Kertokaa minulle, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen?
Elin pitkään hyvässä avioliitossa. Olin onnellinen, olo oli seesteistä. Avioliitossa ei ollut mitään ihmeellistä vikaa. Sitten mies petti ja jätti.
Nyt olen ollut vuoden verran yksin, enkä tällä hetkellä voi käsittää yhtään, miksi kukaan haluaa parisuhteeseen. Nyt minulla on vapaus ja olen oman itseni herra. Kun kuuntelen kavereitani, niin kaikilla on ongelmia, vähintään siitä, millainen taulu laitetaan seinälle.
Minulla ei ole yhtään näistä ongelmista. Elämäni on täysin ongelmavapaata nykyään.
Ainoa syy, miksi haluaisin parisuhteen olisi saada säännöllistä seksiä. Aika huono syy siis. Tajuan sen itsekin.
Mikä ymmärrys minulta puuttuu, kun ajattelen näin? Yritän ymmärtää itseäni, miksi ajattelen näin kuin ajattelen. Mitä asiaa minun pitää itsessäni käsitellä?
Kommentit (20)
Odota, kunnes olet ollut yksin vaikka 5 vuotta. Mulle alkoi tulla oikein fyysisiä oireita kosketuksen puutteesta.
Nyt olen parisuhteessa ja ei ole mitään niin ihanaa ujin nukahtaa ja herätä joka ilta rakastamansa ihmisen vieressä:)
Odota, kunnes olet ollut yksin vaikka 5 vuotta. Mulle alkoi tulla oikein fyysisiä oireita kosketuksen puutteesta.
Nyt olen parisuhteessa ja ei ole mitään niin ihanaa ujin nukahtaa ja herätä joka ilta rakastamansa ihmisen vieressä:)
yksi syy on siis saada kosketusta. Se kyllä kuulostaa yhtä huonolta syyltä ryhtyä parisuhteeseen kuin seksi.
ap
jos kerran olet elänyt pitkään hyvässä liitossa, niin kyllä sinun pitäisi tietää miksi ihmiset on parisuhteessa. Parisuhteessakin kuuluu olla ongelmia, pieniä tai joskus isoja, että osaa taas arvostaa niitä ihania hetkiä.
Mutta ei juuri sinun tarvitse ryhtyä parisuhteeseen, kyllä ihminen voi yksinkin elää.
Jos on suuri läheinen ystäväpiiri ja huomaavaiset lapset, parisuhdetta ei tosiaan välttämättä juuri kaipaa paljon muuhun kuin kosketukseen.
Kyllä kosketuksen puutetta muutaman vuoden kestää, muttei koko loppuelämää. Ei niitä haleja lapsiltakaan ikuisesti saa.
Oltuani 4-5 vuotta yksin avioliittoni jälkeen tein listan asioista, joita kaipaan parisuheesta. Ei siinä monta kohtaa ollut, koska elämäni oli hyvää ja onnellista yksinkin. Mutta läheisyys siinä oli, ja arkipäiväisten asioiden jakaminen jonkun kanssa. Lisäksi matkaseura ja ruokailuseura. Näitä varten ei välttämättä tarvitse asua kenenkään kanssa, vaikka kyllä se helpottaa.
Yksi ikävimmistä asoista yksin asuessa on se, kun on sairaana eikä kukaan auta.
Sillä eihän seksin ja kosketuksen tarpeet todellakaan ole huonoja! Ne ovat ihmisen perustarpeita, jotka pysyvät kuolemaan asti.
Minusta on ihanaa elää yksin. Saan päättää omat aikatauluni, elää aivan oman mieleni mukaan. Rakastan sitä vapautta. Minulla on läheisiä sukulaisia ja rakkaita ystäviä, joihin voin tukeutua, jos tarvitsen apua.
pidin sitä normaalina tilana ja ymmärsin, miksi ihmiset sellaista haluavat. Nyt ymmärrän heitä, jotka eivät parisuhdetta etsi.
Minulla on riittävästi ystäviä ja puolet ajasta menee täysin lapsille. Siihen, mitä minulla on varaa laittaa matkustamiseen, on minulla aina ollut matkaseura.
Eli jälleen tulen siihen tulokseen, että kosketus ja läheisyys ja seksi ovat ainoita vastauksia.
ap
..se, että hän on kätkenyt seksin ja läheisyyden tarpeensa niin hyvin, ettei ilmeisesti huomaa niitä ollenkaan.
Keneltä olet saanut uskomuksen, ettei seksi ole tärkeää? Oletko itse oikeasti sitä mieltä?
sellaista kaipaa.
Itse olen ollut 17-vuotiaasta asti koko aika parisuhteessa, lukuunottamatta max. parin kk taukoja jolloin etsin epätoivoisesti uutta miestä. Olin vain niin toivottoman yksinäinen, ystäviä minulla kun ei koskaan ole ollut, että oli pakko löytää aina heti uusi mies että edes joku välittäisi.
Voi kumpa olisin osannut olla yksin niin asiani olisivat nyt paljon paremmin.
Ihminen voi olla täysin onnellinen ilman niitäkin, kun on hyvä ja mielekäs työ, läheisiä ja rakkaira sukulaisia ja muutamia ihania ystäviä, sekä pari hyvää harrastusta.
Olen elänyt 15 vuotta ilman parisuhdetta enkä kaipaa sitä enää ollenkaan.
Minusta on ihanaa elää yksin. Saan päättää omat aikatauluni, elää aivan oman mieleni mukaan. Rakastan sitä vapautta. Minulla on läheisiä sukulaisia ja rakkaita ystäviä, joihin voin tukeutua, jos tarvitsen apua.
mutta olen vain miettinyt, mikä minussa on "vialla", etten etsi ketään.
Lähelläni on eräs mies, joka pyrkii vielä lähemmäs, eikä miehessä mitään vikaa ole - mutta en ole löytänyt mitään "syytä" päästää häntä lähelle. Mitä minä häneltä saisin? Miksi niin tekisin?
(no,tunne puuttuu minun puoleltani, mutta järjellä en löydä syytä).
On minulla "unelma" siitä, millainen mies minulle kelpaisi. Mutta se ei ole realistista, että löytäisin sellaista, joka täyttää sadan kohdan listani :-).
ap
..se, että hän on kätkenyt seksin ja läheisyyden tarpeensa niin hyvin, ettei ilmeisesti huomaa niitä ollenkaan.
Keneltä olet saanut uskomuksen, ettei seksi ole tärkeää? Oletko itse oikeasti sitä mieltä?
kyllä seksi on tärkeää. Kärsin sen puuttumisesta todella paljon taannoin, mutta sitten halut meni ohi. Saamattomuuteen tottui.
Kyllä minä sen kosketuksen tärkeyden ymmärrän, ja olen siitä samaa mieltä. Mutta en pidä sitä riittävän tärkeänä syynä ryhtyä parisuhteeseen. Rahalla saa kosketustakin, kun menee maksullisiin tai hierojalle :-).
ap
sinulla on tarve saada jotain mitä et yksineläjänä saa.
Miksi seksintarve olisi huono syy parisuhteeseen, sen lisäksi voi saada rinnalleen hyvän ihmisen, jonka kanss voi jakaa muitakin asioita.
ryhtyä parisuhteeseen, sinusta ilmeisesti eivät ole. Odotan mieheltä myös kumppanuutta, sitä, että pyöritetään lapsiperheen arkea yhdessä eikä kummankaan tarvitse jaksaa ja olla yksi vastuussa kaikesta. Sekin on minulle tärkeä syy olla parisuhteessa.
Ystäviä, tukiverkostot toimii ja FUCKBUDDY.
Naimisissa oleva mies, joka käy kyntämässä aina pari kertaa kuussa. Ei ole mitään, mikä minulta puuttuisi tai josta joutuisin tekmään kompromissejä. Mulla on ihan älyttömän hyvä duunikin ;-)
Toki ainahan ihmisellä on valitettavaa, mutta aika älyttömän hyvä näin. En halua enää ehkä ikinä mihinkään pitkään suhteeseen. Syö miestä, kun tapellaan turhasta.
ryhtyä parisuhteeseen, sinusta ilmeisesti eivät ole. Odotan mieheltä myös kumppanuutta, sitä, että pyöritetään lapsiperheen arkea yhdessä eikä kummankaan tarvitse jaksaa ja olla yksi vastuussa kaikesta. Sekin on minulle tärkeä syy olla parisuhteessa.
ehkä minulla on vain liian korkeat odotukset parisuhteen eteen.
Kumppanuutta en etsi - minulla on riittävästi kavereita, joilta saan enemmän ymmärtämystä kuin koskaan voi miessukupuolelta saada.
En koe myöskäään kantavani vastuuta kaikesta yksin - onhan lapsillani isä, joka kantaa puolet vastuusta tässä vuoroviikkosysteemissä. Toki olen yksin vastuussa omasta kodistani, mutta ei se minua haittaa.
Siis mitä kosketukseen ja seksiin tulee, löydän siis ainoastaan tämän tarpeen itsestäni. Mutta minusta se ei ole riittävä syy parisuhteeseen. Minulle tulee fiilis, että "muuten sinä olet yhdentekevä, mutta kiva kun halaat".
ap
Mulla on lapsi, pari etäistä kaveria ja yksi hyvä ystävä, ei ketään muita ihmisiä oikeestaan mun elämässä - ja olen onnellinen ja täysin tyytyväinen!
Oon ollu 4 vuotta sinkku eikä läheisyydenkaipuu tai seksinnälkä vaivaa. Elämä on hyvää. Olenkin monesti miettinyt, ettei ole mitään järkeä vaarantaa tätä onnea aloittamalla parisuhde.
Näin onnellinen en ole koskaan parisuhteessa ollut, joten mikään suhde ei tätä elämänvaihetta ainakaan paremmaksi voi tehdä. Korkeintaan huonommaksi...
on parisuhteessa, muttei silti saa sitä läheisyyttä, kosketusta eikä seksiä... Ei parisuhde sitä välttämättä takaa. Ehkä noita saiskin enemmän jos olis itekseen ja vapaa uusiin suhteisiin.
on parisuhteessa, muttei silti saa sitä läheisyyttä, kosketusta eikä seksiä... Ei parisuhde sitä välttämättä takaa. Ehkä noita saiskin enemmän jos olis itekseen ja vapaa uusiin suhteisiin.
siinäpä se