Mikä päiväkodissa on vialla, lapsi alkanut itkeä joka aamu vietäessä?

Vai mistä johtuu tämä hoidon tason yllättävä huonontuminen?

Vai onko kotioloissamme tapahtunut parannusta, kun lapsi olisi mieluummin kotona mitä päiväkodissa?

Kamala meteli, isot ryhmät, vailal henk.koht huomiota eikä se laitosmainen päiväkulku ole niin lapsilähtöistä.

1,5 vuotta ja nyt yhtäkkiä alkanut itkeä aamuisin? Joku uusi huono hoitajako tähän on syynä?

Monta kk.

Ihan siis tässä viimeisten kuuakausien aikana.

Meillä lapsi on 3.5 v.

Hän teki kans sitä että jättämis hetkellä tarrautui minuun eikä päästänyt irti. Itkun kanssa jäi sinne.



Juttelin muutaman kerran hoitajien kanssa ja he sanoivat että tytöllä ei ole mitään hätää siellä. Viihtyy oikeen hyvin ja nauttii toisten lasten seurasta. Pärjää hienosti ja on reipas.

Meinasivat että kuuluu tiettyyn ikävaiheeseen.

Tyttö on nyt ollut 1v 3 kk hoidossa.

Keskustele aluksi omien hoitajien kanssa, johtajahan ei voi olla selvillä juuri oman lapsesi ryhmän ryhmädynamiikasta. Kysele asiaa myös lapseltasi.



Omien lasten kohdalla olen havainnut sen, että kasvaessaan lapsi alkaa prosessoida asioita uudella tavalla ja osaa näin ollen protestoida. Oma viisivuotias kyseenalaistaa päiväkodissa käynnin (ei siis kiukuttele, mutta kyselee, pitääkö sinne mennä), mitä hän ei tehnyt aikaisemmin. En kuinkaan usko, että vika on päiväkodissa, koska kaipaa kuitenkin kavereitaan, pitää hoitajistaan sekä ohjatusta ohjelmasta. Aamu-unisena häntä lähinnä stressaa jatkuvat herätykset.

Ei ole ihmetyksen aihetta jos kysyt. Meillä selvisi että joku lapsista kiusasi. Vaki hoitaja lähti pitkälle lomalle. Uusi ei ottanut kantaa tarpeeksi asiaan. Jatkui joitakin kuukausia ei yhtään kivaa ollut sinä aikana. Kiusaaja vaihtoi päikkistä jostain syystä ja hyvin alkoi sujua. Paitsi ettei lapseni puhu enää hoitajalle mitään.

jutella henkilökunnan kanssa. Ja lapsen kanssa. Meillä tilanne oli samantapainen paitsi, että lapsi itki kovasti myös loppuviikosta iltaisin ja sanoi, ettei halua mennä tarhaan. Kyselin syytä monta kertaa, mutta lapsi ei uskaltanut sanoa. Lopulta monen viikon utelun jälkeen hän kertoi, että pelkää yhtä hoitajaa ja sanoi siihen syynkin. Syy kuulosti siltä, että lapsen ja hoitajan välillä oli tullut väärinymmärrys. Kerroin tämän avoimesti hoitopaikassa ja siellä korjattiin väärinymmärrys ja lapsi alkoi viihtymään hoidossa eikä iltaitkuisuutta enää ollut.



Asia siis oli aikuisen mielestä aika pieni, mutta lapsen mielessä se oli kasvanut suureksi ja selvisi lopulta kun asiasta kaikkien kanssa avoimesti puhuttiin. Lapselta vaan joutui kysymään asiasta uudestaan ja uudestaan.

Jos lapsesi aloitti pienenä hoidon eikä silloin ollut nähtävissä eroahdistusta on varsin tavallista että tämä jakamaton eroahdistus äidin kanssa nostaa päänsä paljon myöhemmin. Päivähoidossa olemme usein näitä tilanteita seuranneet ja käsitelleet.Kun lapsi aloittaa hoidon hyvin pienenä ryhmässä ei hänellä vielä ole kykyjä ilmaista miltä tuntuu ja vasta paljon myöhemmin kun taidot kertyneet alkaa lapsi ilmaista näitä "pullotettuja" tunteita.Tämäkin on asia joka olisi vanhempien niin tärkeä tietää kun aikaisin aloittavat päiväkotihoidon.

ja ymmärtää, ettei se ole hänelle hyväksi. Vuotias parka ei vielä aina ymmärrä asiaa eikä aikaa samalla tavalla.

vuoden kuluttua hoidon aloituksesta tuli tuollainen 3-4kk kausi, jolloin ei olisi ollenkaan halunnut jäädä aamulla hoitoon. Hoitajien mukaan päivällä viihtyi hyvin ja iltapäivällä hakiessa oli iloinen ja päivä oli ollut kuulemma kiva. Mutta aamut hankalia. Meillä oli palaverikin päiväkodin johtajan kanssa tuon tiimoilta, tosin olisi muutenkin ollut vuosittaisen keskustelun aika. Mutta meillä mitään syytä itkuisuuteen ei löytynyt ja se meni ohi itsekseen.

turvallinen kiintymyssuhde vanhempaan...

Tai vaan kuulua asiaan kun herää aamulla ja aletaan tekemään lähtöä kotoa. Voihan lapsi reagoida kun haetaan tarhasta kotiin. Siis pointti on se siirtymisen vaikeus.



Aamuun kannattaa varata rauhallista aikaa, valitkaa vaatteet jo illalla valmiiksi ja koita tsempata lasta.



Aika tavallista on että lapselle tulee vasta myöhemmin tarhaan menemisestä "oireita" kun uutuudenviehätys lakkaa ja tarhasta tulee arki.



Pahin mitä itse keksin on selvä lapseenkohdistuva kamaluus. Tampereellakin tutkitaan yhtä tarhaa parhaillaan lapsen pakkosyöttämisestä. Tahtooko tälläinen lapsi mennä hoitoon?



Hoitajien kanssa ehdottomasti juttelisin, jospa he osaisivat keksiä aamuun lapselle mukavia asioita, jos tilanne jatkuu niin kannattaa puhua johtajallekin.

tietysti olla jotain vikaa hoidon tasossa tai ei pidä jostain henkilöstä, mutta entä tuo ikä? Meillä 2,5v kotihoidossa oleva ja itkemällä yrittää saada tahtonsa läpi milloin missäkin asiassa.

päikässä sattunut jotain? Tullut uusi lapsi, joka kiusaa tai häiritsee muuten, jollain pienemmällä alkanut puremiskausi jne. Kysele oman ryhmän hoitajilta, että mitä on ehkä käynyt. Ei se pk:n johtaja osaa vielä vastata mitään. Jos syyksi paljastuu hoitajien huonot välit tai huono hoitaja niin sitten. Osaisiko lapsi itse kertoa? Mutta syy voi olla vaikka joku niistä kausista, joita lapsuus tuntuu olevan täynnä tai vaikka kasvuspurtin aiheuttama aamu-unisuus tai jalkakivut.

saattoi itkeä aamuisin, kun vietiin pienten ryhmään. Valitti illalla kotona, ettei siellä "tehdä mitään, ollaan vaan".



Kysellessäni, että mitä tänään tehtiin, sain vastaukseksi että "X:n nenä niistettiin ja Y:ltä, H:lta ja P:ltä vaihdettiin kakkavaippa. R itki, mutta rauhoittui, kun sai tutin. G itki koko päivän."



Meidän tapauksessa vaihto "isojen ryhmään" auttoi. Voisiko ap:nkin lapselle olla pienten ryhmässä (jos siis on vielä pienten ryhmässä) liian virikkeetöntä?

Turhaan sinä täällä niitä syitä arvailet! Ota asia esiin, ehkä siellä on tapahtunut jotain, vaihtunut hoitaja tms. Nehän ne parhaiten tietää.

hoitajat ovat usein tylyjä ja äkäisen oloisia. Mietin että minkähänlaista se oleminen siellä hoidossa päivän aikana on. Ja mitä asialle voisi tehdä. Kauheaa jättää lapsi hoitoon ja viettää työpäivä kun jo aamusta saa tympeää kohtelua. Mistä tällainen johtuu?