Olen kovissa tehtävissä työelämässä. Vanhemmillani menee huonosti. OV

Kyllähän tällaisia kysellään. Vanhempien ammatteja, kotipaikkakuntaa, tarkennusta missäpäin siellä, sisarusten määrää, mitä he tekevät, isovanhemmistakin samoja jne.



Mielestäni myös erikoista työyhteisössä. Eri asia, jos vapaa-ajalla kaveeraisi niin siellä normaalia. Tahdikas ei kysele, vaan antaa jokaisen itse kertoa, jos kertoo.



terveisin se akateemisten arvostetulla alueella asuneen perheen penikka.

Ei ne kuitenkaan juttuja tarkista.

Sano vaikka joku isompi paikkakunta siitä läheltä. Ja niinku täällä on sanottu, vanhemmat oli duunareita, yrittäjiä, kunnan hommissa, kotiäiti tms. Ei se kellekään kuulu. Vaikka olis työtön juoppo niin ehkä joskus on ollut ammatti tai työpaikka, sano se tai keksi joku ihan muu.

Miksei voi sanoa suoraan, etten tuo työyhteisöön tällaisia asioita?

J oon rilusti 40+.

Aika outoa. Yritä vaan väistellä.

pomosi käyttäytyminen. Mutta voithan sanoa paikkakunnan ja vaikkapa että vanhempasi eivät ole enää työelämässä (jos näin on). Enempää sinun ei mielestäni tarvitse työpaikalla avautua.

Mutta sano vaikka että olen kotoisin Xxx:stä, tavallisesta työläisperheestä tms. Jotain ihan ympäripyöreää mikä ei kiinnosta ketään eikä herätä lisäkysymyksiä.

pohjoisessa, että kaikilla tuntuu olevan tuttuja siellä tai jotain mökkejä tms. Paha olla tän asian kans. Kuinka kauan vanhempien töppäilyistä joutuu kärsimään?? :( AP

eräällä paikkakunnalla tunnettuja juoppoja löytyy suvusta, ja vaikka en ole koskaan ollut heidän kanssaan tekemisissä, niin jaan saman, hieman erikoisemman sukunimen, ja aika lailla taitaa siltä paikkakunnalta olla mahdotonta saada hyviä töitä. Onhan siinä toki koko muu Suomi jäljellä, mutta kummasta sitä kotiseudulleen haluaisi.



Itse luultavasti toteaisin, että vanhemmat ovat eläkkeellä jo ja lisänä sen ammatin, jossa ovat toimineet tai johon heillä on ollut koulutusta.

taustasi ei ole kovinkaan poikkeuksellinen. Kaltaisiasi on paljon. Voit ihan häpeämättä sanoa, kuinka asia on. Kannattaa käyttää sen verran kyllästynyttä äänensävyä, että toinen ei jatka kyselyä, jos et halua asiasta enempää puhua. Mut ei ole mitään syytä hävetä. Ne on sun vanhemmat, et sinä.

Itsekään en tod. haluaisi uteluissa kertoa perhetaustoista tai vanhemmista tarkemmin...



keksisiin niistä kuitenkin jotain "neutraalia" sanottavaa, jos vaikka sanoo jotain mitä nyt ovat sattuneet tekemään jossain kohtaa jotain normaalia, tyyliin olleet "lastenhoitaja" tai "yrittäjä" tms., jos ovat koskaan mitään olleet normaalia, niin sanoisin vaan sen. Tai siis sanon just vaan ne about normaalit asiat.

Mun vanhemmat vieläpä asuvat samalla paikkakunnalla (pienhkö kaupunki) ja isä on karmea juoppo. Ryyppää tosin pääosin kotonaan, ettei kai koko kaupunki tuota tiedä, vaikka naama punoittaa kilometrin päähän.

Toisaalta hän toimii - minkä kykenee - hyvin arvostetussa akateemisessa ammatissa.

Kerron siis ammatin, en juoppoutta. Ja vaihdan äkkiä puheenaihetta. (En kerro sitäkään, että välimme ovat olleet enemmän tai vähemmän poikki jo vuosia.)

Lapsena isä hävetti, nykyään enemmän suututtaa.

aivan sama tausta, ja valehtelen ihan sujuvasti.



Siis eihän sun todellakaan tartte kertoa mistä oot kotoisin, tai sit annat ymmärtää, et Vantaalta tai hesasta tai espoosta....niin epämääräistä, ettei ketään kiinnosta.



Vanhemmista voi sanoa, et ovat jo eläkkeellä (ja jos vielä pitää tarkentaa, että mitä tekivät joskus työkseen, niin isä/äiti kaupungilla/kunnalla on tarpeeks epämääräistä, ja fiksu ihminen lopettaa kyselemisen siihen...)



Noin yleisesti ottaen on todella törppöä pomolta kysellä tollasia, tai ylipäänsä keneltäkään, jos toinen ei tee aloitetta moiseen keskusteluuun. Sun taustas ei kuulu kenellekään, jollet itse halua.



Been there, done that.

Mulla myös sama juttu: alkoholisoitunut ja narsistinen "isäni" on se ongelma. Lapsena kyselivät opettajat ja luokkakavereiden vanhemmat, nyt aikuisena kyselevät asiasta työpaikalla/opiskelumaailmassa ja miehen sukulaiset tuntuvat myös hyvin kiinnostuneilta. Työpaikalla heitän aina ympäripyöreästi jotakin, miehen sukulaisille vastaaminen on vaikeampaa, kun joillakin on asiasta kuitenkin jotakin hajua...



Helpompi olisi vain sanoa, että isäni on kuollut jo vuosikausia sitten. Kuolluthan hän minulle onkin, elää fyysisesti mutta normaaleja välejä meillä ei ole koskaan ollutkaan.

Kyllä meillä töissä puhutaan perheestä, lapsista, vanhemmista, kotipaikoista... Sehän on ihan normaalia kanssakäymistä.



Jos ap:tä nolottaa, niin sano vaikka lääni (tyyliin "pohjanmaaltahan minä") ja vaikka että vanhemmat oli töissä tehtaassa, kaupassa tms. vähän epämääräistä.



Varmaan ystävällisyyttään työkaveri kyselee, jos vastaat lyhykäisesti, niin tuskin jatkaa jankkaamista.

Minun mielestänu tuo tarkoittaa paikkakuntaa, jossa olet asunut lapsena eikä vanhempien taustaa.

Olen kohta 40- vuotias ja ollut elämäni aikana monissa työpaikoissa. Koskaan ei olla kyselty vanhemmista mitään. Ei minua itseänikään kiinnosta kenenkään vanhemmat. Itsekin olen sekoperheestä, mutta en sitä häpeä. Jo nuorena tajusin, että minä olen minä ja pystyn itse muovaamaan elämästäni sellaisen kuin haluan. Vanhempieni mokat ovat heidän omiaan. En kenellekään tilittämään silti alkaisi. Ihan vaan toteaisin olevani työläisperheestä ja vanhemmat eläkkeellä. Kenelle se nyt edes kuuluu?

ja jos joku kyselisi, niin vastaisin että ovat jo vapaaneuvoksina. Ja jos joku kyselisi, että mitä ne ennen teki työkseen, vastaisin varmaan että "Mites noi...blaa blaa blaa" eli käännä puheenaihetta ja tee selväksi, että ei kuulu sulle, utelias. Ja jos se myöhemminkin yrittää, niin kysyisin jo suoraan, "miksi minun yksityiselämäni sinua kiinnostaa? Mitäs jos tehtäisiin töitä?"



Ei sun taustat tai sun vanhempien työt kuulu sun uteliaille työkavereille! Utelija on kenties joku akateeminen Kulosaaren huvilan teoreetikko, joka kattoo pitkin nenäänsä meitä tonnikalalla ja kaurapuurolla vantaalaiseen omakotitaloon ponnistaneita?

Ei kehtaa sanoa, siitä on kyse. Toisen annetaan kysellä mitä vain ja käyttäytyä huonosti, mutta itse ei silloinkaan kehtaa sanoa suoraan ja ojentaa.

älä valehtele, valehtelulla voi olla huonot jäljet. mutta kerro ympäripyöreyksiä ja osatotuuksia. kai isäsi joskus jonkun pätkän jotain duunia on tehnyt? voit sanoa vaikka että rakennuksilla mm. ollut (tai jokin, missä ollut) ja tehnyt kaikenlaista mitä sieltä löytynyt, kotipaikkakunnan työtilanne on vuosien varrella vaihdellut, nyt eläkkeellä, tms.



Pääset huonosta olostasi kun sanot itsellesi että tausta ei merkitse mitään muuta kuin että joillakin meistä on ollut isompi homma päästä elämässä eteenpäin.



älä häpeä itse itseäsi itsellesi.