Olen nainen, haluaisin viettää vanhuuteni naisen kanssa parisuhteessa.

Puolet elämästä vielä jäljellä ja sen voi viettää naisen kanssa.

4-kymppisillä ja vanhemmilla on paljon, paljon huonommat markkinat.



t. nelikymppinen lesbo

yksinkin tai kulissiparisuhteessa lasten takia.

Eroja tulee kuten heteroilla ja helpomminkin jos olette tiivissä lesboskenessä, missä houkutuksia riittää.



Jos 38 alkaa vanhuus niin aloittaja käy vanhusten kotihoitoon tutustumassa. Ehdit ap myöhemminkin, miehet kuolevat 7 v aiemmin kuin naiset.

En tietenkään tiedä ovatko he vapaita, mutta monta olen tavannut puolen vuoden aikana muissa merkeissä.

niin ahdistaa se omistuksenhalu ja yliseksuaalisuus. Vaikkakin olen tavannut vain bilettäviä lesboja, mutta pari vaihtuu tanssilattialla ja mustasukkaisuusdraamoja riittää.

En halua mitään sellaista, enkä edes virallista parisuhdetta.

ton mäkin olen kuullut monia kertoja, että lesbot kuin homotkin, vaihatavt kumppaniaan jatkuvasti pysyvää sitoutumista vain harvoilla.

kauheaa mustasukkaisuutta.

tuttavallisesti, heti omistamassa ja luulemassa että olen suuttunut jos haluan puhua muidenkin kanssa.

Tarjontaa niin vähän, pakko napata kun kiinni saa.

oli entinen kirkkoherran rouva joka itsensä etsintämatkalla (siis ihan "päänsisäinen juttu") tajusi miksi tuntenu aina elävänsä puolikkaana. Tajusi olevansa lesbo, erosi ja nykyisin parisuhteessa ikäisensä 55v+ naisen kanssa.

Sitten tajusin, että en haluakaan sitä. Mun ajatukseni johtuivat vaan ihan järjettömästä stressistä. Ajattelin, että nainen olisi automaattisesti jotenkin ymmärtävämpi ja parempi kumppani, eihän se ole niin.

Naisen kanssa, tai jonkun muun miehenkin kanssa, olisi vaan toisenlaiset ongelmat. Ei mitään ongelmia voi paeta vaihtamalla ne toisiin.

Sitten vasta voisi muuttaa elämäänsä, jos edelliset sotkut olisi täysin selvitetty.