Sinä, joka harkitsit aborttia, mutta et tehnytkään sitä;

minäkin katson omaani samalla ajatuksella ja kyynel silmin.. vaikka siitä on jo yli 5 v aikaa jos mieleni olisi silloin ollut toinen, ei hän olisi tässä.. :(

Minä kun annoin lapsen adoptioon. Mutta kait hän jollekulle on iloa tuottanut.

Minä kun annoin lapsen adoptioon. Mutta kait hän jollekulle on iloa tuottanut.

Minä kun annoin lapsen adoptioon. Mutta kait hän jollekulle on iloa tuottanut.

Olin tuolloin 19v.

Minä kun annoin lapsen adoptioon. Mutta kait hän jollekulle on iloa tuottanut.

tuolla se koittaa opetella nukkuun. Oon onnellisempi kun ikinä ennen, mutta kuolen varmaan kohta väsymyksen aiheuttamaan sydänvikaan, kun on nii kauheita rytmihäiriötä.

todellakin on. Tulin raskaaksi kun olin 22 v eli nuorena, opiskelut vielä kesken ja olin seurustellut poikaystäväni (nyk avomieheni) kanssa vasta pari kk. Mietin muutaman viikon järkyttyneenä. En ollut missään nimessä valmis äidiksi silloin, näin uskoin ja aborttia minulle tyrkytettiin. Kuitenkaan en olisi ikinä voinut elää asian kanssa. Tuntui ihmeelliseltä, että sisälläni kasvoi oikea ihminen, sielu ja elämä. Nyt lapsemme on jo yli vuoden. Todella ihana ja kaunis. Täydellinen lapsi. Joskus katselen häntä ja itku nousee kurkkuun "miten saatoinkaan ikinä ajatella tekeväni jotain niin kamalaa omalle lapselleni". Päivääkään en ole katunut. Tyttäreni on parasta mitä minulle on käynyt.

Harkitsin kyllä aborttia, olin 20v kun tein positiivisen raskaustestin. Raskaus tuli todellisena yllätyksenä. Tällä hetkellä olen 21v ja pikkuinen prinsessani on 6kk. Ja hän todellakin on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunu,en ole katunut hetkeäkään että tyttö syntyi :) Näin oli tarkoitettu tapahtumaan!

tuolla se koittaa opetella nukkuun. Oon onnellisempi kun ikinä ennen, mutta kuolen varmaan kohta väsymyksen aiheuttamaan sydänvikaan, kun on nii kauheita rytmihäiriötä.

Vierailija - 12.2.2012 3:49 (10/10)

Miksi olet niin väsynyt? :(



24/7 tekee unettomaksi ja valehteleminen.

Lapsi on tehnyt elämästäni helvetin.

Toivon todella,ettei sitä lasta olisi koskaan syntynytkään. Harmittaa, etten tehnyt aborttia.

pakahtumaisillani onnesta, mutta jotenkin tuntuu luonnolliselta, että mulla on lapsi. Joskus kun olen väsynyt, niin toivoisin olevani lapseton ja vapaa.



Mutta yleensäottaen olen tyytyväinen. Näin on ihan hyvä. Varsinkin kun lapsi alkaa olla jo 2 vuotta. Jos nyt tulisin raskaaksi eikä mulla olisi miestä, tekisin abortin. Saan valvomisesta niin psykoottisia oireita, että en halua altistaa ketään niille. Pelkäisin että tappaisin koko perheen jonain synkkänä hetkenä.

olin 16v kun aloin odottaa lasta.Neuvolassa sanottiin haluat kai abortin,

en halunnut.

Nyt olen sitten nuori mummi,kun tyttäreni saanut jo oman lapsen ja itse olen alle 40v.

lisäksi on itselläkin muita lapsia.

Olen onnellinen !!! :)