Ikääntyvät vanhemmat ja niiden vaivat
Onko muilla jo sen ikäisiä vanhempia, että tuntuu jokainen keskustelu heidän kanssaan olevan vain valituksen kuuntelua miten huonossa kunnossa he ovat. Varsinkin äidin kanssa keskustelta tulee aina tosi ikävä olo. Toki ymmärrän, että hänellä on paljon vaivoja ja yritän helpottaa hänen oloaan kuuntelemalla. Mutta hänen negatiivinen suhtautumisensa kaikkeen imee valtavasti energiaa minustakin. Hän on myös minua kohtaan välillä tosi vihamielinen omien kipujen keskellä ja ärähtelee ihan ilman syytä. Jotenkin onalkanut tuntua vastenmieliseltä mennä käymään tai soittaa. Mistä saatte voimaa jaksaa vanhempienne kanssa?
Kommentit (4)
Kivut ovat kulumien aiheuttamia ja niitä ei voi parantaa kun leikkauksella, johon hän ei suostu. Särkylääkkeet tekevät kuulemma huonon olon. Kortisonia käy silloin tällöin ottamassa, mutta sillä vain hetkellinen vaikutus.
Äitini on 68v ja milloin mistäkin syystä uupunut ja sairas (osin henkistäkin) ja yksinäisyyttä. Yritän patistaa lääkäriin, tutkimuksiin, uhkaan viedä välillä väkisin :) mutta lääkäriin menokin tuottaa tuskaa. Ahdistaa kuunnella tätä, koska itselläkin pitäisi riittää energiaa työhön, omaan itsee ja lapseen. Todella kuluttavaa, mutta minkäs teet.
kunnollinen kiipulääkitys voisi parantaa elämän laatua roimasti. Teillä molemmmilla.
mun äiti sairastui syöpään 56-vuotiaana, 2 vuotta oli sitten sitä saattohoidon tapaista, tilanne alusta asti aika toivoton
isä sairastui alzheimeriin vähän alle 70-vuotiaana ja tilanne nyt se että haetaan hänelle jotain palvelukotipaikkaa asumismuodoksi
äidin sairastaessa muutin kotiin takaisin asumaan kun olin vielä perheetön, nyt ramppaan isän luona, vastailen puhelimeen klo 3 aamuyöstä, vien ruokaa ja lääkkeitä........
voimaa? mitä se on? :D *sarkastista naurun kihinää*