Kotiäidit, kertokaa nyt...

Musta ainakin on kaikkein raskainta se kun samat asiat tapahtuu joka ikinen päivä samalla tavalla samassa järjestyksessä. Ja juu, toki on niitäkin jotka on sitä mieltä ettei niin ole pakko tehdä, mutta musta lapsen kannalta rutiinit on tärkeintä joten niistä pidetäään kiinni. Lapsen etu on nyt tärkein. Omat menot -koko perjheen menot- on aina suunniteltava niin, että iohan ensiksi ottaa huomioon muksun. Eli ei extempore-menoja tms. Toki esim. jouluna kun mennään miehen siskolle, ollaan siellä' yleensä niin myöhään että laitetaan lapsi siellä nukkumaan ja siirretään sitten autoon ja autosta kotiin. Yleensä herää jossain vaiheessa siirtelyyn mutta onneksi nukkuu sitten uudestaan. Aina, kun rutiineista poiketaan, siitä saa maksaa. Yksi pidemmälle venynyt ilta aiheuttaa seuraavan päivän kiukun, koska lapset ei tee niinkuin aikuiset että nukkuisivat vastaavasti myöhempään... Sitten on sielä se, että lapsi pitää hoitaa aina, huolimatta siitä onko itsellä univaikeuksia tai jos on vaikka kipeä. On todella syvältä sairastaa jotain flunssaa aina 3 viikkoa koska tauti pitkittyy kun ei voi levätä kunnolla. Ja vielä tuli mieleeni se, että tämä hoitovapaan köyhäily on TODELLA raskasta. Mutta jälleen, se on mun mielestäni lapsen etu. Välillä kun menee tosi tiukaksi, teen sijaisuuksia iltaisin tai viikonloppusin, mutta sehän tarkottaa sitten sitä että hoidan lasta päivän ja teen töitä illan. Mikään näistä syistä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö rakastaisi lastani tai myös nauttisi kotiäitiydestä (=lapsen kanssa olemisesta). Raskaskin työ voi olla rakasta :) Ja kun kysyit päiväjärjestystä, niin sekin nyt tähän eepokseen vielä:

6-7 herätys, pesut, pukemiset

7:30-8 lapsen aamupuuro

8-8:30 oma aamupala (lapsi touhuilee omiaan)

8:30-9 lelujen keräys, aletaan pukea

9:30-11 ulkoilua

11:30-12 lounas (syödään sitä mitä edelliseltä päivältä on jäänyt)

12-13:30 muksu nukkuu, minä laitan pyykkikoneen pyörimään, teen päivän ruuan, viikkaan edellisenä päivänä pestyt vaatteet, ripustan pyykit, juon kupin kahvia jos ehdin

14-14:30 välipala

14:30-15:30 touhutaan yhdessä, luetaan kirja, tehdään palapeliä tms.

15:30-16 isä tulee kotiin, syödään, aletaan pukea

16:30 pakataan koko perhe autoon ja lähdetään koirien (3 kpl) kanssa metsälenkille TAI laitetaan muksu rattaisiin ja viedään lauma hihnassa lenkille

18-18:30 kotona vaatteet, kengät ja tassut putsattuina, oleillaan koko poppoo yhdessä

19-19:30 muksun iltapuuro, pesut, yöpaidan vaihdot jne

19-20 aikaan muksu on viety nukkumaan

Sen jälkeen onkin aikuisten aikaa, yleensä me syödään vielä jotain "aikuisten ruokaa" illalla (siipiä tms.) ja katsellaan telkkaria, näin joulun alla on tietysti ollut jouluaskarteluja, leipomisia, paketointia jne. Tässä on myös hyvää aikaa harrastaa seksiä...

22-23 aikoihin kaikki on nukkumassa. Viikonloppuisin saattaa mennä myöhempään, tehdään niin että la toinen nousee lapsen kanssa ja toinen saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, su on taas toisen vuoro nukkua.

Kun tekee sitkeästi joka päivä kaiken saman samassa järjestyksessä, kaikki sujuu :) Nyt mua hengästyttää jo itteenikin tää eepos... *huh*

meillä käydään ensin saunassa lasten kanssa ja sen jälkeen käymme miehen kanssa kahdestaan ja nautitaan saunomisesta.ihme nipotusta.

nautin valtavasti omista lapsistani vaikka ne sotkisi.ei ne sitä tee loputtomiin.

vessassa käyn ainakin minä rauhassa.sitä varten on lukko ovessa ainakin meillä.

syön sillon kun ruoka aika on lapsilla ja koko perheellä.

ihme nipotusta todellakin.

miksi tehdä lapsia jos ei niiden kanssa pärjää:)

meillä sentään lapsia kuus ja vanhin 12 ja nuorin 10kk:tta

mies tekee reissuhommia useamman viikon putkeen ja kotona on vaan pärjättävä.

nämä jotka valittaa eivät ole luotu äidiksi.

Muuan julkkis tai sellaisen vaimo huokaili joskus, että kun ei lasten pienenä ollessa voinut koskaan edes saunoa rauhassa.

Mutta kun ei voi edes käydä vessassa rauhassa, eikä välttämättä juuri silloin, kun olisi siihen tarve.

Ei voi syödä silloin kun ruoka on valmis ja on nälkä vaan vasta sitten, kun kaikki muut on ensin ruokittu. Ei voi aina edes juoda kupillista kahvia, eikä polttaa kokonaista tupakkaa jos sattuu sitä pahetta harrastamaan.

Se toisten ehdoilla eläminen oli minusta yksitoikkoisuuden lisäksi rasittavinta.

Ei kotiäiti esimerkiksi siivoa "perjantaina klo 17" vaan silloin, kun lapsi on juossut potalta, kun on kaatanut ruokansa lattialle, kun on repinyt lehden, kun on levittänyt puhtaat pyykkit, kun on taiteillut sormenjälkiään vasta pestyyn oveen, kun on "leiponut" pelkillä jauhoilla ilman kulhoa olohuoneen uudella matolla suursiivouksen jälkeen, kun ...

En ole tuon ylläolevan kirjoittanut, mutta voin yhtyä tekstiin. Kyllä minä rakastan lapsia ja nautin heidän kanssa olemisesta ja kotiäitiydestä, mutta sanotaanko näin, että kotiäitiydessä on omat haasteensa, joita ei töissä ole. Vai kuinka monen työpaikalla juuri kun olet mennyt vessaan, huutaakin taapero toisesta vessasta pyyhkimään ja vauva alkaa kiljua sitterissään. Jne. Tai tuo saunomisjuttu. Toki mekin saunotaan lasten nukkuessa, mutta välillä käy niin, että juuri sinä iltana yksi lapsista ei saa millään unta. Saunotaan myös lasten kanssa, paitsi vauvan (eli nyt meidän perheessä pitää vuorotella), mutta silloin täytyy itse olla koko ajan valppaana, kun saunassa on noita vaaranpaikkoja aika paljon. Lapseton voi suunnitella menonsa ja tekemisensä ihan eri tavalla ja istahtaa ilman, että täytyy kuitenkin koko ajan olla toisesta vastuussa.

mitä nämä termiitit tekevät. Jos pääsenkin itse jossain välissä vaikka koneelle, on joku kyselemässä vieressä että mitä teet ja mikä toi on jne jne. Ei siis sinäkään saa olla rauhassa, vaan koko ajan pitää jaksaa opastaa ja kertoa. Kaikki normaalit kotityöt ja jutut kuten syöminen on kaukana helposta ja nopeasta.



Rasittavinta tosiaan ehkä se, että koko ajan joku kyselee mitä teen, ja koko ajan pitää vahtia ettei joku nyt hajota jotain tai piirrä seinään tai muuta kehittävää.

joka asiasta. Mulla on kolme alle kouluikäistä ja arki on todella leppoisaa. Nyt esim. isot leikkivät kaverinsa kanssa keseknään, vauva nukkuu isän kainalossa päiväunia ja minä nautiskelen kahvia.



eilen tehtiin yhdessä vieraiden kanssa piparitalo jne.



Todella leppoisaa arkea, sanoisin. Huomenna aamulla ei kiirettä mihkään.

Kun lapsi syntyi, mies huomasi ettei vauvaperhe-elämä olekaan niin helppoa kuin oli luullut. Hän jätti minut henkisesti yksin selviytymään uudesta tilanteesta. Pari vuotta on kulunut ja tilanne on se, että olen äiti sekä lapselle että miehelleni. Viestistä tulisi kilometrin pituinen, jos luettelisin kaikkea mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Mutta lyhyesti kerron mikä tässä on pahinta. Jatkuvasti vahtia taaperon perään, joka koko ajan keksii uusia kujeita ja olla vastuussa aivan kaikesta mitä arjen pyörittämiseen kuuluu. Olen miehelleni täysin näkymätön puolisona, hän ei ole tyytyväinen mihinkään, hän ei koskaan kiitä mistään, hän haluaa olla keskipiste perheessä (asuminen ym pitää järjestää niinkuin hänelle on parasta), haukkuu ratkaisujani esim lapsen päivähoidon suhteen... Eli on todella raskasta, jos puoliso jättää yksin ja viime kädessä olet itse vastuussa.

Mä vastaisin tähän, että VASTUU on se raskain asia. Tällä hetkellä 1 lapsi ja en kestäisi, jos jotain kauheaa sattuisi sille. Yritän myös opettaa tapoja ja näyttää hyvää esimerkkiä.



Koko ajan tapahtuu jotain, joskus pelkkää hyvää, joskus ihan jotain muuta. Joka hetki pitää olla silmät selässäkin. Myös toisto on rasittavaa. Välillä tulee luovutusmieliala, miksi edes aloittaa mitään työtä, kun se kuitenkin keskeytyy taas kohta... Ja välillä kun onnittelee mielessään itseään jonkun homman tekemisestä, niin huomaa, että sillä aikaa kun teit sitä juttua, lapsi maalasi keittiön ikkunan ruokaöljyllä, sitten puhdistat sitä ja sitten se lapsi onkin keksinyt jotain muuta kivaa... ketjureaktio.



JOtkut päivät onkin helppoja ja kivoja, mutta etukäteen aika mahdotonta ennustaa mitkä.