Miten hoitovapaalta siirtyminen takaisin työelämään sujui?

Parin vuoden ajan olen yrittänyt saada työpaikkaa. Tarjolla on ollut vain pätkätöitä muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan ja välissä työttömyysjaksoja.



Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, mutta pakko varmaan kouluttautua lähihoitajaksi, tai jotain, että saan töitä.



Kateellisena kuuntelen, miten jotkut vain menevät töihin. =(

- Eka paluu: ok, kiva työpaikka, mies lyhensi päivää, olin pian uudestaan raskaana ja työssäolo jäi lyhyeksi



- Toka paluu: ok, uusi työpaikka josta olin innoissani, mies lyhensi jälleen päivää ja lapsille saatiin tosi kiva hoitopaikka. Olin taas raskaana ja työssäolo jäi lyhyeksi.



- Kolmas paluu: kamala. Stressasin etukäteen, sillä perhevapaita edeltäneen työpaikan huonot puolet olivat tulleet ilmi. Stressi jatkui työn aloittamise jälkeen vaikka sain tehdä lyhennettyä päivää. Sinnittelin, stressasin, töitä puskettiin niskaan kiristyvää tahtia. Lopulta irtisanouduin ja ryhdyin yrittäjäksi.

Lapset olivat kotihoidossa, kunnes olivat 4,5- ja 2,5 -vuotiaat. Teen epäsäännöllistä vuorotyötä, mutta mies säännöllistä päivätyötä. Ammattini on vaativaa asiantuntijatyötä, ja pidän työstäni - mutta kyllä se repii naista, kun kokee olevansa aina väärässä paikassa... ei ehdi olla lasten kanssa, ei hoitaa työtään kuten ennen. Laihduin pelkästä stressistä ekan syksyn aikana 5 kiloa. Sen kummemmin tuntematta ap sinun tilannettasi, neuvoisin seuraavia: 1) Ota etukäteen selvää, mistä saat hyvän hoitopaikan lapsellesi. Ainakin täällä stadissa hoitopaikkatilanne on hyvin huono, ja jos lähipäiväkotiin mielii, kannattaa hakea paikkaa elokuun isoon jakoon (elokuun alussa päivähoidosta lähtevät kouluu menevät lapset ja silloin vapautuu enemmän paikkoja päiväkodeista). Jos haet paikkaa kesken kevään, voi hyvin käydä niin, että lapsesi joutuu huitsin nevadaan hoitoon ja pitkät matkat pidentävät hoitopäivää. Ja jos sinulla on enemmän lapsia kuin yksi, tämä on sitäkin tärkeämpää... 2) kannattaa lomittaa työpäiviä puolison kanssa, mikäli vain mahdollista. Mitä lyhyempi hoitopäivä lapselle/lapsille on saatavissa, sen parempi. Toinen voi esim. lähteä aiemmin töihin ja hakea lapset, toinen menee myöhemmin töihin ja vie lapset aamulla. Osittainen hoitovapaa on myös erinomainen keksintö, ja vaikka palkka laskeekin 20%, verotus laskee myös ja Kelalta voi hakea 93,77 euron osittaista hoitorahaa (mikäli joku lapsista on alle kolmivuotias TAI ekalla tai toisella luokalla koulussa - hoitovapaan saa tuonne tokaluokan päättymiseen asti, rahaa vain tuolle rajatummalle ajalle). 3) kannattaa miettiä jo etukäteen, mitä tehdään, kun lapsista joku sairastuu. Väistämättä niitä pöpöjä on liikkeellä enemmän, kun lapset ovat hoidossa. Hoitaako mummo, vai palkataanko Mll:sta apulainen. Vai kumpi vanhemmista jää hoitamaan. 4) kannattaa ottaa mahdollisimman rennosti alussa. Jätä ylimääräiset menot ja kotityöt sikseen, ei se perhe siitä vaurioidu, vaikka siivousväli hiukan pitenisikin. Pääasia on, että sinä ja miehesi jaksatte ja lapsilla on mukava kotiintulo pitkän tarhapäivän päälle eikä nalkuttava ja tiuskiva äiti... 5) työpaikalla kannattaa käydä ennen paluuta katsomassa, millaisia lisäkoulutustarpeita sinulla mahdollisesti on. Pyydä palaveria pomosi kanssa ja miettikää, miten ne on hoidettavissa. Työnantajan kannattaa jo oman etunsakin vuoksi se lisäkoulutus järjestää, koska on aika tyhmää istuttaa jotakin duunissa puoliteholla mutta täydellä palkalla! 6) lapsien kanssa kannattaa käydä tutustumassa uuteen hoitopaikkaan muutaman kerran ennen hoidon alkua. JOS mahdollista, pidä alussa hoitopäivät tosi lyhyinä ja ole itsekin paikalla päiväkodissa, jos päiväkodin tutustumiskäytännöt sen sallivat (tässä on tarhakohtaisia eroja, kannattaa kysyä neuvoa) Nämä tuli äkkiä mieleen, lisään sitten jos muistan muutakin ;-)

minä meinasin palata duuniin muutama vuosi sitten vuodenvaihteessa, mutta onneksi otin selvää meidän alueen päiväkotien paikkatilanteesta. Oltaisiin jouduttu viemään lapset toiselle puolelle Helsinkiä. Lykkäsin töihinpaluuta elokuulle ja saatiin haluamastamme lähipäiväkodista paikat. Tärkeä asia!

Muutenkin tossa on asiallisia neuvoja. Minä lisäisin vielä, että jos vaan voit, hommaa kotiin siivoaja. Helpottaa kummasti, kun viikkosiivoukset saa ulkoistettua.

1. Menin töihin kun lapsi 1,5-vuotias, mies teki aluksi puoli vuotta 6 h päivää, sen jälkeen teimme töitä lomittain, että hoitopäivä jäi elle 8 h. Meni todella hyvin, aikaa riitti kaikenlaiseen, lapsi ei sairastellut, hoitopaikka lähellä kotia. viihdyin töissä hyvin ja olin töissä n, 1.5 v ennen kuin seuraava lapsi syntyi.



2.) Menin töihin kun nuorempi 1,5 v ja vanhempi 4,5 v, mies oli tällä kertaa 2 kk hoitovapaalla, joten sain taas rennon aloituksen töihin. Tälläkin kertaa meni sujuvasti, kaiken avain lähellä kotia oleva hoitopaikka, töiden lomittain tekeminen miehen kanssa, terveet lapset eli ei sairastaluja, kotihommien rennosti ottaminen...



Tiedän olevani onnekas, itselläni ei tosiaankaan ole ollut rankkaa työn ja kodin yhdistäminen. Toki johtuu myös siitä, että mieheni osallistuu kotihommiin paljon.

hoidetaan miehen kanssa lapset yhdessä kotona. Eli molemmilla 50% työaika.



Itse asiassa laskettiin, että veroprosentin muutoksen jne. takia tämä maksaa meille yhtä paljon kuin jos molemmat tekisivät 80% työaikaa ja lapsi olisi päiväkodissa. Ei ollut vaikea valita.

Niin huonosti, että päätin jäädä viiden töissäolokuukauden jälkeen takaisin kotiin siihen saakka, kunnes lapsi täyttäisi kolme. LUOJAN kiitos saimmekin vielä toisen lapsen, joten töihinpaluu ei ole ihan vielä edessä.

Juu - kuulun vanhempiin, joiden mielestä päiväkoti ei ole lapsen paikka! Ehkä juuri ja juuri kolmevuotiaasta alkaen osapäiväinen pph voisi sopia..

Mies jäi hoitovapaalle vielä vuodeksi ja kun mies meni töihin, työnjako oli aika lailla samanlainen kuin hänen hoitovapaallaan. Erotuksena se että minä tein aamupalat ja vein lapset päivähoitoon. Mies teki aina ruoan kun tuli töistä ja haki lapset ja imuroi kun olin lasten kanssa ulkona, minä hoidin kaupassakäynnit, pyykit ja paperi-ja pankkihommat. Viikonloppuisin siivottiin sitten yhdessä kunnolla ja tehtiin retkiä, minä ostin myös perheen vaatteet kuten olin tehnyt ennenkin.

jälkeen olin kotona 1,5 vuotta ja siitä työelämään takaisin paluu sujui tosi hienosti. Tiesin palaavani vielä kotiin sitten kun saisimme toisen lapsen ja siksikin työssäolo tuntui mukavalta, eikä mitenkään "lopulliselta".



Vuoden työssäolon jälkeen jäin uudelle äitiyslomalle ja heti tiesin, että nyt haluan olla kahden lapseni kanssa koko sallitun kolme vuotta hoitovapaalla. Kuinka ollakaan, vauvakuume nosti taas päätään ja jäin hoitovapaalta suoraan vielä kolmeksi vuodeksi kotiin nyt siis kolmen lapsen kanssa. Olin sitten melkein kuusi vuotta pois kunnes kuopus täytti 3 v.



Palasin jälleen samaan työpaikkaan mutta nyt paluu olikin tosi hankalaa :( Tuntui, etten ehtinyt olemaan lasteni kanssa yhtään. Muutos entiseen, kuitenkin aika huolettomaan ja aikatauluttomaan arkeen oli mieletön. Viikonloput menivät kaikkien kotitöitten tekemiseen, seuraavan viikon ruokien miettimisiin jne., jne. En ehtinyt missään vaiheessa rentoutumaan ja nauttimaan vain lasten kanssa olemisesta. Myöhemmin olen ajatellut, että olisi pitänyt delegoida enemmän kotitöitä miehelle mut en ehkä osannut kun olin "kaiken" tehnyt niin kauan itse kotona ollessani. Olin aika ahdistunut ja pelkäsin jo masentuvani. Jouduin elämään arvojeni vastaisesti = olemaan liikaa poissa lasteni luota. Kaikkeen varmasti vaikutti, että koin olevani töissä välillä aivan turhan panttina (asiakaspalveluala, joka oli hiljenynyt poissaollessani huomattavasti entisestä).



Muutaman kuukauden työssäolon jälkeen kysyin mahdollisuutta tehdä osittaista. Sainkin sen ja osittaisen tekeminen tuntui suorastaan taivaalliselta! Sain lyhentää työpäiviäni ja lisäksi pitää perjantait vapaina. Mutta... työkaverini eivät ilmeisesti sulattaneet uusia työaikojani (kateuttaan?) ja kaikenlaista loanheittoa ja ilkeyttä alkoi esiintyä. Todella vahva saa olla kun tekee osittaista! Ainakin naisvaltaisessa työpaikassa...



Kaikenkaikkiaan ehdin olemaan töissä vain puoli vuotta kunnes mut irtisanottiin taloudellisten syitten (?) takia. No, nyt olen taas lasten kanssa kotona, enkä tuonne työpaikkaan enää palaa. Aion hakea jotain osittaista työtä, mulle ei vain tunnu sopivan 40-50 h / vkossa nyt kun kolme lastamme ovat vielä pieniä...



Tää vastaus ei nyt ehkä ollut se mitä ap haki mutta halusin kuitenkin kertoa oman kokemukseni. Kaikki eivät ole uraohjuksia ja pysty muuntautumaan kotiäidistä uraäidiksi ongelmitta. Toivon sulle ja muille töihin palaaville kaikkea hyvää ja onnistumista!

Lapset olivat kotihoidossa, kunnes olivat 4,5- ja 2,5 -vuotiaat. Teen epäsäännöllistä vuorotyötä, mutta mies säännöllistä päivätyötä. Ammattini on vaativaa asiantuntijatyötä, ja pidän työstäni - mutta kyllä se repii naista, kun kokee olevansa aina väärässä paikassa... ei ehdi olla lasten kanssa, ei hoitaa työtään kuten ennen. Laihduin pelkästä stressistä ekan syksyn aikana 5 kiloa.



Sen kummemmin tuntematta ap sinun tilannettasi, neuvoisin seuraavia:



1) Ota etukäteen selvää, mistä saat hyvän hoitopaikan lapsellesi. Ainakin täällä stadissa hoitopaikkatilanne on hyvin huono, ja jos lähipäiväkotiin mielii, kannattaa hakea paikkaa elokuun isoon jakoon (elokuun alussa päivähoidosta lähtevät kouluu menevät lapset ja silloin vapautuu enemmän paikkoja päiväkodeista). Jos haet paikkaa kesken kevään, voi hyvin käydä niin, että lapsesi joutuu huitsin nevadaan hoitoon ja pitkät matkat pidentävät hoitopäivää. Ja jos sinulla on enemmän lapsia kuin yksi, tämä on sitäkin tärkeämpää...



2) kannattaa lomittaa työpäiviä puolison kanssa, mikäli vain mahdollista. Mitä lyhyempi hoitopäivä lapselle/lapsille on saatavissa, sen parempi. Toinen voi esim. lähteä aiemmin töihin ja hakea lapset, toinen menee myöhemmin töihin ja vie lapset aamulla. Osittainen hoitovapaa on myös erinomainen keksintö, ja vaikka palkka laskeekin 20%, verotus laskee myös ja Kelalta voi hakea 93,77 euron osittaista hoitorahaa (mikäli joku lapsista on alle kolmivuotias TAI ekalla tai toisella luokalla koulussa - hoitovapaan saa tuonne tokaluokan päättymiseen asti, rahaa vain tuolle rajatummalle ajalle).



3) kannattaa miettiä jo etukäteen, mitä tehdään, kun lapsista joku sairastuu. Väistämättä niitä pöpöjä on liikkeellä enemmän, kun lapset ovat hoidossa. Hoitaako mummo, vai palkataanko Mll:sta apulainen. Vai kumpi vanhemmista jää hoitamaan.



4) kannattaa ottaa mahdollisimman rennosti alussa. Jätä ylimääräiset menot ja kotityöt sikseen, ei se perhe siitä vaurioidu, vaikka siivousväli hiukan pitenisikin. Pääasia on, että sinä ja miehesi jaksatte ja lapsilla on mukava kotiintulo pitkän tarhapäivän päälle eikä nalkuttava ja tiuskiva äiti...



5) työpaikalla kannattaa käydä ennen paluuta katsomassa, millaisia lisäkoulutustarpeita sinulla mahdollisesti on. Pyydä palaveria pomosi kanssa ja miettikää, miten ne on hoidettavissa. Työnantajan kannattaa jo oman etunsakin vuoksi se lisäkoulutus järjestää, koska on aika tyhmää istuttaa jotakin duunissa puoliteholla mutta täydellä palkalla!



6) lapsien kanssa kannattaa käydä tutustumassa uuteen hoitopaikkaan muutaman kerran ennen hoidon alkua. JOS mahdollista, pidä alussa hoitopäivät tosi lyhyinä ja ole itsekin paikalla päiväkodissa, jos päiväkodin tutustumiskäytännöt sen sallivat (tässä on tarhakohtaisia eroja, kannattaa kysyä neuvoa)





Nämä tuli äkkiä mieleen, lisään sitten jos muistan muutakin ;-)

ja paluu työelämään uudelle työpaikalle ja osittain uusiin työtehtäviin, joista kokemusta vain harjoittelujaksolla.....yhtä helvettiä!



Nuorin oli kaksi ja vanhempi neljä. Palasin töihin pakon sanelemana, talolaina painaa päälle ja osittain sukulaisten painostuksesta. Äärimmäisen rankkaa on ollut. Lasten ei tarvinnut heti mennä edes päiväkotiin, vaan mun äiti jäi vuorotteluvapaalle hoitamaan. Varsinkin isompi lapsi ikävöi ihan järkyttävän paljon. Vaikka on todella sosiaalinen tapaus, eikä mitenkään ripustautunut. Itkee iltaisin sitä, kun äiti menee töihin. Nyt tulee myös öisin, wc reissulla, herättämään ja pyytää halauksia ja pusuja, että jaksaa päivän. Äitinä nää on niiiiin raskaita asioita joutua läpikäymään.



Jos olis taloudellisesti mahdollista, jäisin oitis kotiin. Lotto vetämässä joka viikko ;)Tän vuoden alusta saan onneks tehdä 4pv/vko. TÖiden jatko aavistuksen epävarmaa, kun sijaisuus loppuu...sinänsä ei haittaa yhtään ;)



Mutta, joo...olen huomannut, et olen todellakin ensin Äiti ja sitten vasta uraputki-ihminen...

Hoitoon totuttelua tietysti ensin, ja aluksi lyhyttä päivää. Lapsemme ovat menneet hoitoon n. 2 - 2,5-vuotiaina, ja aivan hyvin on arki sitten rullannut. Tässä auttaa se, että kumpikin vanhempi tekee osansa ja hoitopäivät pidetään kohtuullisen pituisina. Tietenkin hoitopaikan laatu on myös ratkaisevan tärkeä.

Olin esikoisen kanssa kotona 1,5 vuotta. Sitä ennen olin tehnyt tärkeitä töitä, nauttinut työstäni ja tulin todella hyvin toimeen kaikkien kanssa ja minusta tykättiin. 1,5 vuoden aikana oli tapahtunut kaikenlaisia muutoksia, löysin itseni töistä tekemässä "ei yhtään mitään". Sovinistipomoni antoi minulle erittäin vaatimattomia ja typeriä työtehtäviä. Olin töissä vuoden, jäin uudelleen äitiyslomalle. PAluu ei houkutellut, joten olin 3 vuotta hoitovapaalla. Kun palasin töihin, ensimmäisenä päivänä iskettiin käteen yt-neuvottelulappu ja minut lempattiin ulos. Tosin työvelvollisuutta oli 6 kk ja jouduin väkisin olemann työpaikalla 6 kk, tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN. Oli ihan kamalaa. Pomoni ei siis vapauttanut minua työvelvoitteesta, vaan sanoi, että eivät kyllä maksa mitään siitä, että olen vain kotona. Todellakin laskin päiviä. Mutta summa summarum, kaikki on nyt paremmin ja olen onnellinen etenkin siitä, että pääsin siitä sovinistipomosta eroon. Sama meininkin jatkuu entisellä työpaikalla, äijä ei siedä pidettyjä naistyöntekijöitä.