Muistisairas asiakas. Mitä tehdä?

itse olen vastaavanlaisessa tilanteessa puhunut esimiehelle ja asia selvisi niin.

itse ajattelisin, että siinä vaiheessa kun asiakas ei löydä kotiin (en tosin tajunnut, oliko sama nainen?), ottaisin omaisiin itse yhteyttä vaikka kyseessä olisi ventovieras ihminen. Mikäli omaisiin ei saa yhteyttä, soittaisin sosiaalipäivystykseen.

itse ajattelisin, että siinä vaiheessa kun asiakas ei löydä kotiin (en tosin tajunnut, oliko sama nainen?), ottaisin omaisiin itse yhteyttä vaikka kyseessä olisi ventovieras ihminen. Mikäli omaisiin ei saa yhteyttä, soittaisin sosiaalipäivystykseen.

se, joka ei löytänyt kotiin.

En siis haluaisi todellakaan, että tilanne menee noin pitkälle. Ja nykyisessä työpaikassani on niin kiire, että emme todellakaan voisi saattaa jotakuta kotiin (tuo saattamistilanne järjestyi luultavasti sen vuoksi, että joku oli lähdössä kotiin juuri silloin ja oli muutenkin erilainen paikka). Kuten jo aiemmin ilmaisin, haluaisin estää sen, ettei tilanne joku kerta menisi noin pitkälle.

Esimiehelle sanomisesta ei olisi mitään vaikutusta, koska esimieheni ei ole tekemisissä tämän asiakkaan kanssa, eikä tiedä, kuka hän on. Ja toisekseen tämä ei ole työasia eli esimiehellä ei olisi mitään velvoitetta ottaa kantaa koko asiaan.

Lisää neuvoja?

ap

Aloin vastaamaan viestiin, mutta... En osaa. Haluan vain sanoa, että kiitos kun olet tuollainen välittävä ihminen. Oma mummoni sairastaa muistisairautta ja hän on kotona omaishoitajan ja puolisonsa kanssa. Voin kuvitella hätämme jos mummo lähtisi haahuilemaan jonnekkin yksin. Onneksi on kaltaisiasi.

tiedät asikkaan nimen ota yhteyttä kunnan/kaupungin kotihoidonohjaajaan ja kerro huolesi. heillä on velvollisuus tarkistaa tilanne ja he tekevät yhteistyötä terveydenhuollon kanssa sekä voivat ottaa yhteyttä omaisiin.

tiedät asikkaan nimen ota yhteyttä kunnan/kaupungin kotihoidonohjaajaan ja kerro huolesi. heillä on velvollisuus tarkistaa tilanne ja he tekevät yhteistyötä terveydenhuollon kanssa sekä voivat ottaa yhteyttä omaisiin.

Enkä voi sitä kysyäkään. Hän maksaa aina käteisellä, muutenhan voisin sen maksukortista katsoa.

Niin kuin sanoin niin kun emme ole niin tuttavallisissa väleissä, että voisin hänellekään asiasta puhua niin tilanne on aika hankala.

ap

jos vanhus eksyy niin poliisi vie kotiin ja ottanee yhteyttä sosiaaaliviraston ihmisiin? Siitä sitten tieto kotihoitoon ja palvelujen pariin?

ei kai siinä muuta sitten auta, kuin odotella, että asiat kärjistyvät.



ap

ja kyselisit mitä kuuluu, miten voitte jne.

Sitä kautta voisi udella, millainen tukiverkko hänellä on.

Ihmisen nimen saa selville kun häneltä kysyy sitä.

Ihmisen nimen saa selville kun häneltä kysyy sitä.

ole mielestäni välttämättä korrektia kysyä asiakkaan koko nimeä. Se olisi hyvin kummallista. Mietihän, olisiko joku vanhempi sukulaisesi valmis kertomaan etu- ja sukunimen asiakaspalvelijalle, varsinkin, jos hän ei tietäisi, mitä varten sitä kysytään.

ap

Elä sinä vain omaa elämääsi ja anna muiden elää omaa elämäänsä rauhassa. Sitäpaitsi olet törkeä ihminen jos pilkkaat asiakkaitasi muistisairaiksi.

Elä sinä vain omaa elämääsi ja anna muiden elää omaa elämäänsä rauhassa. Sitäpaitsi olet törkeä ihminen jos pilkkaat asiakkaitasi muistisairaiksi.

Mitä sanaa minun pitäisi käyttää, jos sanaa muistisairasta ei voi kutsua sanalla muistisairas?

Mutta ilmeisesti kyseisen kommentin kirjoittaja saa ilonsa saivartelusta ja olisi puuttunut mihin tahansa käytettyyn ilmaisuun.

ap

huomanneet muistiongelmat, jos sinäkin ne huomaat. Kyseinen ihminen pärjää normien mukaisesti vielä kotona, joten asia ei enempää sinulle kuulu. Räkäiset naurut tulet saamaan, jos jonnekin sosiaalitoimeen alat soittelemaan. Ei ne sieltä omaistenkaan yhteydenottoihin puutu.



t. muistisairaan omainen

ihanaa kun tuollaisia toisita ihmisistä välittäviä ihmisiä vielä löytyy!



Harmi, ettet tiedä asiakkaan nimeä ja olet oikeassa, ettei sen kysyminen välttämättä ole korrektia.



Olen itse kotisairaanhoitaja ja kyllä minulle on tullut yhteydenottoja kaupasta, apteekista ja naapureilta. Kyllä ainakin meillä toimitaan niin, että nimen perusteella selvitämme osoitteen ja teemme mahdollisuuksien mukaan tarkastus/arviointikäynnin. Potilastietoihin emme tietenkään saa mennaä. Aina henkilö ei tietenkään halua ottaa apua vastaan, sitten homma muuttuukin jo mutkikkaammaksi.

Oletpa kiltti ihminen. Sinun kaltaisiasi, toisista ihmisistä aidosti välittäviä, pitäisi olla enemmänkin. :)



(Ikävää, että sait useamman todella ynseän ja tökerön vastauksen. Turhan monella palstalaisella ei valitettavasti ole minkäänlaisia käytöstapoja.)



Muistisairaudet ovat erittäin hankalia, koska sairas ei välttämättä enää ymmärrä omaa tilannettaan.



Oma äitini on noin 70-vuotias ja fyysisesti varsin hyväkuntoinen pitkään sairastamastaan syövästä huolimatta. Hänellä on ollut jo vuosia yhä pahenevia muistivaikeuksia.



Pyysin monta kertaa, että hän menisi tutkimuksiin, mutta hän ei suostunut, vaan loukkaantui, koska puutuin hänen asioihinsa. Hän uhkasi jo välirikolla, jos vielä kysyisin asiasta.



Aloin lopulta olla todella huolissani mm. siitä, että hän voi eksyä. Otin yhteyttä sekä siihen sairaalaan, jossa hän saa syöpähoitoja että hänen omalääkärinsä. Äiti kuitenkin kävi vastaanotoilla niin harvoin, että hoitohenkilökunta ei tuntenut häntä riittävän hyvin huomatakseen sosiaalisesti lahjakkaan ihmisen muistiongelmia.



Omalääkäri neuvoi minua soittamaan paikkakunnan muistihoitajalle. Muistihoitajat tekevät kotikäyntejä, joten tämä sopi äidin kanssa käynnistä ja teki äidille lyhyen muistitestin. Muistihoitaja sanoi, että hän ei olisi huomannut äidin muistiongelmia ilman kyseistä testiä. Nyt äiti on lopultakin päässyt tutkimuksiin ja asiat etenevät.



Tunnustin äidille myöhemmin olleeni yhteydessä lääkäriin jne. Hänen reaktionsa vaihtelivat laidasta laitaan. Hän oli närkästynyt, koska olin toiminut hänen selkänsä takana. Toisaalta huojentunut saatuaan lopulta apua jne.



Äitini omalääkäri totesi minulle, että usein muistiongelmiin päästään puuttumaan vasta siinä vaiheessa, kun on jo (melkein) liian myöhäistä. Muistisairas eksyy, joutuu onnettomuuteen tms.



Tilanteesi on erittäin vaikea, koska et tiedä asiakkaan nimeä. Paikkakuntanne muistihoitajastakaan ei ole apua monestakaan syystä. Et ole omainen jne.



Toisaalta joku jo totesikin, että vastapuolen nimi selviää usein kysymällä. Jos ei suoraan, niin esim. "Anteeksi, olette tutun näköinen. Asutteko sattumalta (vaikkapa) tätini sen ja sen naapurissa?" tms.



Toivon, että joku palstalainen, esim. hoitoalan ammattilainen, osaisi neuvoa jonkin ratkaisun tilanteeseen.



Kiitos vielä sinulle huolenpidostasi. :)

Olet aivan oikeassa, että tällaisista ihmisistä juuri tulee muiden välittää!

Mikäli kyseinen henkilö on yksiasuva ja muutenkin yksinäinen niin heille juuri käy niin, että "katoavat" tai löytyvät muumioituneina hajun perusteellla.



Mutta kun ei tiedä nimeä eikä ketään tuttua hänelle niin aika vaikea on ottaa yhteyttä mihinkään viranomaiseen. Tietenkin jos selvästi on joskus täysin sekaisn, niin voi soittaa ambulanssin hakemaan päivystykseen ja sitä kautta asiat hoituvat.



Muuten vois kai vaan jutella enemmän ja kysellä vointia ja toivoa, että ihminen itse kertoisi itsestään. Kysellä tyyliin "mites vkonloppu meni?". Onko sukulaisia ollut kylässä tms.



Ymmärrän huolesi! Tälllaisia on meillä 10 v päästä aika paljon.

Koska jos ei ole sukulaisia ja kotihoito ei käy auttamassa niin asia tulee kotihoidon tietoon.



Jos on kotihoidon asiakas on hyvä tietää että vaeltelee muistamattomana.



Onhan näitä yhtenään kun vanhuksia kateissa ja poliisi palauttaa kotiin, kotihoidonkin asiakkaita.

huomanneet muistiongelmat, jos sinäkin ne huomaat. Kyseinen ihminen pärjää normien mukaisesti vielä kotona, joten asia ei enempää sinulle kuulu. Räkäiset naurut tulet saamaan, jos jonnekin sosiaalitoimeen alat soittelemaan. Ei ne sieltä omaistenkaan yhteydenottoihin puutu.

t. muistisairaan omainen

Joko ihmisellä ei ole tukiverkostoa tai käy harvoin. hyvinkin muistamaton pystyy salaamaan pitkällekin menneen muistamattomuuden omaisiltaan.

t:kotihoidon lähihoitaja