Olen aina elänyt köyhyysrajalla en edes osaisi elää muulla tavoin.

Mutta teen kyllä töitä. Tottunut tähän, en tule köyhyysrajan yläpuolelle pääsemään ikinä. En osaa edes olla katkera.

et ole varmaan koskaan saanut kokea mitä on se, kun pystyy elättämään itsensä työllään.

Opiskellut 4 viimeistä vuotta, eli omaehtoisesti köyhänä. Toivottavasti valmistumisen myötä mun tilanne muuttuu, ensimmäistä kertaa elämässä.

Joku 2000e/kk olis mulle ihan käsittämättömän iso raha.

En koe eläväni kenenkään siivellä, kuulun siihen huono-osaisten ihmisryhmään, joista hyväosaisten on pidettävä huolta.

Kyllä se on minusta siivellä roikkumista. Jokaisen on tehtävä jotain leipänsä eteen.

lähes 10 vuotta tuosta ajasta ja jos siitä huolimatta töitä ei ole, ei se ole minun ongelmani.

Jos olisin jättänyt opinnot peruskouluun silloin minua voisi kutsua siipeilijäksi, olen kuitenkin yrittänyt.

edes 1000e/kk käteen saamista. Tällä hetkellä kituutan opintotuella. En käsitä, mihin ihmiset hassaavat vaikka 4000e kuukausitulot, ihan tajuton määrä rahaa.

Ja periaatteeni on että ihmisen tulee elää palkallaan. Töitä en tee jos se tarkoittaa sitä että joutuisin työnteosta huolimatta hakemaan sossusta rahaa.

(on 42v) on aina elänyt köyhästi, ja me lapset olemme pitäneet sitä ihan normaalina että jotkut vaan on köyhempiä, en tunne jääneeni mistään paitsi, rakkautta oli vaikka raha aina tiukassa. itse nyt aikuisena työssäkäyvänä silti vähän ihmettelen äitini valintaa pysyä muiden elätettävänä. ei osaa edes ajatella muuta.mutta se on hänen valintansa