Pitäiskö hakea eroa kun mies pokkana ilmoittaa ettei rakasta mua enää?

Sulla on ainoastaan kaksi oikeesti toimivaa vaihtoehtoa A) menkää pariterapiaan b)Victoria Milan

Itsesi tuossa vain rikot jos jäät roikkumaan.

sanoo että ei rakasta = haluaa erota.

Miksi olla yhdessä jos ei oo rakkautta.Minä en ainakaan jäisi tuommoiseen suhteeseen.

ei romanttisen hömpän varassa kukaan arkea pyöritä paitsi jenkkilehvoissa.

Sitäpaitsi paljon vetoa niin mies sotkee nyt tuossa alkuhuumaan kuuluvan rakastumisen tunteen ja arkeen kuuluvan rakkauden,joka ei ole tunne ollenkaan?

Pariterapia ei ole hullumpi idea lasten takia.

mutta en halua erota, koska en halua tehdä sitä näin pienille lapsille. Olen aika varma että eroamme jonain päivänä, mutta kyllä mä pystyn odottamaan vielä muutaman vuoden.



Emme ole mitenkään huonoissa väleissä, en vain usko rakastavani miestä enää. Suostun kyllä seksiin, mutten itse halua sitä. Sama suutelemisen kanssa.

Miksi mies koki tarpeelliseksi kertoa sinulle, ettei rakasta sinua vaikka ei halua erota tai muuttaa pois? Eli hän haluaa pitää sinut lastenhoitajana, kokkina,pyykinpesijänä ja siivoojana ja ennen kaikkea ei halua jakaa omaisuutta mikä pitäisi tehdä erotessa!

Mitä itse haluat elämältä!

Älä odota, että mies tekee ratkaisut vaan tee ne itse tai sitten tyydyt nykyiseen elämääsi. Tosin voisit kyllä sanoa ukolles, että otat 2.miehen antamaan sitä hellyyttä ja seksiä... tuskin mies voi sitä kieltää jos itse ei rakasta ja ei halua.

Pitkässä juoksussa?



Tuo kommentti, että jenkkileffoissa sitä mennään pilvilinnoissa on kyllä niin totta. Kun ollaan kymmenen tai yli vuotta oltu yhdessä, niin ei siinä paljon romantiikkahömpötykset auta, muut asiat ratkaisee.



Käytte vähän terapeutilla puimassa ja jatkatte sitten.

Rakkauden malli tosiaan kun otetaan leffoista ja sarjoista, missä kaikki on aina ihanaa ja voi vitsi kun me rakastetaan. Vääjäämättä alkaa se oma kymmenen vuotta kestänyt liitto alkaa näyttää väljähtäneeltä ja rakkaudettomalta.

Terapiaa suosittelisin minäkin. Jos alkaisi niitä realiteetteja löytyä.

Yhdessä ollaan oltu 12 vuotta.

kun luullaan, että se rakkaushuuma kestää oikeesti vuosikausia. Ja kun ei kestä, haetaan sitä muualta.

Kuka on määrännyt, että avioliitossa kuuluu olla romanttista rakkautta? (paitsi Hollywood)

Mietin vaikka kasikymppistä mummoani, joka muistelee välillä elämäänsä, niin ei kovin olennaista siinä tunnu olevan nuo huumakaudet vaan ihan joku muu.

Kyllä se on kumppanuus ja se saadaanko arki toimimaan, mikä pitkässä liitossa on ne jutut.

ja kuitenkin ei sitten halua erota??

en ymmärrä.

onko sillä toinen nainen?

Suvi Tirkkonen: himoitse, leiki, rakasta - avioliiton pelastustarina.

Meillä miehen vastaava ilmoitus johti eroon. Mikä on ollut vaan hyvä asia, sillä eipä liitossa ollut muuta kuin kaksi kämppistä joiden ainoa yhdessä tekemä juttu oli ruokakaupassa käynti. Ei kumppanuutta, ei rakkautta eikä muutakaan miksi jatkaa. Seksi oli hiipunut max kerta kuussa jos sitäkään jo vuosia ennen.



Ei ihan menisi läpi nuo höpinät että avioliitto on muutakin. Miksi tuhlata elämänsä, sen ainoansa, väärän ihmisen kanssa?

ei ole reilua juosta jonkun romantiikkahuuman perässä suhteesta toiseen. Aina se kuitenkin muuttuu arjeksi.

Mihin sitä rakkautta tarvitaan tarkasti ottaen?

...hyviä näkökulmia suuntaan ja toiseen olet saanut. Minä mietin, että oleellista ei ole se mitä mies tuntee ja mitä on sanonut - tai siis, että ei miehen sanominen sinänsä ole syy eroon.



Syy eroon olisi, jos SINÄ et saa avioliitoltanne sitä mitä koet ehdottomasti tarvitsevasi.



Eivät kaikki kaipaa elämästä seksuaalisen rakkauden kohteena olemista - mutta jotkut kaipaavat ja vaikka täällä toisin sanotaan, kyllä sellainen voi kestää vuosikymmeniäkin.



Olen itse elänyt ilman parisuhdetta 17 vuotta aikuisiällä, josta 12 vuotta ilman minkäänlaista seksisuhdettakaan. En kauheasti kaivannut sitä silloin, mutta ajattelin että mielelläni jossain vaiheessa elämää sen kokisin (taas). Olin kuitenkin valmis odottamaan esimerkiksi 50 -vuotiaaksi. Jos tuntee näin, niin miksei voisi elää yhdessä ydinperheenä ihmisen kanssa jonka kanssa on yhteisiä lapsia ja arki sujuu... jos sujuu?



Oleellinen kysymys on myös, PITÄÄKÖ miehesi sinusta. Jos hän ei pidä sinusta ystävänä ja kumppanina, niin voisi kuvitella että yhteiselämä on oikeastaan aika tuskallista, varsinkin jos ja kun sinulla on tunteita ja odotuksia häntä kohtaan. Jos en kokisi syvää ystävyyttä, ehkä en haluaisi jakaa kaikkea sellaisen ihmisen kanssa vaan sanoisin kauniisti kiitos ja haluaisin että elämämme astuvat erillisille poluille siitedes, vaikka tietenkin lasten vuoksi tulemme aina olemaan tekemisissä, toivottavasti asiallisissa väleissä.

Niin, arki sujuu, ja se vaikeutuisikin eron myötä huomattavasti. Taloudellisesti tilanne on ok nyt, sekin vaikeutuisi molemmilla eron myötä. Mutta mies ei ilmeisesti enää edes pidä minusta sillä ei huomioi mitenkään, ei puhu mulle oma-aloitteisesti, ei halaa koskaan, jos menen halaamaan häntä hän vain seisoo jäykkänä paikoillaan, ei edes nosta käsiään :( . Välillä tuntuu että olen ihan hullu kun jaksan yrittää lämmön saamista häneltä kun hän on niin kylmä minua kohtaan. Mutta yritän siis edelleen "lämmitellä" häntä, mutta tulen joka kerta torjutuksi. Se sattuu.



ap

epärealistisista romanttisista kuvitelmista avioliiton suhteen. Ap: n mies on suoraan ilmoittanut ettei rakasta ap:tä ja ap kärsii tilanteesta. Romanttinen rakkaus säilyy harvoin loputtomiin, mutta toisen kunnioitus, kumppanuus ja ystävyys ovat tunteita joiden pitäisi astua kuvaan alkuhuuman jälkeen. En pidä toisen loukkaamista ja tällaisen katkeroittavan suhteen jatkamista minään ihanteena. Mieti mikä on parasta itsellesi ja perheellesi, onko teillä lämmin ja rakastava koti lapsille jos vastaus on ei kannattaa tilannetta harkita. Perheterapia on hyvä ehdotus, päädyittepä mihin tulokseen tahansa.

Hirveän jaloahan on tuhlata oma elämä muiden hyväksi. Odotat että lapset lähtee pesästä ja oma elämä voi alkaa niin mitä jos sairastut vakavasti tai jopa kuolet. Siinähän sitten mietit että minkälaisen elämän elit. Toivottavasti lopputulos tyydyttää silloin sinua.

Vietättekö kahdenkeskistä aikaa koskaan?

Onko molemmilla omaakin aikaa?

Meillä mies ilmoitti kesällä että hänestä tuntuu että ollaan känppiksiä. Haluaa tyttöystävän jonka kanssa voi käydä baarissa,leffassa,uimassa jne. Olin ihan järkyttävän loukkaantunut. Just oli vauva syntynyt ja esikoinen hoidettavana myös. Ei niitä tosta noin vaan hoitoon viedä. Itkin melkein silmät päästäni ja muutama viikko oltiin aika kireissä tunnelmissa.

Mies ei halunnut edes ajatella eroa. Jälkeenpäin tajusin että on tainnut olla tunteineen hukassa jo pitempään. Mä en vaan oo tajunnut aiemmin. Jotenkin sillä meni mielenkiinto seksiin kun olin raskaana. Siitä oikeastaan lähti kaikki luisuun. Ei pusuja,haleja ym.miehen aloitteesta. Mut uskoisin että tuntuu ärsyttäväktä halata jos ei tunne toista kohtaan mitään.

Parisuhteissa on just kausia kun on tunteet kadoksissa. Ne tunteet on hyvä tunnistaa ja puhua kumppanin kanssa. Haluaako mies vielä rakastaa sua? Sitähän se ob häissä luvannut tehdä!

Oikeasti oon ihan puhki kun hoidan lapset ja kotia. Mies ei auta kun on niin tylsää.

Menkää pariterapiaan. Siellä on helppo puhua kun on puolueeton puheenjohtaja,joka tekee oikeat kysymykset.

mutta kyllä ainakin mun henkilökohtaiseen onneeni vaikuttaa se, miten onnellisia lapseni ovat. Teoriassa minulla olisi ehkä hauskempaa jos olisin sinkku, mutta oikeasti ei, kun en kuitenkaan olisi enää sinkku vailla siteitä, vaan joutuisin joka päivä näkemään lasten ikävän isäänsä kohtaan ja hämmennyksen mahdollisista uusperhekuvioista.

Onhan se mahdollista että se toimisi hyvinkin, mutta ei ole yhtään itsestään selvää että toimisi. Kysymys ei ole marttyyriudesta vaan kokonaisuuden ajattelemisesta.

Hirveän jaloahan on tuhlata oma elämä muiden hyväksi. Odotat että lapset lähtee pesästä ja oma elämä voi alkaa niin mitä jos sairastut vakavasti tai jopa kuolet. Siinähän sitten mietit että minkälaisen elämän elit. Toivottavasti lopputulos tyydyttää silloin sinua.