Pliis kertokaa mulle, että omia lapsia sietää paremmin kuin muiden lapsia
Odotan esikoistani, ja nyt iski lievästi sanottuna pakokauhu, kun katselen miehen lasten touhuja. Kiljumista, riehumista, kyselyä, uhmaa. Argh. Normaaleja asioita, mutta kai noita jotenkin jaksaa paremmin, kun kyseessä on oma lapsi? Näiden kanssa tekisi mieli vain välillä lähteä johonkin, kun väsyttää enkä jaksa vastailla ikuisiin mitä mitä miksi kuka milloin -kysymyksiin.
Kommentit (5)
Kun oma lapsi syntyy ja kasvaa, sä kasvat itse mukana. Kasvat ja muutut, vaikket huomaa. Ja toisaalta:jokainen vanhempi on varmasti lapsen kanssa hyvä jossakin vaiheessa. Itse en pitänyt vauvavaiheesta, mutta tuo 4 - 7 v ikä on mahtavaa aikaa, kun voi tehdä kaikenlaista. Tulevista vuosista en vielä tiedä.
kun sain omia lapsia aloin ymmärtää muitakin lapsia paremmin. En ehkä pidä vieraista mukuloista sen enempää kuin ennekään, mutta osaan olla luontevampi.
omia lapsia "sietää" paremmin. Oman lapsen kanssa kasvaa yhdessä ja kaikki jutut tulevat yksi asia kerrallaan ajan kanssa. Mullakin tuntuu välillä naapurin lasten kanssa, että ovat ärsyttäviä eikä jaksaisi kuunnella niiden inkutusta ja huutamista (meillä lapset on opetettu puhumaan normaalilla äänenvoimakkuudella, ei huutamalla :D). Nyt kahden oman kanssa on ihan eri fiilikset. Ja jokainen kasvattaa lapsensa käyttäytymään sillä tavalla kuin parhaaksi näkee, eihän ne omat silloin ärsytä niin paljon. Ja omia tietenkin rakastaa yli kaiken joten kai sitä on vähän anteeksiantavaisempikin joidenkin juttujen suhteen.
Mukavia odotushetkiä ja nauti. Toisaalta, lapset on lapsia ja ne on eläväisiä. Ei niitä voi vangita olemaan hiljaa paikoillaan, vaikka itsestä tuntuisi että ei jaksaisi mitään ylimääräistä. Leikki ja muu touhu on lapsen työtä ja se kehittää lasta kaikin puolin.
on samanlaisia tuntemuksia oman lapsen kanssa. Sietokyky ehkä kasvaa. Oman lapsen itkua kestää kuunnella. Toivottavasti alat ymmärtämään miehesi lapsiakin paremmin samalla kun omasi kasvaa mahassasi.
vaikka toki niihinkin väsyy välillä.