Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla suremisen arvoisia asioita, joista et tunne surua?
08.02.2012 |
Mietin, onko yleistä vai harvinaista olla tunne-elämässään näin epälooginen kuin minä. Minulla olisi (joittenkin ihmisten mielestä massiivisen) isoja asioita, joista voisi olla surullinen - mutta en ole. En vain ole. Näitä on oikeastaan monia.
Toisaalta sitten suren kovasti sellaista asiaa, jota järkevästi tarkasteltuna ei tarvitsisi surra. Ainakaan paljon.
Kaipa tämä osoittaa aika raadollisesti sen, mitä on pitänyt tärkeänä ja mitä ei (ja miten epäsovinnaiseen järjestykseen asiat voivat asettua).
Kommentit (2)
Aloituksessani ajoin ennemmin takaa sellaisia ilmiöitä, ettei alun alkaenkaa vain jostain syystä sure sellaista asiaa, joka yleisesti mielletään surulliseksi.
Kiitos näkökulmastasi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
en tunne suurta surua äitini puolesta, joka on erittäin sairas ja hoitokodissa. En vain enää jaksa. Isäni kuoli kymmenisen vuotta sitten, ja sitä edelsi hänen vakava sairautensa (5 vuotta). Isän kuoleman jälkeen sairastui äiti. Näin nyt mennään, en pysty enää pyhittämään elämään pelkälle surulle. Keskityn elämän iloisiin puoliin, lapsiin ja muuhun. Toki olen äitiini yhteyksissä (asuu kauempana), ja kiinnostunut hänen voinnistaan yms.