Sinä joka olet pettänyt miestäsi.. miksi petit?

Huvikseni petin ja monesti, eikä kaduttanut (ei vieläkään). Abortit ei myöskään kaduta.

ei seksiä. Ihastus kasvoi liian suureksi. Opin kerrasta, että ratkaisu ei kuitenkaan löydy sieltä pettämisestä. Ehkä kaduttaa, ehkä ei. Se yksi kerta ainakin tehokkaasti lopetti sen suhteen ulkopuolisen ihastuksen.

ei seksiä. Ihastus kasvoi liian suureksi. Opin kerrasta, että ratkaisu ei kuitenkaan löydy sieltä pettämisestä. Ehkä kaduttaa, ehkä ei. Se yksi kerta ainakin tehokkaasti lopetti sen suhteen ulkopuolisen ihastuksen.

mulla on nyt vähän samanlainen tilenne, mietin hyppäänkö vieraaseen sänkyyn vaiko en.

mulla on nyt vähän samanlainen tilenne, mietin hyppäänkö vieraaseen sänkyyn vaiko en.

että on varmaan harvinaisen kinkkinen tilanne. Olen usein miettinyt, mitä itse tekisin tuossa tilanteessa. Tavallaan voin ymmärtää sen poltteen, mitä ihminen voi kaivata ja ehkä kokea vahvasti jonkun kanssa. Itse en ole nykyisessä suhteessani pettänyt millään asteella (oikeastaan edes ajatuksen tasolla, koska suhde on vasta 3-vuotias ja olen edelleen niin in löööv... =D ), edellisessä pitkässä (10 v.) suhteessa en myöskään ihan virallisesti "pettänyt" (tai niin selittelin itselleni), vaikka monenlaista vipinää oli pitkin matkaa sitten loppuvuosina. Joten tiedän kyllä sen tunteen ja ajatukset täyttävän pohdiskelun siitä, että mitä pitäis tehdä...

Jotenkin sitten en koskaan voinut ylittää tiettyjä rajoja, mutta onhan se selvää, että mitenkään päivänvaloa kestäviä omatkaan puuhani eivät olleet joten en voi hehkuttaa kunnollisuudellani. Siinä vaiheessa sillä ei ollut kuitenkaan jotenkin enää väliä.

Niin moni ihminen on käynyt tuota samaa tahdon taistelua itsensä kanssa - tietää, mitä pitäisi tehdä ja mikä on oikein (?) noin ulkoa päin määriteltynä (no jaa, luultavasti myös omatunnon sanelelmana), mutta mikään ei onnistu pysäyttämään sitä isoa ratasta, joka pyörii ja syöttää päähäsi vain yhtä ajatusta: "mutku mä haluuuun"...

Niin, mikä sitten on kenellekin minkäkin arvoista. Tiedän myös sen raastavan tunteen, mikä noiden hämärien puuhien jälkeen tulee... "Ei ois pitänyt", kaikki tuntuu pilatulta, itseinho, itsesyytökset, omituinen hyvittelymeininki omaa miestä kohtaan, joka ei tiedä mistään mitään...

Onhan se niin, että sellaisen teon jälkeen kaikki on tavallaan pilalla. Tai jos ei pilalla, niin erilaista. Joku antaa itselleen anteeksi, joku ei koskaan pääse yli, joku ei halua kertoa mutta kumppani arvaa oudosta käytöksestä, joku selittelee ettei halua helpottaa taakkansa kertomalla viattomalle osapuolella, ei ikinä enää yms. Onhan näitä selityksiä.

Sinä vastaat teoistasi, eikä kukaan täällä voi oikeasti antaa sinulle "lupaa" tai kieltää sinua tekemästä mitään. Kunhan tiedät seuraamukset, jotka voivat olla ihan mitä vaan.

Ihmisen pitää tehdä mitä haluaa, kerran täällä vaan eletään ja mitä näitä on. Mutta pitääkö siinä sivussa satuttaa toista, hmm.

Ei kaduta että petin kolmen eri miehen kanssa vuosien saatossa.

Ja jotta ette käsitä väärin, asiasta keskusteltiin monta vuotta ennen kuin aloin elää omaa elämääni. Ei kaduta.

mä taidan olla myös tunnevammainen. Olen pettänyt kaikkia miehiäni ja monesti. Miksi? No ilmeisesti ihan vaan siksi, että humalassa se kontrolli vaan katoaa taivaan tuuliin. Mutta enpä niistä ole sen kummempaa syyllisyyttäkään kantanut.

Nuorempana mielipiteet pettämisen suhteen olivat hyvin mustavalkoisia ja 10 vuoteen en olisi sellaista edes harkinnut. Kuitenkin usean huonon vuoden jälkeen annoin itseni ajatua toisen miehen sänkyyn useaankin otteeseen ja ne ovat edelleen ihnania muistoja. Olivat tuon miehen motiivit mitä tahansa niin ainakin sain todella hellää ja huomioivaa kohtelua. Enkä vain seksiä ennen vaan myös sen jälkeen kun otsaani suudeltiin, pidettiin kainalossa ja siliteltiin. Se, että sain kokea jotain niin ihanaa jotenkin jätti alleen sen syyllisyyden jota tietyllä tapaa tunsi ja tajusin myös ettei minua kukaan muu koskaan ole yhtä hyvin osannut koskettaa.



Minulla oli tosiaan ollut mieheni kanssa jo melkein viisi huonoa vuotta takana. Kaikkeni yritin asioita parantaakseni, mutta yksin en saanut mitään muutettua. En vaikka yritin mitä ja kokeilin asennoitua uudelleen ja uudelleen. Sen jälkeen vain loppui tahto, ei ollut enää kykenevä elvyttämään parisuhdetta joka oli jo kuollut.



Edelleen mieheni kanssa olen enkä ehkä tästä koskaan lähde tai ainakaan vielä vuosiin. Odotan sitä, että lapset ovat isompia sillä me emme tappele eikä kodin ilmapiiri ole kylmä. Onnellisuuden tunteita en kuitenkaan ole saanut ikuisuuksiin omasta parisuhteestani ja olen sitä aina sitten välillä muualta hakenut. En osaa edes syyllisyyttä enää tuntea sillä tiedän yritin niin kauan kuin siihen vain pystyin ja mieskin todennäköisesti tietää minun tekemisistäni, mutta hän ei selvästikään halua mitään tietää koska mitään ei ole koskaan kysynyt.

Oli ns. avoin suhde: sai olla muita "kertapanoja", mutta ei suhdetta. Pettämiseksi meni siis siinä, että ihastuin ja se ei jäänytkään yhteen kertaan. Ironista kyllä, aviomiehelleni kävi samalla tavalla lähes samaan aikaan. Erosimme, ei nyt ihan sovussakaan (omaisuusriitoja, lapsia ei onneksi ollut vielä) mutta ero oli molemmille selvä ratkaisu.



Tästä opin sen, että avoin suhde ei toimi. Nykyisen kanssa ollaan aivan eri puheilla yhdessä, oltu yli 11 v naimisissa. Ei pettämisiä puolin tai toisin, vaikka ihastuksia on tullut molemmille (näistä on puhuttu). En halua erota nykyisestä miehestäni enkä halua olla lasten silmissä pettäjä-äiti, siksi en mene vieraisiin vaikka se kuinka polttelisi...

Ja jotta ette käsitä väärin, asiasta keskusteltiin monta vuotta ennen kuin aloin elää omaa elämääni. Ei kaduta.

Ei mies edes tajunnut missä mennään. Sitten kun lähdin, ihmetteli vaan, että hyvinhän meillä kaikki on. Niin juu. Nyt olen ollut 13 vuotta tämän miehen kanssa, jonka kanssa aviomiestäni petin ja ei varmaan tarvi sanoa, että ei todellakaan kaduta!

rakastan kahhta miestä, vaikka joku voi sanoa ettei se ole mahdollista, mutta kuulkaa.. on se. En halua luopua kummastakaan.

Tämä tilanen on todella kamala!

Up

Rakastuin. Tämä mieskin väitti rakastuneensa mutta ei hän sitten ollutkaan. Ei kaduta annoin rakkaudelle mahdollisuuden.

Mies pihtasi, ei kaduta