Jos lapsesi kiukuttelisi lahjastaan, mitä sanoisit?

että otetaan pois lahja, kun se kerran aiheuttaa pahaa mieltä. En ehkä veisi sitä mukanani (riippuisi vanhempien käytöksestä), vaan laittaisin vaikka hyllyn reunalle.

Luin huonosti.

niin veisin toiseen huoneeseen, ja juteltaisiin tämä asia läpi. Nämä on tärkeitä kasvatuksellisia tilanteita.

Jos on järkee kysyy vanhemmilta mikä olis mieluisaa, vai haluavatko mahdollisesti rahana jos ostavat esim jotain isompaa. Paras ja mieluisin lahja on yleensä se että menee lapsen kanssa elokuviin ja sen jälkeen syömään tai jäätelöille. Ja syömään voi mennä oikeeseen ravintolaan, ja kyllä 4 vuotiaskin ymmärtää jo tollasen "lahjan", ja on mitä mainioin seuralainen.

anteeksi käytöstään.

2

niin veisin toiseen huoneeseen, ja juteltaisiin tämä asia läpi. Nämä on tärkeitä kasvatuksellisia tilanteita.

Jos on järkee kysyy vanhemmilta mikä olis mieluisaa, vai haluavatko mahdollisesti rahana jos ostavat esim jotain isompaa. Paras ja mieluisin lahja on yleensä se että menee lapsen kanssa elokuviin ja sen jälkeen syömään tai jäätelöille. Ja syömään voi mennä oikeeseen ravintolaan, ja kyllä 4 vuotiaskin ymmärtää jo tollasen "lahjan", ja on mitä mainioin seuralainen.

On saanutkin, tosin se ei ollut nukke vaan pehmoeläin. Oli vaan iloinen, että nythän mun "Lilli" sai kaksoissiskon! Alkoi keksiä nimeä sille uudelle.

Jos lapseni käyttäytyisi noin, niin komentaisin sitä ja käskisin käyttäytyä kunnolla.

Jos on järkee kysyy vanhemmilta mikä olis mieluisaa, vai haluavatko mahdollisesti rahana jos ostavat esim jotain isompaa. Paras ja mieluisin lahja on yleensä se että menee lapsen kanssa elokuviin ja sen jälkeen syömään tai jäätelöille. Ja syömään voi mennä oikeeseen ravintolaan, ja kyllä 4 vuotiaskin ymmärtää jo tollasen "lahjan", ja on mitä mainioin seuralainen.

Ja ihan varmasti ottaa mielellään vastaan halpisleluja! Ihan sama, mikä Barbie on, ei tajua eroa. Ei olla opetettu että tää on liian halpa ja tää kallis (hyvä).

Meillä sai poika viimeksi (täytti silloin 6v.) sellaisen lelun, mikä hällä jo on. Riemuitsi vaan että jee nyt näitä on kaksi!

Mutta jos meidän lapset ilkeäisivät nurista lahjoista, niin keskustelun paikka olis todellakin.

takaisin antajalle. Lapsen tietysti komentaisin pyytämään anteeksi ja antajalle pahoittelisin lapseni huonoa käytöstä.

Vanhemmat tietysti vetäisivät herneet nenuun, mutta siinähän karsiutuisi jyvät akanaoista.

On saanutkin, tosin se ei ollut nukke vaan pehmoeläin. Oli vaan iloinen, että nythän mun "Lilli" sai kaksoissiskon! Alkoi keksiä nimeä sille uudelle.

Jos lapseni käyttäytyisi noin, niin komentaisin sitä ja käskisin käyttäytyä kunnolla.

5v. poika sai lahjaksi kaksi samanlaista kung zhu-hamsteria eikä ollut moksiskaan. Iloitsi vain, että nyt on toisellakin kaveri.

Eikä poika kyllä ymmärrä halpislelujen tai "merkki"lelujen eroja. Ja mistä tietäisikään kun meillä iloitaan ja kiitetään jokaisesta lelusta, joka tulee lahjaksi eikä yksikään ole jäänyt nurkkaan vain sen takia, että olisi halpa.

Nirsoilu lelujen suhteen (ts. ei arvosta halpisleluja), tulee suoraan vanhemmilta saamasta mallista.

Siksi en ymmärrä, miksi lapsi ei saisi näyttää pettymystään. Täällähän tavallisesti sanotaan, että lapset (ja äidin) tulee saada huutaa, raivota, itkeä ja karjua, kunhan lopuksi muistaa sanoa, että voi voi, kylläpä taas oli näitä tunteita.

Siksi en ymmärrä, miksi lapsi ei saisi näyttää pettymystään. Täällähän tavallisesti sanotaan, että lapset (ja äidin) tulee saada huutaa, raivota, itkeä ja karjua, kunhan lopuksi muistaa sanoa, että voi voi, kylläpä taas oli näitä tunteita.

olisi näyttää pettymys sitten kun vieraat ovat lähteneet...

Lahjan saajalla ei ole mitään oikeutta odottaa jotain enemmän. Lahjasta pitää kiittää aina, eikä lahjaa saa moittia. Kummasti lapset oppivat, kun niitä kasvattaa. Tuollainen käytös on merkki vanhempien kyvyttömyydestä toimia esimerkkinä ja kasvattajana. Onpa hankalaa, että olet joutunut tuollaisen perheen lapselle kummiksi.

Siksi en ymmärrä, miksi lapsi ei saisi näyttää pettymystään. Täällähän tavallisesti sanotaan, että lapset (ja äidin) tulee saada huutaa, raivota, itkeä ja karjua, kunhan lopuksi muistaa sanoa, että voi voi, kylläpä taas oli näitä tunteita.

olisi näyttää pettymys sitten kun vieraat ovat lähteneet...

Eihän siitä mitään tule, että äiti säästelee vihaansa siihen, kun lapset ovat jo nukkumassa tms.

Tunteet pitää saada näyttää heti ja sellaisina kuin ne ovat!

että jos on harmissaan, niin tuskin osaa peittää sitä. On kuitenkin vanhempien tehtävä käyttää nämä tilanteet oikein, eli viedä lapsi kahden kesken juttelemaan asiasta. Jos lapsi pystyy, niin anteeksipyyntö lahjan saajalle voisi olla paikallaan, mutten pakottaisi päivänsankaria kaikkien nähden anteeksipyyntöön, voi olla liian kova pala ja nolaisi lapsen jos anteeksipyyntö ei tule helposti. Itse tietty pahoittelisin kovasti ja selittäisin jotain että päivän jännitys purkautui nyt näin harmillisesti, mutta huomenna jo varmasti lelulla leikitään. Uskon että ap:n tapauksessa nuo materialistivanhemmat ovat syypäitä tuohon reaktioon ja he käyttäytyivät hyvin moukkamaisesti tuossa tilanteessa. Aika usein sitä näkee erilaisissa tilanteissa, että vanhemmat eivät puutu lapsensa tunnereaktioon vaan se jää sen vieraan ihmisen vastuulle selvittää tilanne jotenkin päin. Joskus lapsi on yäkitellyt tekemääni ruokaa kun ovat olleet meillä kylässä, eikä vanhemmat ole sanoneet mitään, siinä sitten olen miettinyt että olenko kuin en huomaisikaan vai tarjoanko jotain muuta lapselle.