Mitä kotitöitä nykynaisella muka on

ja lajittelemaan, ripustamaan kuivamaan, lajittelemaan, viikkamaan ja laittamaan paikoilleen. onneks siivooja silittään. puolivalmiita ruokia ei käytetä, joten kaikki vihannekset yms lihat omin kätösin pilkon, kuorin, jne. ja vaikka siivooja siivoaa kerran viikossa, jää sitä hommaa mullekin vielä ihan riittävästi. sen lisäksi pitää vielä käydä töissäkin.

sieltä kaappiin, ruoka ei kävele itsestään jääkaappiin ja siitä hellan kautta lautaselle(emme halua syödä eineksiä), imuroida pitää ainakin kahteen kertaan, pölyt pitää pyyhkiä, tavaroita järjestellä jne. Lisäksi ikkunoiden pesua, kukkien multien vaihtoa, ulkokalusteiden huoltoa ja pyyhkimistä kesäisin ym ym.

Toista se oli ennen kun piti keittää pyykit, pestä käsin. Kantaa vesi, lämmittää se. Lypsää lehmät siinä välissä.

Mutta silloin ei käyty palkkatöissä kodin ulkopuolella vaan noihin askareisiin käytettiin koko päivä. Lisäksi taloissa oli usein palkollisia työväkenä auttamassa.

Ja imuroin joka päivä ;)

Juu, toista se oli ennen, onneksi ei ole asiat niinkuin ennen.

Eivät osaa tehdä makaroonilaatikkoa että apua ei kysyisi saati sitten vauvan vaippaa vaihtaa. Oikein säälttää kun ovat niin jääneet 4v. tasolle henkisesti.

eli kotitöiden fyysinen rasittavuus oli ennen vanhaan jotain ihan muuta MUTTA nykynaisella on krooninen huono omatunto joka taitaa rasittaa enemmän kuin fyysinen työ. Pitää olla täydellinen äiti ettei lapselle tule traumoja, pitää olla täydellinen vaimo ettei mies petä, pitää olla timmi ja kaunis koska kunnon nainen ei päästä itseään rupsahtamaan lapsensaannin jälkeen. Ja pitää stressata milloin on oikea aika palata töihin, mistä löytää päiväkodin jossa kaikki hoitajat ei ole tunnekylmiä narsisteja, pitää saada ostettua hieno omakotitalo ja astiat arabiaa, pitää pukeutua kauniisti ja pukea lapset reiman ulkovaatteilla, lapsilla pitää olla oikeat harrastukset (siis kehittäviä ja muodikkaita)... Kuulostaako tuo lista jo tarpeeksi kamalalta? Kaikissa aikakausissa on omat haasteensa:/

eli kotitöiden fyysinen rasittavuus oli ennen vanhaan jotain ihan muuta MUTTA nykynaisella on krooninen huono omatunto joka taitaa rasittaa enemmän kuin fyysinen työ. Pitää olla täydellinen äiti ettei lapselle tule traumoja, pitää olla täydellinen vaimo ettei mies petä, pitää olla timmi ja kaunis koska kunnon nainen ei päästä itseään rupsahtamaan lapsensaannin jälkeen. Ja pitää stressata milloin on oikea aika palata töihin, mistä löytää päiväkodin jossa kaikki hoitajat ei ole tunnekylmiä narsisteja, pitää saada ostettua hieno omakotitalo ja astiat arabiaa, pitää pukeutua kauniisti ja pukea lapset reiman ulkovaatteilla, lapsilla pitää olla oikeat harrastukset (siis kehittäviä ja muodikkaita)... Kuulostaako tuo lista jo tarpeeksi kamalalta? Kaikissa aikakausissa on omat haasteensa:/

Ja sehän ei siis tee MITÄÄN kotitöitä. Meillä käy siivooja joka toinen viikko =henkilökunta.

Aion jättää sen kuukaudeksi selviämään kotihärdellistä. Siinä ajassa loppuu jo puhtaat vaatteet ja se SAA pestä pyykit hienoilla koneilla.

Ja sehän ei siis tee MITÄÄN kotitöitä. Meillä käy siivooja joka toinen viikko =henkilökunta.

Aion jättää sen kuukaudeksi selviämään kotihärdellistä. Siinä ajassa loppuu jo puhtaat vaatteet ja se SAA pestä pyykit hienoilla koneilla.

käsitys että joka päivälle pitää olla puhtaat just koneesta otetut puhtaat vaatteet.

Kone pesee tiskit ja pyykit senkun lykkää vaan latoo. Puolivalmiit ruuat senkun lämmität! Jäljelle jää imurointi ja lattioiden pyyhkiminen kerran viikossa. Onpa raskasta :D

Toista se oli ennen kun piti keittää pyykit, pestä käsin. Kantaa vesi, lämmittää se. Lypsää lehmät siinä välissä.

Kotitöitä? Niin, siivoaminen ja tavaroiden paikallaan pitäminen on mun mielestä se isoin urakka. Kummasti mies niitä jaksaa levitellä, vaikka kuinka pyydän/käsken/kehotan paikoilleen laittamaan. Kannan koko ajan jotain jonnekin. Tai korjaus: kannoin. En kanna enää. Vaan annan tavaroiden tehdä pesiään minne milloinkin. Kummasti mies nyt yrittää että pitäisi enemmän pitää järjestystä yllä ja siivota. Siinä vain siivoilkoot. Minä hengitän pölyä ja lojun tietokoneella. Vielä muutama viikko, niin lojun omassa kämpässä ja mies saa hengittää pölyjänsä täällä ihan itsekseen.

Ja kysymättäkin voin kertoa, että hänen mielestään on ihan selkeetä, että pyykit voi vain heittää koneeseen ja sieltä narulle nostella. Ei kai sillä ole väliä, minkä värisiä ne ovat tai missä lämpötilassa pitäisi pestä. Pannaan vaikka sitten viiteenkymppiin lämpötila, että sopii kaikelle pyykille. Sitten ihmetellään harmaita entisiä valkoisia paitoja. Tai mikä parempaa, vaaleanpunaisia. Ei jaksaisi uskoa, että tuokin on olevinaan sivistynyt mies, yliopistot käynyt ja johtavassa asemassa.

Pitäköön tunkkinsa. Tämä nainen lähtee. Onneksi ennen kuin tajusin lapsia tähän sotkuun tehdä.

Olin ikävystyä kuoliaaksi, ei mitään tekemistä.

ja lajittelemaan, ripustamaan kuivamaan, lajittelemaan, viikkamaan ja laittamaan paikoilleen. onneks siivooja silittään. puolivalmiita ruokia ei käytetä, joten kaikki vihannekset yms lihat omin kätösin pilkon, kuorin, jne. ja vaikka siivooja siivoaa kerran viikossa, jää sitä hommaa mullekin vielä ihan riittävästi. sen lisäksi pitää vielä käydä töissäkin.

epäkäytännölliset asumisjärjestelyt.

Eivät osaa tehdä makaroonilaatikkoa että apua ei kysyisi saati sitten vauvan vaippaa vaihtaa. Oikein säälttää kun ovat niin jääneet 4v. tasolle henkisesti.

anoppi ei tule apuun. :=DD

Silloin ei äideillä ollut lainkaan aikaa olla lastensa kanssa. Äiti tuli ulkotöistä ja naveltalta sisään juuri siksi ajaksi minkä ruoan valmistaminen kesti, laittoi sen pöytään ja riensi takaisin navetalle. Kaikki piti lasten osata ja tehdä itse ja yksin. Koko perhe peseytyi tasan kerran viikossa, ja jos se äidistä olisi ollut kiinni, olisi myös vaatteet vaihdettu vain kerran viikossa. Näin ollen pyykkiä kertyi nykyiseen verrattuna murto-osa. Meillä siivottiin kerran viikossa, ei todellakaan yhtään useammin, kun täällä monet äidit kertovat imuroivansa tai pesevänsä keittiön lattian päivittäin. Ja niin edelleen.



Ennen vanhaan äidit eivät päässeet helpolla, mutta ei heiltä kyllä lasten- ja kodinhoidossa paljon vaadittukaan.

loppuis jo muutamassa päivässä jollei pyykkirumbaa pyöritettäis. Meillä ei ole säilytystilaa sen vertaa että kotiin mahtuisi yhtään enempää vaatteita, eikä meillä ole itseasiassa tarvettakaan, kun osataan sitä pyykkiä tosiaan pestä. Ei normaali ihminen tarvii pitää kuukaudeksi vaatteita kaapissa puhtaana, se on jo luonnon tuhlaamistakin!

ja lajittelemaan, ripustamaan kuivamaan, lajittelemaan, viikkamaan ja laittamaan paikoilleen. onneks siivooja silittään. puolivalmiita ruokia ei käytetä, joten kaikki vihannekset yms lihat omin kätösin pilkon, kuorin, jne. ja vaikka siivooja siivoaa kerran viikossa, jää sitä hommaa mullekin vielä ihan riittävästi. sen lisäksi pitää vielä käydä töissäkin.

epäkäytännölliset asumisjärjestelyt.

asumisjärjestelyjen syytä? Sekö että tekee ruoat itse vai mikä?

Minä olen töissä päivät. Sen jälkeen haen lapset päiväkodista, käymme kaupassa, valmistan sen ruoan puolivalmisteista, syömme, laitan tiskit koneeseen ja syöksyn laittamaan pesukoneen päälle. Pyykkivuori on mahtava, joten päätän tyhjentää pyykkitelineet. Ehdin aloittaa, kun lapset alkavat nahistella. Käyn setvimässä riidan ja samalla suutahdan, kun leluja on levinnyt kaikkialle. Yritän saada poikia siivoamaan, huomaan, että mies on tullut ja levitellyt astioita ja kulhoja pitkin tiskipöytää. En jaksa siivota, muistan pyykit ja rynnin alas, mutta mies huutaa postista ja laskuista ja palaan takaisin. Maksan laskuja/kuuntelen miehen työasiat/suunnitelmat esim. lomalle. Käyn koneella katsomassa miehen vihjaamat linkit ja samalla ajattelen tarkistaa yksityisen sähköpostini. Siellä on lapsen harrastuksesta ja tajuan, että tänään olisi ollut se harrastus juuri. Harmittaa.



Kerron miehelle, että unohdimme tänään harrastuksen mutta että huomenna on se toinen harrastus, ja se pitää muistaa. Mies muistaa, että päiväkodissa on jumppatuokio huomenna ja kiirehdin etsimään isommalle jumppakamoja, joita ei siis harrastuksessa tänään tarvittukaan mutta jotka ovat edellisestä kerrasta likapyykissä. Pesukone on tullut valmiiksi, mutta en ole saanut tyhjennettyä kuivaustelineitä. Mies ilmoittaa alkavansa tehdä töitä. Kello lähenee uhkaavasti kahdeksaa ja iltapala-aikaa, joten kiirehdin keittämään puuroa ja kiisseliä iltapalaksi. Samalla tarkistan työsähköpostin ja huomaan, että on pakko vastata pariin. Kello hurahtaa ja huudan lapset syömään hyvin jäähtynyttä puuroa, äkkiä iltatoimet ja lapset nukkumaan. Kello on yhdeksän ja esikoinen vaatii iltasatua. Luen Harry Potteria 20 minuuttia ja kinaan lapsen kanssa 5 minuuttia siitä, luenko lisää vai en. En lue. Ehdin äkkiä vielä vastaamaan työsähköpostiin ja muistan ne pari työjuttua, jotka piti tehdä. En ehdi aloittaa, sillä olen saanut vastaukset työsähköposteihin, joita lähetin.



Muistan, että pitää käydä suihkussa. AStianpesukone on unohtunut laittaa päälle ja iltapalakamat ja miehen käyttämät astiat ovat sikin sokin pöydällä ja tiskipöydällä. Toisaalta ne pyykit odottavat koneessa. Päätän lähteä suihkuun, viikata samalla puhtaat kaappiin ja ripustaa uuden pyykit. Samalla voin silittää huomiseksi työpaidan ja hameen. Hommaan hurahtaa oikeasti tunti! Siis siihen, että laitan kuivuneet pinoihin ja kuljetan nen jokaisen kaappiin, ripustan märät ja silitän pari vaatetta. Kello on puoli yksitoista. Mies on siirtynyt tv:n ääreen. Tiskipöytä on sotkuinen. Puuronjämät kattilassa jämähtäneenä. Aloitan keittiön raivauksen. Mies muistaa, että esikoinen tarvitsee huomenna sukset ja luikkii niitä etsimään autotallista, jonne jostain syystä vei ne viikonlopun jälkeen. Muistuttaa vielä, että voisin varata sen kylpyläviikonlopun. Päätän tehdä sen heti, ettei unohdu. Huomaan työsähköpostit ja vastaan niihin ensin. Kello lähenee puolta yötä, keittiö on sotkuinen, lasten lelut vyöryvät edelleen ympäri olohuonetta ja keittiötä, ne pari työjuttua on edelleen tekemättä, olen vain vastannut sähköposteihin. Kaveri on laittanut tekstarin, että soita, mutta enhän voi enää tähän aikaan. Äidiltä on viesti, että tulemmeko viikonloppuna käymään. Mies ilmoittaa menevänsä nukkumaan.



En jaksa siistiä keittiötä, vaikka tiedänkin, että huomenna kaikki on vaikeampaa. Huomenna en mene kauppaan, joten ehdin jynssätä keittiön siistiksi. Toisaalta se tietää sitä, että en ehdi imuroida, ellen jätä pyykkihuoltoa ja sitä taas en voi tehdä, kun meillä on niin paljon sitä likaista pyykkiä... Ja pitäisi soittaa äidille ja kaverille ja varata se matka ja muistaa se lapsen harrastus...



Huh, onpas meillä nykynaisilla helppoa!

Tai tuo viiden minuutin ihme jolla ei roiku taapero puntissa, kun pitäs niitä perunoita kuoria.

Mut hienoa, että teillä kaikki sujuu kuin tanssi, meillä ei...

olen pahoillani, että lapset ovat jo kasvaneet sen verran isoiksi, etteivät roiku punteissani. Ois varmaan pitänyt hankkia niille jotain kehityksen pysäyttävää hormonia, että sais täällä olla marttyyrina.

viiden minuutin ihme

Silloin ei äideillä ollut lainkaan aikaa olla lastensa kanssa. Äiti tuli ulkotöistä ja naveltalta sisään juuri siksi ajaksi minkä ruoan valmistaminen kesti, laittoi sen pöytään ja riensi takaisin navetalle. Kaikki piti lasten osata ja tehdä itse ja yksin. Koko perhe peseytyi tasan kerran viikossa, ja jos se äidistä olisi ollut kiinni, olisi myös vaatteet vaihdettu vain kerran viikossa. Näin ollen pyykkiä kertyi nykyiseen verrattuna murto-osa. Meillä siivottiin kerran viikossa, ei todellakaan yhtään useammin, kun täällä monet äidit kertovat imuroivansa tai pesevänsä keittiön lattian päivittäin. Ja niin edelleen. Ennen vanhaan äidit eivät päässeet helpolla, mutta ei heiltä kyllä lasten- ja kodinhoidossa paljon vaadittukaan.

eikä vanhempana voivoteltu kun ei osata mitään, ja pyykkiäkin pitää pestä.

Ei ollut aikaa notkua asemilla kaljottelemassa ja itkemässä tylsyyttä pois.

Se, että lapset osallistuivat kotitöihin jo neljästä ikävuodesta lähtien, on ihan terveellistä myöhempää kehitystä ajatellen. Jos ne istutetaan vaan 'pois alta' katsomaan telkkaria, niin aivot ja motoriset järjestelmät kehittyvät hitaammin.

On se ihan tutkittua juttua, että askareissa mukana olleet lapset ovat paljon innovatiivisempia ja kekseliäämpiä myöhemmällä iällä ja aikuisena.

Silloin ei äideillä ollut lainkaan aikaa olla lastensa kanssa. Äiti tuli ulkotöistä ja naveltalta sisään juuri siksi ajaksi minkä ruoan valmistaminen kesti, laittoi sen pöytään ja riensi takaisin navetalle. Kaikki piti lasten osata ja tehdä itse ja yksin. Koko perhe peseytyi tasan kerran viikossa, ja jos se äidistä olisi ollut kiinni, olisi myös vaatteet vaihdettu vain kerran viikossa. Näin ollen pyykkiä kertyi nykyiseen verrattuna murto-osa. Meillä siivottiin kerran viikossa, ei todellakaan yhtään useammin, kun täällä monet äidit kertovat imuroivansa tai pesevänsä keittiön lattian päivittäin. Ja niin edelleen. Ennen vanhaan äidit eivät päässeet helpolla, mutta ei heiltä kyllä lasten- ja kodinhoidossa paljon vaadittukaan.

eikä vanhempana voivoteltu kun ei osata mitään, ja pyykkiäkin pitää pestä. Ei ollut aikaa notkua asemilla kaljottelemassa ja itkemässä tylsyyttä pois. Se, että lapset osallistuivat kotitöihin jo neljästä ikävuodesta lähtien, on ihan terveellistä myöhempää kehitystä ajatellen. Jos ne istutetaan vaan 'pois alta' katsomaan telkkaria, niin aivot ja motoriset järjestelmät kehittyvät hitaammin. On se ihan tutkittua juttua, että askareissa mukana olleet lapset ovat paljon innovatiivisempia ja kekseliäämpiä myöhemmällä iällä ja aikuisena.

niitä kotitöitä kuitenkin on. Vai mitä?