Mies teki oharit synnytyksessä

Ei taida miestä paljon oma lapsi kiinnostaa. Kyllä se on ihan yhtä lailla miehen kuin sinun se vauva!

Pelkääkö kipua, verta? Ei vain uskaltanut tunnustaa ja tekeytyi aloitekyvyttömäksi ääliöksi. Tai sitten todella on sellainen.

Inhottava mies sulla.. Itse harkitsisin jo tarkkaan että laittasinko moisen roikaleen ulkoruokintaan.

Oma perhe on tärkeämpi kuin kaverit. Mutta ei ilmeisesti sun miehen mielestä.

Harmittaa, kun sain raskausaikana miehen lupautumaan, että on mukana synnytyksessä. Sitten pari päivää ennen synnytystä hän meni lupaamaan kavereille, että auttaa heitä jossain asiassa, vaikka lähestyvän synnytyksen merkit (supisteli ja oli vuotoa, vaikken ollut alkanut vielä avautua) olivat jo nähtävissä. Synnytyssairaalaan hän tuli aamuyöstä, kun synnytys käynnistyi juuri sinä yönä. Valitti väsymystä, koska ei ollut nukkunut koko yönä - itseasiassa monena yönä - supistusteni vuoksi. En minäkään ollut nukkunut! Anteeksi vain, että ähisin ja ulvoin kivusta kotona yökaudet! Itse soitin tuskaisena taksin ja mentiin sillä. Lähti sieltä sitten alkututkimusten jälkeen kavereille puoliunessa auttamaan heitä ja minä jäin synnytyssaliin avautumaan lisää. Soittelin välillä perään, että tuleeko sairaalaan ennen loppurutistusta. Eipä tuntunut tietävän, ei siis tullut. Tosin eipä siitä miehestä olisi ollut siellä mitään iloa. Luultavasti hänellä olisi ollut kaiken lisäksi helvetin tylsää istua siellä aamuyöstä sen päivän iltaan.

Onko muita, joiden mies on tehnyt oharit tai ei osallistunut synnytykseen? Jotkut kaverit kysyivät minulta, mitä mies ajatteli synnytyksestä. En kertonut, että ei edes jäänyt sinne. Tuntuu siltä, että nykyään miehen läsnäolo synnytyksessä on pakollista. Jos ei osallistu syystä tai toisesta, niin saa hävetä muiden edessä miehen ohareita...

Mä ymmärrän sen, jos yhdessä sovitaan, että mies ei syystä tai toisesta osallistu synnytykseen. Mutta tuollainen temppu on aivan vihoviimeinen perseily, enkä itse voisi sitä anteeksi antaa.

mies lupasi tulla synnytykseen,muttei pystynytkään kun tuli kuulemma paha olo.

... millaista oli synnyttää ilman miestä. Pitikö miehen tulla synnytykseen alunperin, mutta se jäi toteutumatta? Miksi? Tietävätkö kaverit ja muut tutut, ettei mies ollut läsnä? Mitä he ajattelivat asiasta? Harmittiko sinua itseäsi "oharit"?



Minua harmitti se, ettei mies pitänyt lupaustaan minulle ja teki sen sijaan lupauksen kavereille kriittisellä hetkellä. Olisi voinut sanoa alunperin, jos ei halua mukaan, niin en olisi odottanut sitä.

olis jäänyt mistään hinnasta pois synnytyksestä. onko sun mies nuori? monesti eivät vielä nuorena 'uskalla' kohdata näin isoa juttua..

minun mielestä mieheltäsi. Luulisi, että synnyttävä kumppani ja tuleva lapsi olisivat tärkeämpiä kuin kaverit! Oletko puhunut asiasta miehesi kanssa ja miten hän on näin jälkeenpäin suhtautunut asiaan? Toivottavasti kerrot hänelle ihan rehellisesti, miltä sinusta tuntui kun hän hylkäsi sinut. Itse en katselisi tuollaista miestä päiväkään, sais minun puolesta painua pysyvästi kavereittensa luokse.

minä olisin kyllä verisesti loukkaantunu, mulle ainakin miehen läsnäolo oli todella tärkeetä. Tuollaista en pystyisi antamaan anteeksi, saisi pakata kamansa.

Olisipa kiva tietää mikä on niin tärkeää ystävän luona monena yönä? Huhhuh.. en tajua koko juttua.Ei tietenkään mikään kaverijuttu mene oman lapsen syntymän edelle. En keksi yhtäkään hyvää syytä.

Ei minun mies nuori ole. Olen sanonut mielipiteeni, mutta ei siitä sen enempää. Aina ei mene niin kuin suunnittelee. Olisi ne ohari voineet tulla, jos synnytys olisi sattunut työpäiväksi, vaikka tämä oli ihan vapaapäivä...



Kiinnostaa lähinnä muiden kokemukset vertaistukena. Tuskin olen ainoa, joka on synnyttänyt ilman miestä. Olen sitä mieltä, ettei miestä voi pakottaa mukaan. On teilläkin oudot miehet, jos tekevät kaiken, mitä te haluatte, jos uhkaatte erolla...

Ei minun mies nuori ole. Olen sanonut mielipiteeni, mutta ei siitä sen enempää. Aina ei mene niin kuin suunnittelee. Olisi ne ohari voineet tulla, jos synnytys olisi sattunut työpäiväksi, vaikka tämä oli ihan vapaapäivä...

Kiinnostaa lähinnä muiden kokemukset vertaistukena. Tuskin olen ainoa, joka on synnyttänyt ilman miestä. Olen sitä mieltä, ettei miestä voi pakottaa mukaan. On teilläkin oudot miehet, jos tekevät kaiken, mitä te haluatte, jos uhkaatte erolla...

Tietenkään asiat eivät aina mene kuten suunnitellaan, mutta minusta tuossa tilanteessa sinulla on oikeus olla loukkaantunut. Ainakin miehen pitäisi jälkikäteen ymmärtää käyttäytyneensä tökerösti ja pahoitella tapahtunutta. Voi tosiaan olla, että esimerkiksi pelkäsi niin kovasti, mutta olisithan sinäkin voinut pelätä ja kaivata tukea! Ei meillä uhkailla erolla tai tehdä mitä käsketään, vaan asioista sovitaan yhdessä, toista kunnioittaen..

Minulle tulee mieleen että miehesi ei alunperinkään halunnut lähteäs synnytykseen (ap kirjoittaa sain mihen lupautumaan) mutta ei jaksanut pitää puoliaan. Joko laiskuuttaan tai sitten pelkäsi riidan määrää tai sitten itse melkein uskoi että ehkä hän sittenkin vois osallistua.



Minusta tuo kavereiden avustaminen kuulostaa tekosyyltä olla osallistumatta.



Minun mieheni inhoaa sairaaloita ja melkein pyörtyy kun näkee verta. Olin luvannut että saa poistua salista heti jos siltä tuntuu. Kiltisti tuo mies on kuitenkin ollut kaverina kaikki kolme synnytystä. Minä en olis loukkaantunut jos mies ei olisi pystynyt olemaan mutta olisin toivonut hänen tunnustavan suoraan jos ei pysty olemaan paikalla.



AP:na naureskelisin kyselijöille että ei mies tohtinut olla paikalla. Siis pelkäsi verta tyyliin ja olis pökrännyt kuitenkin. Jos mies loukkaantuu niin sano että selittäköön itse jos jostain muusta on kyse mutta sinun on pakko olettaa noin kerta mies ei tullut synnytykseen eikä ole ilmeisesti selitellyt syytä miksi ei tullut.



Vai onko mies selitellyt tekemisiään myöhemmin ?

Ei minun mies nuori ole. Olen sanonut mielipiteeni, mutta ei siitä sen enempää. Aina ei mene niin kuin suunnittelee. Olisi ne ohari voineet tulla, jos synnytys olisi sattunut työpäiväksi, vaikka tämä oli ihan vapaapäivä...

Kiinnostaa lähinnä muiden kokemukset vertaistukena. Tuskin olen ainoa, joka on synnyttänyt ilman miestä. Olen sitä mieltä, ettei miestä voi pakottaa mukaan. On teilläkin oudot miehet, jos tekevät kaiken, mitä te haluatte, jos uhkaatte erolla...

Mutta millainen on mies, joka ei ilman todella painavaa syytä halua olla paikkalla oman lapsensa syntyessä ja toisaalta tukemassa äitiä pelottavassa ja uudessa tilanteessa.

ottivat vastaan apua mieheltäsi vaikka varmaan(?) tiesivät että olet synnärillä! Käsittämätöntä. Outo on kyllä ukkoskin.

Oli toisella puolella maapalloa laivaa ajamassa eikä pienokaisiakaan sitten tavannut heti :) Ihan hyvin pärjäsin yksinkin, mutta tässä nyt ei ollutkaan ohareista kyse.