toinen lapseni on aivan minun näköinen, toisen ulkonäön muistan ihan vastasyntyneenä

vaihtuneet (siis jos ei olisi rannekkeita)?



Mulla siis ei ja ekassa viestissä on perustelu.

ap

Vaihtumisen riskin ymmärrän semmoisessa tilanteessa, että äiti jostain syystä näe vauvaansa, tai on niin pahasti lääkepöllyissä ettei muista mitään, tai muusta syystä suurinpiirtein tajuton.

..ja mitään rannekkeita ei ole käytössä.



Muuten vauvojen vaihtuminen on vaikea käsittää.

tuskin kovin monta vaihdokasta olisi edes löytynyt, siis sellaista, jolla olisi ollut yhtä paljon tukkaa. Lapsi on myös ihan saman näköinen kuin siskoni vauvana.

toissa päivänä tulleesta ruotsalais-dokumentista, jossa oli vauvoja vaihtanut sairaala. Eli monta tapausta. Jännä että tummat eivät huomanneet heti vaaleasta vauvasta...moni äiti oli huomannut vaihtumisen jo sairaalassa. Henkilökunta oli vaihtanut jopa eri sukupuoleen.



ap

Ai mieletön sitä tuskaa niille perheille, tää pääparikin. Ihanasti sanoi se "palautettu" poika bioäidilleen, että oikein teit, vaikka koville otti silloin 6v jättää "oma" perhe ja muuttaa ventovieraille. Muuten ois lopunikää miettiny, että miksei äiti halunnu omaansa vaan jätti vieraalle, vaikka tiesi jotain muuta.



Ja miten saman kylän 30:stä riparilaisesta oli ainakin 5 vaihdokkia. Pelottava ajatus.

Luulis että sen huomais sitte vähä isommasta lapsesta, vaikka esim. systerin toinen lapsi ei mun mielestä ollu pienenä oikeen kummankaan vanhempansa näköinen, nyt on enemmän.

Musta on äiti sanonu, et se tunnisti mun erikoisen itkuäänen sieltä muiden joukosta, ja kun mulla oli paljon hiuksia, ja olen kyllä ollu isän näkönen aina.

Molemmat lapset ovat olleet synnärillä koko ajan vieressäni ja nukkuivat samassa sängyssä kanssani. Lisäksi ulkonäöllisesti ei olisi mahdollista :)

Molemmat ovat niin saman näköisiä, toki jos nuo molemmat on vaihdettu ja vielä esikoinen syntyessään aivan mieheni näköinen ja toinen aivan minun näköinen :)

hänestä eroon hetkeksikään, punnituskin tehtiin samassa huoneessa. Toinen oli sairaalassa 4 viikkoa ja osin vielä eri sairaalassa kuin itse olin. Mutta hänenkin ulkonäkönsä muistan, kun syntyi, siitä on valokuvakin ja hänelläkin on hyvin tunnistettavia vanhemmilta perittyjä piirteitä.

Yksivuotiskuviakin voisivat vaihtaa keskenään ja täydestä menisi. Pikkusiskonsa taas on ihan kuin veljeni pienenä, joten omani on taatusti hänkin. Varmuuden viimeistelee se, että kumpikin muksu on perinyt äitinsä tulisen temperamentin... ;)))