Miten auttaa ystävä pois sadistisesta suhteesta?

oma äitini on kuin ystäväsi, ja minä olen kuin ystäväsi lapsi. Oma isäni oli sadisti-narsisti, eli narskusta paljon pahempi painos, käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja nautti siitä. Oli ihan liekeissä katsoessaan lastensa kärsimystä, kipua ja hätää, ja nauroi vaan paskaisesti ja rääkkäsi lisää. Äiti ei uskaltanut tulla väliin tai auttaa mitenkään, kun pelkäsi itsekin saavansa selkäänsä.



Kukaan ei koskaan auttanut meitä, ja itse ei osannut (=uskaltanut) apua hakea. Isä olisi ihan oikeasti tappanut meidät jos asiasta olisi kerrottu vaikka kouluterkkarille. Elämäni pisin kärsimys kesti 18 vuotta ja täysi-ikäistyttyäni pääsin muuttamaan pois. Lähtiäisiksi isäni vaan nauroi perään että saat vaikka nälkään kuolla, missään ei auteta sinua ikinä. Eivätkä ole ikinä auttaneetkaan, saati olleet missään tukena.



Välit isääni ovat poikki, en halua sitä sadistia elämääni enkä varsinkaan lasteni elämään. Asiassa vain kävi niin ikävästi että isän painostuksesta johtuen äitini halusi myös katkaista välit minuun. Ei olla oltu missään tekemisissä vuosikausiin eikä äitini ole tippaakaan kiinnostunut lapsistani (2 lasta) eikä ole nähnyt näitä ikinä. Vanhemmistani kuulin jotain varmaan viimeksi...öö, viisi-kuusi vuotta sitten.



Et voi auttaa yhtään mitenkään, koska jos narsistin puoliso ei halua lähteä niin se ei lähde. Katsos, asia on kimurantimpi kuin uskotkaan, sillä narsku/sadisti suhteissa on aina sellainen kuvio että se uhrikin saa siitä jotain. Narsku alistaa ja hakkaa, ja uhri saa kieroa mielihyvää kärsiessään, ollessaan marttyyri ja ollessaan "ylevä" kun näin kärsii perheensä puolesta. Oma äitinikin valitsi mieluummin hakkaavan ja nöyryyttävän puolisonsa kuin oman lapsensa ja ainoat lapsenlapsensa, koska SAA siitä uhrin roolista jotain. On aina huokaillut miten joutuu kärsimään ja kitumaan, ja saa siitä jotain perverssiä ylemmyydentuntoa. Joku on joskus väittänyt että narsistin kanssa oleva puoliso muuttuu itsekin narsistiksi, sellaiseksi "ottavaksi osapuoleksi", ja olen alkanut olemaan vähän samaa mieltä asiasta.



Se mitä voit tarjota ystävällesi on se, että kerrot että jos tulee paha tilanne niin tarjoat heille turvapaikan ja autat etsimään apua (turvakoti, uusi asunto, tukiperhe jne). Eli käytännön järjestelyjen kanssa. Itse lähtöpäätökseen et voi vaikuttaa, valitettavasti.



Lasten takia toivon että ystäväsi lähtisi, mutta tiedän että se ei niin helppoa ole. Itseäni ihan itkettää, kun ajattelenkin niiden pienten lasten kärsimystä. Oma lapsuuteni oli sellaista helvettiä että kenenkään ei ikinä pitäisi joutua kärsimään mitään sellaista!



Voimia sinulle, olet hyvä ystävä :)

että lasta on pahoinpidelty tai hänet on jätetty vaille hoitoa, tee lastensuojeluilmoitus.



Et voi pakottaa lähtemään. Mutta narsistin uhri tarvitsee myös todistusaineistoa, millä riidellä oikeudessa lapsista. Olen seurannut vierestä yhtä juttua, missä narsku sai viikonlopputapaamiset (alussa oli valvotut, mutta oikeus myönsi valvomattomat), ja pahoinpitelee niiden aikana lasta. Toki niin, ettei jälkiä jää, mutta lapsi kertoo, että isi piti kipeästi kädestä tai tukistaa tai laittaa pimeään komeroon. Äitiä ei viranomaiset usko, koska narsku aina osaa selittää pikku mustelmat tai muut niin, että lapsi vaan kuvittelee tai on telonut ne itse. Lapsi nyt 5 v ja menee itkien isälleen.



Joten syy miksi ystäväsi jää, voi olla myös tietoisuus siitä, että eron jälkeen on voimaton valvomaan lastensa etua näiden tapaamisviikonloppujen aikana, jos ei ole todisteita.

Nappi otsaan ja ruumis metsään. Kukaan ei jää kaipaamaan. Ihmisille voi sanoa että se vain otti ja lähti ja käski pysymään kotona.

Ymmärrät varmaan, että se on ihan täysin hänen oma valintansa. Se on vähän niin kuin alkoholistilla, ei kukaan ulkopuolinen voi mitään.



Voi olla, että ystäväsi valitsee kahdesta pahasta sen pienemmän, eli mieluummin pitää silmällä lapsiaan ja kuolee yhdessä heidän kanssaan kuin edes yrittää pelastaa ketään siitä hel**tistä.



Se "joku syy", jota ei kukaan ulkopuolinen voi ymmärtää, on kyseisen ihmisen pään sisällä eikä siihen auta mikään järkipuhe eikä maallinen apu.



Ehkä hän ei halua sitä "helppoa elämää", vaan jostakin syystä kiillottaa marttyyrinkruunuaan, lastenkin kustannuksella. Tai sitten mies on saanut hänet uskomaan niin perusteellisesti omaan kelvottomuuteensa ja huonommuuteen, ettei hän enää osaa edes kuvitella normaalia elämää ainakaan omalla kohdallaan.