Lue keskustelun säännöt.
Se on vissiin niin että jos tulee 30v kriisi ei tuu onneksi 40v.
Kommentit (8)
mutta 40-vuotiskriisi on eka ikäkriisi joka liittyy luopumiseen elämästä ja on moninkertaisesti pahempi! Sitä tajuaa vasta nelikymppisenä kuinka nopeasti 10 vuotta elämästä on mennyt ja että 10 vuoden päästä siitä onkin jo vaihdevuosissa. Todella rajut kriisit tiedossa jokaisella nelikymppisellä joka yhtään ajattelee asioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin onko entisessä agraariyhteiskunnassa podettu moisia kriisejä. Naisen vanhetessa on arvovalta kasvanut. On nurinkurista että naiset joutuvat kriisailemaan vanhenemistaan, kun todellisuudessa nelikymppisellä on paljon enemmän sanottavaa, elämänkokemusta ja -viisautta kuin parikymppisellä.
30-vuotiaana sain ekan lapsen ja tajusin etten elä ikuisesti. 40-vuotiaana tajuaa, miten nopeasti 10 vuotta menee. Ei se silti suurta kriisiä ole mulle aiheuttanut. Olen alkanut nauttia elämästä eri tavalla, kun tiedä, että tätä ei kestä ikuisesti, aika vähenee koko ajan ja nyt olen vielä terve ja "nuori". Pitää ja saa elää nyt. Samaa ajattelen, vielä viisaampana varmaan 50- ja 60-vuotiaanakin, siis aika pian:)
mutta 40-vuotiskriisi on eka ikäkriisi joka liittyy luopumiseen elämästä ja on moninkertaisesti pahempi! Sitä tajuaa vasta nelikymppisenä kuinka nopeasti 10 vuotta elämästä on mennyt ja että 10 vuoden päästä siitä onkin jo vaihdevuosissa. Todella rajut kriisit tiedossa jokaisella nelikymppisellä joka yhtään ajattelee asioita!
Mietin onko entisessä agraariyhteiskunnassa podettu moisia kriisejä. Naisen vanhetessa on arvovalta kasvanut. On nurinkurista että naiset joutuvat kriisailemaan vanhenemistaan, kun todellisuudessa nelikymppisellä on paljon enemmän sanottavaa, elämänkokemusta ja -viisautta kuin parikymppisellä.
nainen jolla on älyä mutta ei kauneutta eli on samantekevää mitä nelikymppinen ajattelee tai sanoo. Tärkeintä on pitää jatkuvasti uusiutuva, nuori ja älyllisesti yhdentekevä naiskauneus esillä mediassa inspiroimassa miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monella kaverilla on ollut 25 v. kriisi (!) ja 30 v v kriisi. Itsellä ei kumpaakaan (ikää 35).
Sanoisin että ennemmin luonnekysymys. Jos ei pidä vanhenemista jotenkin kauheana ja on miettinit mitä elämässään oikeasti haluaa eikä vaan ajautunut tai tehnyt juttuja kun muutkin tai koska "pitää", niin tuskin tulee kriisejäkään.
monella kaverilla on ollut 25 v. kriisi (!) ja 30 v v kriisi. Itsellä ei kumpaakaan (ikää 35).
Minulle tuli 25-vuotiaana ikäkriisi esikoisen syntymän myötä. Varmasti oli myös synnytyksen jälkeistä masennustakin mukana. Lapsen saanti herätti ajattelemaan ettemme ole täällä ikuisesti. Siihen asti olin lähinnä haahuillut ilman kunnollista päämäärää. Nähtäväksi jää tuleeko kuitenkin 30-vuotiaana uusi kriisi.
jos on taipumus ikäkriiseihin, niin niitä tulee joka iässä.