Lue keskustelun säännöt.
Antaisitteko tyttärenne tavata tällaista isoisää?
01.02.2012 |
Isäni on aina ylittänyt kaikki sopivaisuuden rajat. Jutut ovat kaksimielisiä, kiroilee paljon, flirttailee jokaisen mahdollisen naisen kanssa, esittää kaikista naisista ulkonäköarvion ääneen jne. Lisäksi tunkee iholle ja on muun muassa ollut työpaikallaan epäiltynä seksuaalisesta ahdistelusta. Tämän kaiken lisäksi hänellä on ollut todella paljon naisystäviä ja lyhyitä suhteita. Minuakin hän on kohdellut aina kuin vierasta naista ja muistan, kuinka hän aikoinaan kutsui minua tyttöystäväkseen, vaikka olin korkeintaan 10-vuotias.
Hän on kiinnostunut myös muista nuorista tytöistä enkä esimerkiksi koskaan kouluaikoina vienyt mielelläni ketään ystävääni kotiin, koska isäni alkoi heti esittää yhteissaunomista. Luulen, että hän myös sanoi ja ehkä tekikin sopimattomia, koska jotkut eivät halunneet kertavierailun jälkeen tulla toiste.
Oma lapsuuteni meni osittain pilalle isäni takia, sillä hän oli myös erittäin epävakaa. Naisjuttujen lisäksi sai aina pelätä raivostumisia. Äitiäni kohtaan hän oli väkivaltainen. Sittemmin he ovatkin eronneet.
Välimme ovat olleet viileät, mutta nyt olen raskaana ja isäni on aivan innoissaan. Jotenkin vain en haluaisi, että mahdollinen tyttäreni edes tapaisi isääni. Hän on vielä suht nuori eikä hänen käyttäytymisensä ole muuttunut. Pelkään, että hän olisi myös lastani kohtaan tunkeileva. Hän pitää itseään lapsirakkaana eikä ylipäätään näe käyttäytymisessään mitään ongelmaa. Vieraat ihmiset yleensä ihastuvatkin hänen hurmaavuuteensa, kunnes jostain syystä välit sitten menevät rikki.
Mitä ajattelette? Antaisitteko tyttärenne/tyttärienne tavata tuollaista isoisää?
Kommentit (24)
minä olisin sinä, ei tuo isänkuvatus edes tietäisi minun olevan raskaana, ei asuinpaikkaani, ei mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina inhonnut tuon tyyppisiä miehiä enkä ikinä haluaisi, että oma lapseni joutuisi olemaan tuollaisen kanssa hetkeäkään kahden kesken.
Mutta en missään nimessä kahden kesken. Eikä mitään yökyläjuttuja vaan ihan tunti-pari kahvin merkeissä.
en todellakaan haluaisi omien poikien oppivan tuollaista käytöstä keneltäkään. Kerro tämä mitä tähän laitoit isällesi eli peustele, miksi et halua että hän on tekemississä oman lapsesi kanssa, josko menisi vähän jotain vaikka perille vihdoin ja viimein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahden kesken. Pitäisin välit viileinä ja tapaamiset tyyliin sukujuhlissa ja synttäreillä. Hoitoon en jättäisi koskaan!
en todellakaan haluaisi omien poikien oppivan tuollaista käytöstä keneltäkään. Kerro tämä mitä tähän laitoit isällesi eli peustele, miksi et halua että hän on tekemississä oman lapsesi kanssa, josko menisi vähän jotain vaikka perille vihdoin ja viimein...
ja tätä ei tarvitse esittää syytellen vaan ihan toteamuksena, koska on ihan faktaa että tuollainen käytös on lapselle ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hieno juttu että tuleva isoisä on innoissaan ja haluaa olla tekemisissä lapsen kanssa.
Isällesi tee selväksi että miten sinun lastasi kohdellaan.
Lapsen kuullen ei kiroilla.
Uimapuvun alle peittyvälle alueelle ei kosketa. Eikä kommentoida uikkarin alle jäävää aluetta millään lailla, jne.
todellakaan antaisi tavata lastani, olipa se sitten tyttö tai poika. Ja kahdenkeskinen aika ukin ja lapsenlapsen välillä olisi sinun aivojen puutetta. Tuollainen ihminen on sairas, todennäköisesti häntä itseään on käytetty hyväksi pienenä ja omat rajat olleet hukassa koko elämän. Myös tuollainen äkkipikaisuus on vaarallista. Olen hoitanut monia lapsia ja nuoria, joilla on tuollainen isä tai ukki ja pienet ovat ihan hukassa omista rajoistaan. Masentuuvat herkästi, syyttelevät itseään, tytöt antavat monesti myös poikien käyttää itseään seksuaalisesti hyväksi yms yms. Tuollaiselle käytökselle altistettuna lapsi ei osaa tunnistaa omia rajojaan (mikä on hyväksyttävää, mihin saa koskea, kuka ja miten yms. )
Sano isällesi, että sinulla on traumoja lapsuudestasi hänen käytöksen takia etkä halua että sinun oma lapsesi kokee saman. Jos ei ymmärrä tätä niin pysy kaukana, mutta vaikka tuntuisi ymmärtävän niin älä päästä heitä kaksistaa mihinkään pois omista silmistäsi! Suojele lastasi kaikilla keinoilla, se on sinun tehtäväsi. Älä ota tietoisia riskejä ja altista lastasi pahalle, ettei tarvitse kymmenen vuoden päästä itkeä sitä, miten lastasi on käytetty hyväksi tai miksi lapseni on sairas. Ei isät normaalisti kutsu tyttäriään tyttöystäväkseen, ei edes vitsillä. En halua todellakaan loukata, mutta isäsi on henkisesti sairas ja tarvitsisi jonkinlaista apua.
Kuuntele sitä järjen ääntä sisälläsi (joka toivottavasti siellä on ja sanoo ei), äläkä ajattele sitä että lapsella ei ole sitten ukkia. Parempi ukiton lapsi kuin sairas ukki, joka ehkä mahdollisesti käyttää lastasi jotenkin hyväksi jossain vaiheessa ja aiheuttaa lapsellesi pysyviä traumoja, joita ei voi parantaa. Lapsesi kiittää myöhemmin sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi ei ole väkivaltainen.
On tosi kurjaa kun joutuu sanomaan että inhoaa omaa isäänsä. Ne rasvaiset jutut ei kuulu lasten korviin. Muistan miten hirveän ahdistavaa se lapsena oli. Pelkäsin ja inhosin sitä miestä jo lapsena. Vuosikaudet mietin että tekikö se mulle jotain. Ilmeisesti ei, eli pelkät puheet jätti syvät arvet. Ja ne "vitsit" kerrottin meille lapsille, ei edes aikuisille niin että me oltais oltu vaan sivussa ja "vahingossa" kuultu. Katseli meitä tyttöjä epäsopivasti ja kopeloi kaikkia naisia joihin pääsi käsiksi. Hyi saatana!
Nykyään en ole tekemisissä hänen kanssaan. Syntymäpäivänä soitan hänelle, mutta ei tavata ikinä. En todellakaan halua että omat muksut joutuu sitä kokemaan tai omaksuvat niitä sairaita asenteita!
En edes oman vessakäyntini ajan, oli lapsi kumpaa sukupuolta tahansa. En antaisi vaihtaa vaippaakaan.
Appiukkoni viat tuntuvat pieniltä sinun isääsi verrattuna. Mutta en voi käsittää, miksi hä ei tosiaankaan ymmärrä, että parivuotiaan puhumaan opettelevan seurassa ei kiroilla vuolaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olisin sinä, ei tuo isänkuvatus edes tietäisi minun olevan raskaana, ei asuinpaikkaani, ei mitään
outo ukko.
Meillä kaikilla on vain yhdet vanhemmat, emmekä ole voineet niitä valita itse.
Sitten kun isä ja äiti tulee vanhoiksi tai sairastuu, on turha enää kuolinvuoteella rääkyä, mitä tuli tehtyä ja sanottua vanhemmille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut tavata niin, että itse olen aina läsnä. Parin tunnin vierailuja maksimissaan ja jutut alkaa kahteen käsistä sanon heti napakasti, että mun lasten kuullen ei tuollaisia juttuja kiitos.
Ja jos ukko ei pysy kurissa (esim sopimattomat puheet), niin lopeta tapaamiset ja kerro, miksi.
En itse asiassa olisi kertonut isälleni, että olen raskaana, mutta tieto oli mennyt hänelle äitini tuttavien kautta. Jossain vaiheessa hän olisi joka tapauksessa kuullut asiasta, koska olen tekemisissä joidenkin isänpuoleisten sukulaisteni kanssa. Jotkut heistä tosin ajattelevat, että syy viileisiin väleihini isäni kanssa olen minä ja että äitini on jotenkin aivopessyt minut häntä vastaan. Isäni osaa kerätä myötätuntoa puolelleen. Hänellä on marttyyriasenne kaikkeen eikä hän koskaan näe vikaa itsessään. Olen joskus sanonut hänelle myös esimerkiksi kiroilemisesta, mutta siitä ei ole ollut mitään apua.
Omastakin mielestäni hän on sairas ja siksikin tilanne on vaikea. Olen välillä ollut muutaman vuoden ilman mitään yhteydenpitoa ja aina on tuntunut ristiriitaiselta. Olen tarvinnut aikaa ja tilaa levätäkseni hänestä, mutta samalla olen pelännyt, että hän kuolee yhtäkkiä. Mutta sitten kun olemme taas tavanneet, hän on saanut minut hetkessä pois tolaltani. Joskus yksi puhelukin saa minut itkemään tuntikausia. Viime aikoina hän on alkanut myös juoda ja ne juopuneen irstaat ja itsesääliset höpötykset ovat aivan hirveitä.
Se on selvä, ettei hän hyvä miehenmalli ole pojallekaan.
En itse asiassa olisi kertonut isälleni, että olen raskaana, mutta tieto oli mennyt hänelle äitini tuttavien kautta. Jossain vaiheessa hän olisi joka tapauksessa kuullut asiasta, koska olen tekemisissä joidenkin isänpuoleisten sukulaisteni kanssa. Jotkut heistä tosin ajattelevat, että syy viileisiin väleihini isäni kanssa olen minä ja että äitini on jotenkin aivopessyt minut häntä vastaan. Isäni osaa kerätä myötätuntoa puolelleen. Hänellä on marttyyriasenne kaikkeen eikä hän koskaan näe vikaa itsessään. Olen joskus sanonut hänelle myös esimerkiksi kiroilemisesta, mutta siitä ei ole ollut mitään apua.
Omastakin mielestäni hän on sairas ja siksikin tilanne on vaikea. Olen välillä ollut muutaman vuoden ilman mitään yhteydenpitoa ja aina on tuntunut ristiriitaiselta. Olen tarvinnut aikaa ja tilaa levätäkseni hänestä, mutta samalla olen pelännyt, että hän kuolee yhtäkkiä. Mutta sitten kun olemme taas tavanneet, hän on saanut minut hetkessä pois tolaltani. Joskus yksi puhelukin saa minut itkemään tuntikausia. Viime aikoina hän on alkanut myös juoda ja ne juopuneen irstaat ja itsesääliset höpötykset ovat aivan hirveitä.
Se on selvä, ettei hän hyvä miehenmalli ole pojallekaan.
ap
Kutsut esimerkiksi silloin tällöin kahville, kuten kakkonenkin ehdotti. :)
mitään keskusteluapua, käynyt terapiassa tms.? Esikoisen raskaus- ja vauva-aika on herkkää aikaa tuollaisten traumojen aktivoitumiselle. Se suojelunhalu omaa vauvaa kohtaan on ihan mieletöntä (itsellä vain pieni aavistus tuosta isäpuolen alkoholiongelman vuoksi, mutta sekin on aiheuttanut ahdistusta kun esikoinen oli pieni ja känninen mies halusi väkisin ottaa syliin jne.).
Auttaisikohan, jos puhuisit asiasta esim. neuvolapsykologille?
Sinulla on täysi oikeus edelleenkin olla pitämättä yhteyttä isääsi (oikeastaan voisi ajatella että äitinä myös velvollisuus, koska sinun täytyy pitää huolta jaksamisestasi myös vauvan takia). Sulla ei ole mitään velvollisuuksia isääsi kohtaan.
tyyliin kutsuisin kahville.