Mitä yhteistä sinulla on miehesi kanssa?

arvot, henkinen ikäkin varmaan..

- tykätään molemmat olla kotona

- meillä on aika samanlainen huumorintaju

- olemme molemmat kiinnostuneita luonnontieteistä, ylipäätään tieteestä ja itsensä sivistämisestä

- meidän on helppo olla toistemme kanssa, asiat vain sujuvat omalla painollaan emmekä riitele juuri koskaan

- meillä on myös hyvin samanlaiset käsitykset mm. taloudenhoidosta, lasten kasvatuksesta ja muista elämisen peruasioista

- meillä on aika samanlainen arvomaailma



Siinä nyt ne, mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Toisen kanssa on helppo ja miellyttävä olla, aina ei tarvitse olla niin asiallinen vaan pelleillään yhdessä ja nauretaan. Elämä rullaa mukavasti.

sekä haaveet :)

Ei kait varsinaisesti mitään :-D. Muuta kuin se, että rakastamme toisiamme. Ja yhteisiä lapsia on. Mielenkiinnon kohteet ovat osittain melko erilaiset, arvoissakin on jonkin verran eroa, eri puolueitakin äänestämme.



Huumorintaju on samanlainen ja molemmat viihdymme perheen kanssa. Tosin toisella meistä on ns arjensietokyky alhaisempi kuin toisella.

- tykätään molemmat olla kotona

- meillä on aika samanlainen huumorintaju

- olemme molemmat kiinnostuneita luonnontieteistä, ylipäätään tieteestä ja itsensä sivistämisestä

- meidän on helppo olla toistemme kanssa, asiat vain sujuvat omalla painollaan emmekä riitele juuri koskaan

- meillä on myös hyvin samanlaiset käsitykset mm. taloudenhoidosta, lasten kasvatuksesta ja muista elämisen peruasioista

- meillä on aika samanlainen arvomaailma

Siinä nyt ne, mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Toisen kanssa on helppo ja miellyttävä olla, aina ei tarvitse olla niin asiallinen vaan pelleillään yhdessä ja nauretaan. Elämä rullaa mukavasti.

Ja osaan arvostaa sitä ekan avioliiton vaikeuksien jälkeen. Eka mies oli niin kovin erilainen kuin minä, ja jokainen päivä oli vääntämistä.

Arki sinänsä on sujuvaa suurimmaksi osaksi, lastenhoito sujuu vaikkei minkäänlaisia tukiverkostoja olekaan, koti on suht siisti ja pöydässä on ruokaa, ja molemmat vanhemmat osallistuvat näihin hommiin. Mutta myönnän kyllä, että eroavaisuuksia on enemmän kuin yhteisiä asioita, ja myönnän senkin, että tuskin olisimmekaan (enää) yhdessä, ellei esikoisemme olisi syntynyt 6 vuotta sitten. Luulen, että meille käy kuten anopille ja appiukolle - kun nuorinkin lapsista on teini-iässä, huomataan, että täällähän asuu joku ihan vieras tyyppi, ja laitetaan eropaperit vireille.

harrastus, naurunaiheet, luonne siinä mielessä että ärsyynnymme samoista asioista ja innostumme samoista, rahankäyttö, seksitarpeet, läheisyyden tarve..

Asioita, joissa emme ole samanlaisia,on tosi vähän itseasiassa. Sovimme tosi hyvin yhteen.

Käytännössä päädyimme yhteen, koska tulin raskaaksi puolen vuoden seurustelun/tapailun jälkeen.

Ihan normaalia arkea tämä kuitenkin on, vaikka välillä tuleekin tunne, että olemme kuin kämppiksiä. Intohimoa ei ole, koskaan näkynytkään ja seksikin taitaa (ainakin miehen puolelta) olla enemmän velvollisuus.

En tiedä mikä pitää meidät yhdessä, kaiken järjen ja järjettömänkin mukaan meidän ei pitäisi olla enää missään tekemisissä toistemme kanssa.