Muita joilla mies on töissä noin 24/7...?

Miten jaksatte hoitaa kodin ja miten parisuhde voi?

Onneks minun mies on sentään yöt kotona, mutta muuten tekee 12-tuntista työpäivää, kuukaudessa ehkä 2 vapaapäivää.

Nytkin väsyttää niin paljon, että en jaksa edes tiskata. Yksinhuoltajan ololta tämä tuntuu, paitsi että pitää pestä vielä miehenkin pyykit ja huolehtia, että sillekin on ruokaa yöksi.

kun tekee noin paljon töitä, että voisi hankkia sulle jonkun palkatun työntekijän avuksi? Vaikka siivoojan kerran viikossa.

Pari suhde voi oikein kivasti...kun näkee harvoin toisen hereillä niin ei tuu riitojakaan :)

No joo ottaahan se joskus vähän hermoon kun ei koskaan nää toista muuta kun nukkumassa mutta kyllä se siitä.



Lapset hoidan ekana ja sitten vasta muut jutut jos tiskit jää tiskamatta niin sitten jää on se päivä huomennakin!

Alkuun otin ressiä kodin siisteydestä ja pyykki vuoresta en enää jaksa. Imuroin kerran päivässä ja ainakin yksi koneellinen pyykkiä ja tiskiä pyörii. Kaikki muu meneekin omalla painollaan.



Turha sitä on oikeesti vetää itteensä piippuun kotitöiden kanssa,pitää olla omakin elämä vaikka sitten lasten kanssa onkin yksin.

Itse käy kavereilla ja harrastuksissa ja sovitan menoni niin etten oikeastaan tarvitse miehen apua näissä asioissa ollenkaan.Joskus on tiukka paikka jos esim gynelle pitäs päästä mutta silloin ystävät auttaa jos mies on taas rahaa tekemässä.

Mutta en kyllä yleensä pese miehen pyykkejä saati silitä paitoja (paitsi poikkeuksellisissa kriisitilanteissa; sellaisissa tietenkin autamme toista puolin ja toisin).



Olen pienyrittäjä ja teen itsekin pitkää päivää, lisäksi stressaan kovasti itseni elättämisestä koska yritystoimintaani on vaikea saada kannattavaksi nopeasti. Miehellä sentään sitä stressiä ei ole. Eikä minullakaan yhtä pahasti kuin monella muulla, koska tiedän miehen auttavan jos joudun pahaan pulaan, mutta kyllä tämä paine silti tuntuu joskus kovastikin. Toisaalta miehen työpaikalla on sitten muita stressitekijöitä.



Väsyttävintä tässä tilanteessa on se, että emme ehdi lainkaan hoitaa parisuhdettamme. Lapsia yritämme saada alulle, mutta mietin mitä siitäkin tulee kun kummallakin kova stressi päällä. Joskus olemme myös niin väsyneitä, että vaikka tiedämme ovulaation olevan tod. näk. tulossa, emme vain jaksa harrastaa seksiä vaan kaadumme väsyneinä nukkumaan. Ja aamulla ylös aikaisin ja kiireisenä, joten ei seksiä silloinkaan.

Mutta en kyllä yleensä pese miehen pyykkejä saati silitä paitoja (paitsi poikkeuksellisissa kriisitilanteissa; sellaisissa tietenkin autamme toista puolin ja toisin).

Olen pienyrittäjä ja teen itsekin pitkää päivää, lisäksi stressaan kovasti itseni elättämisestä koska yritystoimintaani on vaikea saada kannattavaksi nopeasti. Miehellä sentään sitä stressiä ei ole. Eikä minullakaan yhtä pahasti kuin monella muulla, koska tiedän miehen auttavan jos joudun pahaan pulaan, mutta kyllä tämä paine silti tuntuu joskus kovastikin. Toisaalta miehen työpaikalla on sitten muita stressitekijöitä.

Väsyttävintä tässä tilanteessa on se, että emme ehdi lainkaan hoitaa parisuhdettamme. Lapsia yritämme saada alulle, mutta mietin mitä siitäkin tulee kun kummallakin kova stressi päällä. Joskus olemme myös niin väsyneitä, että vaikka tiedämme ovulaation olevan tod. näk. tulossa, emme vain jaksa harrastaa seksiä vaan kaadumme väsyneinä nukkumaan. Ja aamulla ylös aikaisin ja kiireisenä, joten ei seksiä silloinkaan.

välissä ajattelitte hoitaa ne tulevat lapset? Eihän teillä olisi edes aikaa olla niiden kanssa?

ja sitten viikon vapaa.

Hyvin mä jaksan :)

Mulla on oma aikataulu ja suunnitelma miten hommat hoidan ja kun langat pitää koko ajan käsissä niin ei tule ongelmia.



Toki välillä kaivataan kahta kättä esim. lasten menojen suhteen mutta 7 vuotta tätä jo on eletty niin eiköhän se tässä :)



Parisuhde voi oikein hyvin. Silloin kun miehellä on vapaa niin pyritään rauhoittamaan se aika perheelle ja toisillemme jolloin kaikilla on vapaa ja kiva.

En ehkä osaisi elää enää niin että oltais molemmat 8-16 töissä ja sitten illat kotona tappelemassa tiskivuorosta ja omasta harrastusajasta.

Missä välissä ajattelitte hoitaa ne tulevat lapset? Eihän teillä olisi edes aikaa olla niiden kanssa?

Itse voisin hyvin kuvitella elämää kokonaan ilman lapsiakin. Mies puolestaan ei voi. Siksi yritämme, vaikka minäkin kauhulla mietin mitä siitä mahtaa tulla.

Kauhukuvani on, että minä joudun jättämään yritystoimintani ja urani kesken, ja jättäytymään miehen tulojen varaan hoitamaan lapsia, kun mies on meistä se huomattavasti suurituloisempi. Mutta lapsia kuitenkin haluaa mieheni, en minä. Miten pystyn olemaan heille hyvä äiti? Ja toisaalta jos nyt kieltäydyn äitiydestä, alkaakohan kuitenkin myöhemmin kaduttaa?

Vaikeita kysymyksiä.

Ulkomailla ajelee rekkaa.