Parisuhde pahimmassa kunnossa mitä on koskaan ollut, Tarvitsen neuvoja.

asutteko yhdessä? jos asutte, niin kumman asunnossa (eli kumpi muutti toisen luo) ja koska olette muuttaneet yhteen?



Itsellä jossain määrin samanlainen tilanne, olen osittain tuo tyttö :) Meillä asiat meni niin, että poikaystäväni asui kimppakämpässä kavereidensa kanssa ja siksi olimme paljon minun luonani. Sitten kun kimppakämpästä yhtäkkiä muuttikin pois / suunnitteli poismuuttoa useampi henkilö lyhyen ajan sisällä, poikaystäväni muutti luokseni. Minulle tämä kaikki oli vähän liian nopeaa toimintaa ja ahdisti aikalailla vaikka poikaystävääni rakastankin. Kyse oli siis tilanteesta ettei poikaystäväni kannattanut hankkia omaa yksiötä, kun kuitenkin kaiken ajan vietämme minun omistusasunnossani. Puhuimmekin silloin asiasta paljon ja sanoin etten olisi halunnut vielä varsinaisesti muuttaa yhteen ja poikaystäväni ymmärsi sen, koska tilanne ei ollut meistä kummastakaan lähtöisin alunperin. Sovimmekin sitten niin, että sisustukselliset ratkaisut yhteisessä kodissamme saavat odottaa eli poikaystäväni taulut on vielä ripustamatta, jottei tunnu siltä että hän väkisin muuttaa...vähitellen laitellaan kaikkea paikoilleen. Tämä on helpottanut minua.



Sanot, että kyselet väkisin tyttöystävältäsi miltä hänestä tuntuu....ÄLÄ KYSELE! Minusta tuo "kuitenkin edellisenä yönä ennen nukkumaan menoa hän kuiskasi korvaani että "älä lähde aamulla töihin vaan jää viereeni"." kertoo kaiken :) hän haluaa olla sinun kanssasi, lähelläsi. Sinun täytyy vain oppia lukemaan noita tuollaisia ei-niin-selkeitä tunteidentunnustuksia. En minäkään osaa sanoa poikaystävälleni tunteistani, vaikka niitä tunnen. Osoitan niitä sitten muunlaisin keinoin :) ostan kaljaa ja makkaraa :P no ei nyt kuitenkaan sentään ihan noin mutta teen asioita, joista tiedän hänen ilahtuvan.



POikaystäväni on rauhaton sielu, eli tekemistä olisi oltava koko ajan, muuten hän tulee huonolle tuulelle. Minä taas tykkään istua kotona hiljaisuudessa. Tämänkin olemme saaneet ratkaistua niin että hän menee viikonloppuna ja minä olen kotona. Välillä hän sanoo, että olisi kiva jos minäkin olisin mukana, että hän haluaisi mennä minun kanssani mutta toisaalta kyllä minäkin haluaisin hänen kanssaan nyhjätä kotona. Tässäkin ratkaisee kompromissi :) minä lähden välillä mukaan pitämään hauskaa ja tuulettumaan (,mikä on ihan joka kerta loppuenlopuksi todella hauskaa) ja poikaystäväni pysyy välillä kotona nyhjäämässä. Molemmilla siis oma tila ja vapaus tehdä mitä haluaa. Oikeastaan minulla tuota omaa aikaa ei olisi, jos poikaystäväni ei olisin niin kova menemään. Olenkin sen muistanut hänelle monta kertaa sanoa, koska olen siitä oikeasti mielissäni.



Mielestäni siis sinun pitäisi antaa tyttöystävällesi hänen kaipaamaansa tilaa ja vapautta. Älä yritä olla hyvä poikaystävä ja siksi olla kiinni hänen kyljessään 24/7 tai kysellä tunteista tai välttämättä osoittaa niin ahkerasti omiakaan tunteitasi häntä kohtaan.



Toivottavasti saat jotain apua tästä sepustuksesta ja toivottavasti saisitte välinne kuntoon. :)

ei voi olla pitkän päälle. Olen eroamassa itsekin vuoden suhteesta ja syynä se, että mulle ei ikuisesti riitä, mä tykkään susta, eikä mistään puhuta.



Sitten kun tulee oikeasti pattitilanteita ja kriisejä, niistä voi selvitä vain sillä, että osaa puhua ja jakaa ajatuksia.



Mä tiedän, koska mä olen 44 ja eronnut jo kerran.

Kiitos neuvoista. Emme asu yhdessä mutta olemme viettäneet lähes jokaisen hetken hänen asunnossaa, siksi koska asumme eri paikkakunnilla ja hänellä on niin paljon kiireitä. Hän muutti n. kuukausi sitten omaan asuntoon ja olemme viettäneet siellä lähes koko sen kuukauden, Hän pääsi opiskelemaan ja käy töissäkin, nyt hänellä on elämässään hirveästi kaikkea uutta. olen välillä ollut huolestunut että hän unohtaa minut ja jään kaiken sen uuden alle, siksi ehkä olen ollut hänen lähellään niin paljon. mutta se on nähtävästi tehnyt tilanteen vain pahemmaksi. Ja kyllä minussakin on vikaa sen myönnän. Välillä kun nään että tyttöystävääni vaivaa joku tai kaikki ei ole ihan ok, hän ei kuitenkaan osaa sanoa tai ei tiedä miksi. Koska hän ei sano että miksi näin on alan miettimään ja arvailemaan ja jotenkin päässäni mietin asiat aina niin että alan miettimään sitä pahinta. Sitten kun saan itseni sellaiseen tilaan että en tiedä mitä tapahtuu, en pysty nukkua, en syödä, en puhua, en voi tehdä mitään. Tuntuu siltä kun joku puristaisi minua todella kovaa seinää vasten. Sen takia yritän aina selvittää asiat hänen kanssaan. Esimerkkinä tilanne jossa olimme hänen kanssaan tulleet mukavan baari illan jälkeen minun luokse ja seksin jälkeen olimme menossa suihkuun, hän sanoi minulle että mene sä ensin. Kun laitoin suihkuhanan kiinni kuulin vaan että ovi pamahti ja hän oli lähtenyt keskellä yötä vaan menemään, hän ei vastannut puheluihin, ei viesteihin, ei mihinkään. Seuraavana päivänä hän suostui näkemään ja sanoi että ei tiedä mikä hänelle tuli. Että hän istui sängyllä ja seuraava asia mitä hän teki oli että hän juoksi ovesta ulos. Saimme kuitenkin tämän asian taaksemme ja jatkoimme eteenpäin. Nyt kuitenkin minulla alkaa olla taas sellainen tunne että koska en tiedä mitä tässä nyt tapahtuu, ahdistaa, eikä pysty tekemään mitään. Mutta toivon että saisimme suhteemme jotenkin toimimaan. Hän ei ole valmis sitoutumaan niin että voisimme muuttaa yhteen vaikka sitä välillä toivoisinkin. Olemme siitä myös puhuneet ja hän on myös välillä ollut sen puolella. Kannattaako minun ehdottaa, että hän ottaa yhteyttä minuun kun siltä tuntuu, vai että pidetään viikon tauko ja katsotaan sitten mitä tapahtuu? mikä olisi paras etenemiskeino?

Tykkäät tavallaan liikaa. Ja se voi ahdistaa tätä tyttöä...Sun pitäisi keskittyä ehkä enemmän nyt itseesi, eikä häneen. Muutu niin, että et pidäkään häntä aina kaiken etusijalla, vaan järjestät omia menoja, menet vaikka salille ja uimaan. Hoidat itseäsi, ja humps - tyttösi alkaa miettimään syytä moiseen, ehkä kiinnostuu sinusta taas eri tavalla? Mieti, haluaisitko sinä ottaa vastuun toisen ihmisen elämästä? Vai pidätkö sinäkin mielenkiintoisena sitä, että tytölläsi on meno päällä, ja hän rakentaa omaa tulevaisuuttaan ja itseään siinä rinnallasi? Ehkä häntä pelottaa sinun ripustautumisesi, vaikka hyvää tarkoitatkin..?

voin sanoa, että kyllä tyttöystäväsi tietää sisimämssään, miltä hänsetä tuntuu ja miksi tekee niin kuin tekee. En nyt tiedä, enkä lähde arvailemaankaan, miten nuoria olette, mutta neuvoisin sinua kuitenkin yrittämään keskustelua hänen kanssaan. Kukaan ei ansaitse olla suhteessa, jossa oma asema on epävarmalla pohjalla. Olette kuitenkin seurustelleet jo vuoden.



Ihmiset ovat erilaisia, jotkut ovat valmiita sitoutumaan heti, toiset haluavat tutustua jopa vuosia ennen mitään vakavempaa. Jos sinä olet sitä sorttia, että haluaisit jo tietää, missä mennään, onko teillä mahdollista tulevaisuutta jne, sinulla on oikeus tietää, onko tyttösi samoilla linjoilla.



Ehkäpä sinun pitäisi kertoa tytöllesi, miltä sinusta tuntuu, mitä sinä ajattelet suhteestanne ja tulevaisuudestanne. Kerro, että sinua ahdistaa suunnattomasti se, että tulevaisuus on epävarma. Voit myös rohkeasti kertoa, että rakastat häntä ja haluat olla hänen kanssaan, mutta lopulta jos tilanne ei muutu varmemmaksi, et voi jäädä epävarmaan suhteeseen. Rakkaus ei yksin riitä, niin se vaan on. Sinun kannattaa myös miettiä itseksesi haluatko jatkaa tyttösi kanssa, vaikka kaikki näyttääkin epävarmalta, hän on ailahteleva persoona eikä osaa kertoa käytökselleen syitä. Jos tulet siihen lopputulokseen, että kaikesta huolimatta haluat jatkaa, sitten sinun on hyväksyttävä tilanne ja mentävä tyttösi mielialojen mukaan. Jos et hyväksy, sitten sinun on kerrottava tämä tytöllesi ja alettava miettimään elämässä eteen päin siirtymistä. Lopulta on kuitenkin aika raastavaa elää suhteessa, jossa et ole toisen tunteista varma ja tulevaisuudennäkymiä ei ole.



Voi olla, että koska ilmeisesti olette vielä aika nuoria, tyttösi ei oikeasti tiedä mitä elämältään haluaa. Yrittäkää keskustella, kerro tosiaan ensin miltä sinusta tuntuu, millaisena koet tilanteen ja kerro, että sinusta hänen käytöksensä on sinua kohtaan epäreilua.

Se on vaikeaa, koska on niin tottunut olemaan hänen kanssaan paljon, pitämään huolta, ja tottunut siihen että voi olla ihan rauhassa hänen kanssaan illalla esim. töiden jälkeen. En ehkä kunnolla pysty tällähetkellä luottamaan häneen vaikka haluaisinkin ja pelkään että jos pidämme tauon suhteessamme (vaikka oisikin vain viikko) niin hän unohtaa minut ihan täysin, mutta tässä nyt kun kirjoitan niin alan ymmärtämään miten oikeassa olet. Ehkä minun pitää olla se joka yrittää unohtaa hänet hetkeksi, keskittyä itseeni ja pitää omaa aikaa. Ja sitten jos hänestä kuuluu taas jotain niin kokeilla mitä tapahtuu. Riippuen täysin siitä miten tämänpäiväinen keskustelumme tulee menemään. Ehkä ehdotan sitä että pidämme omaa aikaa ja nähdään silloin kun siltä alkaa tuntumaan. Mutta toisaalta se voi hyvin päättyä siihen että molemmat on niin itsepäisiä ettei kumpikaan ota yhteyttä. Yleensä se olen minä joka murtuu koska ikävä on liian kova. Mutta jos yritän pysyä lujana ja odotan että hän ottaa minuun yhteyttä, mutta jos mitään ei kuulu niin pitäisikö tämä suhde siinävaiheessa viimeistään lopettaa? Tämä on täysin uutta minulle, en tiedä miten toimia enkä tiedä mitä ajatella. Välillä pelkään itseänikin kun olen niin sitoutunut häneen.

etäisyyttä suhteessa. En ehkä katkaisisi välejä edes väliaikaisesti, vaan muuttaisin vain omaa toimintaani. Rakasta häntä silti, anna kunnon seksiä! Mutta kun on oma aikasi, pidä siitä kiinni, ja pidä huoli, että sitä on. Älä tee sitä ylimielisesti tai kostoksi tms. Yritä löytää siitä ilo itsellesi! Kun olet iloinen ja ylpeä itsestäsi, hänkin näkee sinut sellaisena helpommin. Nyt saatat näyttää ja vaikuttaa vähän nyhveröltä...Jos et rakasta itseäsi ensin, kukaan muukaan ei voi sitä tehdä! Opi siis kunnioittamaan ja rakastamaan itseäsi nyt! Jos et hänelle sitten kelpaa, olet kuitenkin sinut itsesi kanssa ja elämä jatkuu hyvänä ja laadukkaana eteenpäin! Eikä suakaan enää harmittaisi niin kovasti..Nyt on aika edes yrittää! Tsemppiä!

Olemme molemmat 20v eli nuoria ja elämä niinsanotusti vasta aluillaan, meillä on molemmilla takana vain huonoja suhteita ja itselläni viimeinen suhde oli sellainen että olin yli puolivuotta yhdessä tytön kanssa josta en oikein kunnolla edes pitänyt, hän rakastui minuun ja halusi lopulta muuttaa yhteen kanssani, en tiennyt miten lopettaa sitä ja lopulta se vaan räjähti käsiin kun sain sanottua asiat ulos. Siksi pelkään nyt että minusta tulee samanlainen, Roikun liikaa hänessä kiinni ja yritän painostaa häntä sitoutumaan, Hän on ensimmäinen ihminen ketä olen ihan oikeasti rakastanut ja tiedän että hänen kanssaan haluan olla, olivat asiat sitten miten vaikeita tahansa. Ja tiedän että olen myös ensimmäinen ihminen kehen hän on kunnolla rakastunut. Meidän suhde alkoi siitä kun hän lopetti keskustelemisen vanhan poikaystävänsä kanssa ja alkoi olemaan minun kanssani enemmän, lopulta hän jätti poikaystävänsä minun takiani. Nyt pelkään että minulle käy samoin vaikka näillänäkymin ei ole ketään muuta kuvioissa. Mutta tietenkään, jos hän ei rakasta minua, eikä halua yrittää, siinä ei ole enään mitään järkeä jatkaa. Ehkä pelkään etten löydä enään samanlaista ihmistä, etten pysty rakastumaan kehenkään muuhun kuin häneen. Hän on juuri sitä mitä olen aina toivonut löytäväni, ja nyt olen menettämässä sen. Olen sekaisin, ei voi muuta sanoa

Asiat on kuitenkin tällähetkellä niin huonossa kunnossa että jos minä en ota yhteyttä häneen, hän tuskin ottaa yhteyttä minuun ainakaan ihan lähiaikoina. Hän ei halua nähdä liian usein ja häntä ahdistaa minä ja tämä suhde tällä hetkellä todella paljon. En halua painostaa häntä näkemään koska se vain ahdistaa enemmän, kyseessä on nyt kuitenkin tänään kun keskustelemme se, että eroammeko vai haluammeko yrittää eteenpäin. En voi jatkaa samaa rataa ja painostaa häntä näkemään niin usein kun haluaisin. Mutta kun välimatkakin voi vaan pahentaa tilannetta niin en osaa sanoa. Tiedän että kun menen tänään hänen luokseen puhumaan ja kysyn että mitä hän haluaa tehdä hän sanoo en tiedä tai jotain muuta ellen ehdota jotain. Minun täytyy keksiä jotain sanottavaa hänelle, joku ehdotus miten tämä saataisiin toimimaan. Muuten olemme todella pulassa.

Sopikaa vaikka treffit jollekin päivälle ensi viikolla, vaikka ke illaksi. Keksi jotain kivaa tekemistä, vaikka keilausta ja sit syömään. Tai jotain, mihin voitte keskittyä pelkän vatvomisen sijaan...sitten "vapaa-ajallasi" friskaat itseäsi!

Valitettavasti mun mielestä kyllä kuulostaa siltä, että teillä ei ole tulevaisuutta yhdessä. Tosta sun aloituksesta sai vähän erilaisen kuvan siitä millaista teillä on kuin mitä teillä oikeasti on. :/ Ensinnäkin ymmärrän kyllä ahdistuneisuuden, jos toinen roikkuu ja riippuu kiinni mutta minusta tuo kuulostaa vain siltä, että hänen pitäisi olla ihan yksin. ja sinunkin pitäisi olla yksin. Jos vaihtaa poikaystävää sillä perusteella, että lopettaa vain puhumisen edellisen kanssa, niin ei se oikein kuulosta varsinaiselta päätökseltä. Tuntuu että tyttöystäväsi ajautuu suhteesta toiseen, kun ei tiedä mitä haluaa. Tai pelkää joutuvansa olemaan yksin. Tosin sinä et voi sitä hänelle kertoa, hänen on se tajuttava itse. Liittynee nuoruuden ahdistukseen ja siihen kun ei tiedä muutenkaan mitä oikein tekisi elämällään. Toisen pitäisi vain olla raaka ja lopettaa suhde, kun tuollaisella ei oikein pääse minnekään. Eikä se puhuminenkaan oikein taida tuollaisessa tilanteessa auttaa. Anteeksi pessimistisyyteni.

Anteeksi tämä kaikki sekoilu, ja teidän neuvot todella auttavat. Yritän pitää ne mielessä kun menen hänelle tänään puhumaan. Vaikeaa tämä on, ahdistaa kokoajan ja sitä rataa. Sen tiedän että tänään haluan jotakin selkeyttä tähän asiaan muuten en pysty elämään normaalisti, en vaan kestä sitä painetta enään että joudun arvaamaan mitä tapahtuu ja onko hän valmis yrittämään saada tämän kuntoon. Hän myös sanoi eilen kun hän avautui että jos olisin ihan kuka tahansa muu, hän olisi jättänyt minut jo kuukausi sitten. Mutta se että hän ei jättänyt vaan jatkoi vaikka ei tiennyt mitä tehdä oli kuulemma sitä että hän yrittää. Enempään ei kuulemma pysty eikä energia riitä. Mutta onko se oikeesti tarpeeksi tämän suhteen jatkamiselle. Että hän sinnittelee ja pysyy mukana ja yrittää olla jättämättä. ei todellakaan. Jotain tälle on tehtävä, Ehkä juuri se että alotetaan hitaasti uudestaan vaikka ihan menemällä syömään jne. ja yritän oikeasti keskittyä itseeni, vaikka se hankalaa onkin.

MInusta oli ahdistavaa, kun toinen oli koko ajan kertomassa rakkaudestaan ja vaati samaa myös minulta. Kaikki aika olisi pitänyt viettää yhdessä ja jokaisesta kaveri-illasta tuli riita: koska haluaisin viettää aikaani myös muiden kanssa, en kuulemma rakastanut. Jokaista lausetta tulkittiin niin kuin niissä olisi aina syvällinen merkitys siitä rakastanko vai enkö.



Lopulta mitta täyttyi ja laitoin välit poikki. Palasimme kuitenkin yhteen, mies jostain ymmärsi, että rakastan, vaikka haluan muutakin elämää kuin kahdenkeskistä pusi,pusi -aikaa. Nyt olemme olleet naimisissa jo 15 vuotta.



Älä ahdista ja painosta. Olkaa yhdessä, mutta älä koko ajan vaadi rakkauden osoituksia. Harrasta ja mene välillä myös ilman tyttöystävääsi.Jos tyttöystäväsi haluaa olla kanssasi, hän on, jos ei hän ei ole. Ei sitä koko ajan tarvi puida. Unohda iltainen syvällinen keskustelu. Vuokraa sen sijaan hyvä leffa, laitta pizzaa ja viettäkää hauska ilta.

Välitän hänestä aivan liikaa että pystyisin hänestä luopumaan. Tämä on ollut niinkuin olemme samalla parhaita kavereita ja samalla seurustelemme. Tämä suhde on ollut parasta mitä mulle on tapahtunut ja tiedän että ainakin muutama kuukausi sitten tyttöystäväni ajatteli ihan samoin, hän on sanonut että pelkää että jätän hänet koska hän on omasta mielestään ihan hullu, ja vaikka kuinka olen uskotellut että en jätä niin se ei tunnu menevän perille. Puhuimme myös silloin siitä että mitä jos tulee ongelmia ja että halutaanko me yrittää. tulimme siihen tulokseen että kumpikin haluaisi yrittää niin paljon kun vaan pystyy. Haluan jatkaa tätä suhdetta, en millään halua antaa periksi.

Näen aikalailla nyt itseni tuossa sinun kuvauksessasi. Ja musta vähän tuntuu että leffan vuokraaminen ja pizza tässätilanteessa ei auta asiaa yhtään, se menisi enemmänkin teeskentelyksi että kaikki on hyvin kun ei ole. ja hiljaisuudeksi ja asioista puhumisen välttelemiseksi. Tiedän että hän ei halua teeskennellä enään. enkä halua mäkään. mutta en halua koko iltaa kysellä ja ahdistaa vaan lisää. Itse ajattelen että mä haluan jatkaa ja yrittää tätä suhdetta ja oon valmis alottamaan alusta jos se sitä vaatii. pitäsikö mun sanoa toi sille ja kuunnella sitten mitä mieltä hän on asiasta vaikka vastaus on luultavasti en tiedä? Se ettei hän tiedä mitä hän haluaa saa mut just sellaseks etten kykene tekemään mitään. mutta jos painostan hänet päättämään niin pelkään pahoin että suhde loppuu tänään. En oikeasti taas tiedä yhtään mitä teen. Olen kyllä itsekkin todella vaikea ihminen tiedän.

Kaikki auttaa.

Se tekei mulle oharit ja sanoi että menee ulos kaverinsa kanssa koska ei jaksa mua tänään eikä sillä kuulemma oo aikaa mulle ennen kun EHKÄ vasta ens viikonloppuna. Olin jo siellä paikassa missä meidän piti nähdä kun se soitti mulle ja sanoi noin... Miten mun tästä pitäis enään jatkaa?

Kuullostat epätoivoiselle ja pakkomielteiselle, ja usko pois, se ei ole hyvä asia ollenkaan. Suhde on saanut sinusta tuskallisen niskaotteen, mutta pyristele siitä irti ja ole vähän aikaa ihan itseksesi. Älä ryhdy suhteeseen vain siksi, että sinulla olisi jokin suhde - vähän pidempi yksinolo paitsi rauhoittaa, myös kasvattaa.

Keskity nyt ihan muihin asioihin elämässäsi, aloita vaikka uusi harrastus tai jotain. Mutta älä painosta tuota tyttöä, äläkä heittäydy teatraaliseksi; niin tapat vain kaiken vähäisenkin mielenkiinnon itseäsi kohtaan, joka tytöllä kenties vielä on jäljellä. Olemalla "vaikeasti tavoitettava" saatat jopa tehdä itsestäsi kiinnostavan - jos tyttö ylipäätään on ollut sinusta kiinnostunut.

terkuin täti 38 v.

Se tekei mulle oharit ja sanoi että menee ulos kaverinsa kanssa koska ei jaksa mua tänään eikä sillä kuulemma oo aikaa mulle ennen kun EHKÄ vasta ens viikonloppuna. Olin jo siellä paikassa missä meidän piti nähdä kun se soitti mulle ja sanoi noin... Miten mun tästä pitäis enään jatkaa?

menkää pariterapiaa, NMKY:n kurssille tms.

Se tekei mulle oharit ja sanoi että menee ulos kaverinsa kanssa koska ei jaksa mua tänään eikä sillä kuulemma oo aikaa mulle ennen kun EHKÄ vasta ens viikonloppuna. Olin jo siellä paikassa missä meidän piti nähdä kun se soitti mulle ja sanoi noin... Miten mun tästä pitäis enään jatkaa?

Ja todella itsekästä mun mielestä! Musta tuntuu, että teidän suhde on päättymässä. Tyttö on nuori ja hukassa, ei kykene vielä sitoutumaan. Se ei ole sinun vikasi. Muista, että vaikka suhde päättyy, elämä ei siihen pääty. Suret rauhassa surusi ja jatkat sitten eteenpäin, kun tuntuu, että jaksat. Lähde ulos kavereidesi kanssa tai mene peiton alle itkemään, ihan mikä parhaalta tuntuu juuri nyt. Ajattele, että jonain päivänä heräät ja ymmärrät, että olet nyt päässyt tytöstäsi yli. Mulle sanottiin kerran todella viisaasti, jotenkin näin: Rakkaus ja suhde tuntuu ainutlaatuiselta niin kauan, kun sitä rakkautta riittää. Myöhemmin tulee uusia rakkauksia, jotka tuntuvat taas vielä ainutlaatuisemmilta, ainakin aikansa. Äh, olipa huonosti muotoiltu, se, joka tuon mulle sanoi, osasi sanoa sen niin hienosti, että silmäni todella aukesivat. Tsemppiä! Muista, ettet ole ainoa tilanteessasi.

- Hiljattain eronnut 21v. tyttö