollut oikeastaan aika mukavaa, on ehtinyt tehdä vaikka mitä ja käymään monissa paikoissa ja seurustelemaan sukulaisten kanssa. Päivät kuluu rennosti ja silti ehtii tehdä tarvittavat asiat, ruuat, pyykit, ulkoilut jne.

Ainut mikä välillä painaa, on se että olen yh. En siis voi esim lapsen sairastaessa, lähteä edes pikaisesti kauppaan huokaisemaan. Onneksi on kuitenkin hyvä tukiverkko, jaksava mummo ja osallistuva isä :)

6:45 viimeistään ylös, jos joku lapsista ei oo heränny jo ennen sitä. Pienemmät katsomaan lastenohjelmia, koululaiselle aamupala. Samalla syön ite jotain. Koululainen lähtee kouluun, sit laittamaan muille aamupalaa. Samalla yleensä sit tyhjennän tiskikoneen ja vähän siivoilen keittiötä, ku illalla en oo jaksanu. Aamupalan jälkeen pienemmille aamupesut ja päivävaatteet ja ulkovaatteet ja pihalle tai kauppaan.



Sit ku tullaan sisälle, ni riisumiset ja vaatteet paikoilleen ja kokkaamaan. Ruoka, pienin päiväunille, leikkejä tai pelaamista tai askartelua keskimmäisen kanssa. Sit koululainen tulee kotiin, tekee läksyt, jotain välipalaa kaikille.



Sit mennään taas ulos tai tehään porukalla jotain kivaa. Kohta onkin taas aika laittaa ruokaa. Ruoan jälkeen lapset haluaa katsoa lastenohjelmat. Sillä aikaa siivoilen mitä ehdin ja ripustan pyykit, jotka oon aamulla/päivällä laittanu koneeseen. Sit lapset yleensä leikkii hetken jotain ja sit puol kasilta onkin iltapala-aika. Sit iltapesut ja iltasatu ja nukkumaan. Kello on vähän yli kaheksan ja jos telkkarista tulee jotain mitä haluan katsoa, ni koitan jotain urheilla/venytellä siinä samalla. Jos ei, ni jotain laskujenmaksuja/kalenterinpäivitystä hetki ja sit nukkumaan. Jos mies ei oo iltavuorossa, niin sit saatan jopa mennä miehen kanssa saunaan.



Viikonloppuisin koitan sit tehä vähän isompaa siivousta. Pestä lattiat ja vessat jne..

Musta ainakin on kaikkein raskainta se kun samat asiat tapahtuu joka ikinen päivä samalla tavalla samassa järjestyksessä. Ja juu, toki on niitäkin jotka on sitä mieltä ettei niin ole pakko tehdä, mutta musta lapsen kannalta rutiinit on tärkeintä joten niistä pidetäään kiinni. Lapsen etu on nyt tärkein. Omat menot -koko perjheen menot- on aina suunniteltava niin, että iohan ensiksi ottaa huomioon muksun. Eli ei extempore-menoja tms. Toki esim. jouluna kun mennään miehen siskolle, ollaan siellä' yleensä niin myöhään että laitetaan lapsi siellä nukkumaan ja siirretään sitten autoon ja autosta kotiin. Yleensä herää jossain vaiheessa siirtelyyn mutta onneksi nukkuu sitten uudestaan. Aina, kun rutiineista poiketaan, siitä saa maksaa. Yksi pidemmälle venynyt ilta aiheuttaa seuraavan päivän kiukun, koska lapset ei tee niinkuin aikuiset että nukkuisivat vastaavasti myöhempään... Sitten on sielä se, että lapsi pitää hoitaa aina, huolimatta siitä onko itsellä univaikeuksia tai jos on vaikka kipeä. On todella syvältä sairastaa jotain flunssaa aina 3 viikkoa koska tauti pitkittyy kun ei voi levätä kunnolla. Ja vielä tuli mieleeni se, että tämä hoitovapaan köyhäily on TODELLA raskasta. Mutta jälleen, se on mun mielestäni lapsen etu. Välillä kun menee tosi tiukaksi, teen sijaisuuksia iltaisin tai viikonloppusin, mutta sehän tarkottaa sitten sitä että hoidan lasta päivän ja teen töitä illan. Mikään näistä syistä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö rakastaisi lastani tai myös nauttisi kotiäitiydestä (=lapsen kanssa olemisesta). Raskaskin työ voi olla rakasta :) Ja kun kysyit päiväjärjestystä, niin sekin nyt tähän eepokseen vielä:

6-7 herätys, pesut, pukemiset

7:30-8 lapsen aamupuuro

8-8:30 oma aamupala (lapsi touhuilee omiaan)

8:30-9 lelujen keräys, aletaan pukea

9:30-11 ulkoilua

11:30-12 lounas (syödään sitä mitä edelliseltä päivältä on jäänyt)

12-13:30 muksu nukkuu, minä laitan pyykkikoneen pyörimään, teen päivän ruuan, viikkaan edellisenä päivänä pestyt vaatteet, ripustan pyykit, juon kupin kahvia jos ehdin

14-14:30 välipala

14:30-15:30 touhutaan yhdessä, luetaan kirja, tehdään palapeliä tms.

15:30-16 isä tulee kotiin, syödään, aletaan pukea

16:30 pakataan koko perhe autoon ja lähdetään koirien (3 kpl) kanssa metsälenkille TAI laitetaan muksu rattaisiin ja viedään lauma hihnassa lenkille

18-18:30 kotona vaatteet, kengät ja tassut putsattuina, oleillaan koko poppoo yhdessä

19-19:30 muksun iltapuuro, pesut, yöpaidan vaihdot jne

19-20 aikaan muksu on viety nukkumaan

Sen jälkeen onkin aikuisten aikaa, yleensä me syödään vielä jotain "aikuisten ruokaa" illalla (siipiä tms.) ja katsellaan telkkaria, näin joulun alla on tietysti ollut jouluaskarteluja, leipomisia, paketointia jne. Tässä on myös hyvää aikaa harrastaa seksiä...

22-23 aikoihin kaikki on nukkumassa. Viikonloppuisin saattaa mennä myöhempään, tehdään niin että la toinen nousee lapsen kanssa ja toinen saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, su on taas toisen vuoro nukkua.



Kun tekee sitkeästi joka päivä kaiken saman samassa järjestyksessä, kaikki sujuu :) Nyt mua hengästyttää jo itteenikin tää eepos... *huh*

Osta kuivausrumpu ei tarvi pistää roikkumaan pyykkejä ja osta samalla isompi kone kuin 3kg kone, ei tarvi pestä joka päivä pyykkiä. Niin paljon turhaa työtä sinullakin.

Henkinen puoli, se että joku on ihan koko ajan minussa kiinni, tarvitsee apua, höpöttää, hommat keskeytyvät. Se, että asiat eivät aina suju niin kuin toivoisi, eli lapset eivät nuku vaikka pitäisi, eivät pue vaikka osaisivat, kiukuttelevat juuri silloin kun on kiire tärkeään menoon, ruokapöydässä kaatuu maitolasi, vauva kakkaa niskakakat juuri kun olet kaatanut itsellesi kahvin kuppiin jne.



Helppoahan se olisikin, jos kaikki aina sujuisi niin kuin aamulla suunnittelee :)

Toiveissa olis saada viä toinen ja ehkä kolmaskin vielä muutaman vuoden sisään. Parempi kertarytinä kun ainanen kitinä XoD

Kun olet aina kiltisti kotonaodottamassa, Eikä se halua seksiä. Sitten kun sulla on taas jotain omaakin elämää se innostuu.

Muuan julkkis tai sellaisen vaimo huokaili joskus, että kun ei lasten pienenä ollessa voinut koskaan edes saunoa rauhassa.



Mutta kun ei voi edes käydä vessassa rauhassa, eikä välttämättä juuri silloin, kun olisi siihen tarve.



Ei voi syödä silloin kun ruoka on valmis ja on nälkä vaan vasta sitten, kun kaikki muut on ensin ruokittu. Ei voi aina edes juoda kupillista kahvia, eikä polttaa kokonaista tupakkaa jos sattuu sitä pahetta harrastamaan.



Se toisten ehdoilla eläminen oli minusta yksitoikkoisuuden lisäksi rasittavinta.

Ei kotiäiti esimerkiksi siivoa "perjantaina klo 17" vaan silloin, kun lapsi on juossut potalta, kun on kaatanut ruokansa lattialle, kun on repinyt lehden, kun on levittänyt puhtaat pyykkit, kun on taiteillut sormenjälkiään vasta pestyyn oveen, kun on "leiponut" pelkillä jauhoilla ilman kulhoa olohuoneen uudella matolla suursiivouksen jälkeen, kun ...

Osta kuivausrumpu ei tarvi pistää roikkumaan pyykkejä ja osta samalla isompi kone kuin 3kg kone, ei tarvi pestä joka päivä pyykkiä. Niin paljon turhaa työtä sinullakin.

Tuota, meillä ei ainakaan kotihoidon tuella takuulla osteta yhtään mitään uutta ennenku vanha menee rikki. Tällä hetkellä meillä on 6kg kone mutta kyllä sekin pyörii päivittäin. On helppo keksiä paljon kaikkea ostettavaa millä arki helpottus, mutta kaikki ei voi hankkia isoa pesutornia, robotti-imuria ja kahta autoa... Mutta mielelläni ostaisin! :)

Moni kotiäiti tekee yövuoroa vauvan tai taaperon kanssa joka yö tavallisen päivän lisäksi.

ja kotiäitiys ei todellakaan ole raskasta.vanhin 12v ja nuorin 10 kuukautta.muut tolta väliltä.

olen ollut töistä pois viimoset 7vuotta ja ei ole ikävä töihin.lapset ovat vain kerran pieniä ja aijon nauttia siintä ajasta valittamatta.

Ymmärrät sitten kun sinulla on oma lapsi/omia lapsia ja huokaiset helpotuksesta päästessäsi lepäämään takaisin töihin...

Me syödään m,uksun kaa aamupala eri aikaan, koska laps syö puuroa ja on vielä syötettävässä iässä. Mä haluan juoda kahvin kuumana ja syödä leipäni paahtimen rapeina, samalla selaisen aamulehden. Onnittelut niille joilla on 3 kättä tekemässä tätä kaikkea ja niin kiltti lapsi että se pysyy hiljaa paikallaan ja aukoo suuta :) Ja tuo "niin paljon turhaa työtä sinullakin"... Ei se pyykkien koneeseen tunkeminen ja ripustelu niin kauaa vie että se mitenkään vaikuttaisi päivän kulkuun, se on +/-0. Mikä meillä vaikuttaa paljon, on noi 3 koiraa. Ja yhdestäkään ei luovuta. Kuten sanottu, raskaskin voi olla rakasta.

meillä käydään ensin saunassa lasten kanssa ja sen jälkeen käymme miehen kanssa kahdestaan ja nautitaan saunomisesta.ihme nipotusta.

nautin valtavasti omista lapsistani vaikka ne sotkisi.ei ne sitä tee loputtomiin.

vessassa käyn ainakin minä rauhassa.sitä varten on lukko ovessa ainakin meillä.

syön sillon kun ruoka aika on lapsilla ja koko perheellä.

ihme nipotusta todellakin.

miksi tehdä lapsia jos ei niiden kanssa pärjää:)

meillä sentään lapsia kuus ja vanhin 12 ja nuorin 10kk:tta

mies tekee reissuhommia useamman viikon putkeen ja kotona on vaan pärjättävä.

nämä jotka valittaa eivät ole luotu äidiksi.

Muuan julkkis tai sellaisen vaimo huokaili joskus, että kun ei lasten pienenä ollessa voinut koskaan edes saunoa rauhassa.

Mutta kun ei voi edes käydä vessassa rauhassa, eikä välttämättä juuri silloin, kun olisi siihen tarve.

Ei voi syödä silloin kun ruoka on valmis ja on nälkä vaan vasta sitten, kun kaikki muut on ensin ruokittu. Ei voi aina edes juoda kupillista kahvia, eikä polttaa kokonaista tupakkaa jos sattuu sitä pahetta harrastamaan.

Se toisten ehdoilla eläminen oli minusta yksitoikkoisuuden lisäksi rasittavinta.

Ei kotiäiti esimerkiksi siivoa "perjantaina klo 17" vaan silloin, kun lapsi on juossut potalta, kun on kaatanut ruokansa lattialle, kun on repinyt lehden, kun on levittänyt puhtaat pyykkit, kun on taiteillut sormenjälkiään vasta pestyyn oveen, kun on "leiponut" pelkillä jauhoilla ilman kulhoa olohuoneen uudella matolla suursiivouksen jälkeen, kun ...

Kun olet aina kiltisti kotonaodottamassa, Eikä se halua seksiä. Sitten kun sulla on taas jotain omaakin elämää se innostuu.

Mä suhtaudun myös mieheen itsestäänselvästi, ja siihen että se tulee joka päivä kotiin sieltä töistä suoraan. Ja siihen, että se vaihtaa kiltisti auton renkaat, korjaa rikki menneet tavarat ja on yleensäkin mies. Itsestäänselvästi mä olen nainen ja äiti, joka on kotona, hoitaa kodin ja perheen. Kenties tästä käsittämättömästä tasapainosta johtuu se, että seksiä on säännöllisesti ja melkein riittävästi molempien mielestä, sikäli kuin se nyt tähän asiaan kuuluu taas mitenkään...

-8

Ja vielä tyttö, oli suht rauhallinen ja leikki omiaan ja katteli rauhassa jotain disneyn piirrettyjä, joka paikkaan pysty lähtemään, otti vaan kersan ja sateenvarjorattaat mukaan ja menoksi.

Nyt kun on kaksoset, ja poikia molemmat, olen jatkuvasti uupunut, jo raskaus veti kunnon huonoksi, sitte kahden vauvan hoito itekki vielä puolikuntosena. Nyt kun ovat 2,5 vuotiaita, riehuvat ja tekevät pahuuksia, tappelevat, heittelevät tavaroita... Ei ole yhtään sama kun aikoinaan tyttären kanssa. Kahden kanssa ei sillon päässyt mihinkään kun olivat vauvoja, en jaksanut kanniskella kahta kaukaloa, enkä isoja kaksostenrattaita. Ja nyt kun niiden kanssa lähtee, pitää olla kahteen suuntaan tarkkana etteivät mene auton alle, ja sitten kun toinen tai molemmat saakin raivokohtauksen ja heittäytyy maahan. Ykskin päivä pihalta toinen ei halunnutkaan sisälle, piha oli jäinen, ja pidin toista kädestä ettei kaadu, ja toista vedin vuoroin kädestä ja vuoroin jalasta että sain vietyä sisälle, pihalle ei voinut toista jättää, kun autoja liikkuu ihan lähellä.

Mies tekee pitkiä vuoroja vuorotyönä, joten olen yksin lasten kanssa tosi paljon, omat sukulaiset on kaukana, miehen sukulaisista ei ole apua, kavereita ei juuri ole. Kyllä tämä on kuin vankilassa olisi, yksinäistä ja väsyttävää.

Miehen kanssa ei olla oltu paljon yhtään kahdestaan, ei ole rahaa lähteä mihinkään, päivät menee samaa rataa.

Joskus vain haluaisi olla rauhassa ja yksinkin, tehdä mitä huvittaa, levätä tai tehdä rästiin jääneet kotityöt. Kerran olin erään yhdistyksen kokousmatkalla viimekesänä kaksi yötä poissa, se oli taivaallista! Hiljainen hotellihuone jossa sai nukkua rauhassa. Sen jälkeen vain sain haukut anopilta kun mies ei pääse koskaan lomailemaan, sentään tekee raskasta työtä ja minä vaan tuhlaan rahaa.

Sitten kun lapset ovat isompia, kyllä sitä omaa aikaa osaa taas arvostaa, nauttikaa te joilla ei vielä lapsia ole.

sinänsä olisi raskasta, mutta kun tosiaan pitää pukata toinen lapsi autoon joka ikinen päivä että saa sen vanhimman kouluun ja kotiin, kenties harrastuksiinkin niin joskus se on vähän raskasta. Mutta raskainta ehkä on se, että meillä on tosi sairastelevat ja allergiset lapset; esim kaikille pitää tehdä erikoisruokia, yleensä erilaiset ja lääkkeet pitää muistaa joskus jopa kellon tarkkuudella ajoittaa (riippuen lääkkeestä) syömisen, liikunnan tai muun riippuvan tekijän perusteella. Mulla on välillä keittiön seinällä listoja että muistan kaikki varmasti... Jonkun verran pitää myös kuskailla lääkäriin joten kyllä sitä hommaa riittää ja kotityöt, talon lämmitys ja pihatyöt päälle. En kuitenkaan halua valittaaa. Elämä on nyt tällaista, viiden vuoden päästä toivottavasti erilaista.