Sosiaalisesti rajoittunut

tunnen katkeruutta välillä siitä, ettei minua kutsuta mukaan mihinkään eikä seurassani kukaan viihdy. Tuolloin tunnen suurta ärtymystä näitä ihmisiä kohtaan. Joskus jopa välttelen heitä, ettei minun tarvitsisi vahingossakaan joutua heidän juttusilleen. Ehkä minulla on jokin ongelma ja tarvitsisin jotain terapiaa. Mutta eipä yleensä minuakaan kohtaan kovin suuria hurraahuutoja suoda, jos näihin tiettyihin ihmisiin "törmään" sattumalta. Ja tuolloin maksan potut pottuina, olen yhtä ynseä ja epäystävällinen kuin minua kohtaan on oltu. Kohtelen ihmisiä samalla tavalla kuin he kohtelevat minua.

itsekin itseäni ja käytöstäni. Jo lapsena olin samanlainen ja oma vanhempi lapsenikin on aivan kuin minä. Välillä koetan pakottaa ja patistaa häntä sosiaalisuuteen. En halua että hänestäkin tulee tällainen ihmiskammoinen erakko.

Kaipaan yksinoloa mutta samalla kärsin siitä, kun kukaan ei koskaan pyydä mihinkään. Enkä uskalla itse ehdottaa muille tapaamisia siinä pelossa, ettei seurani kelpaakaan. Minusta onkin tullut näkymätön sillä esim. naapurustossa asuvat kaverini (?) eivät koskaan pyydä minua mukaan mihinkään, mitä ennen sentään tekivät. Enkä minä halua olla kenellekään vaivaksi, mieluummin vetäydyn takavasemmalle odottamaan että minut huomattaisiin ja muistettaisiin jälleen. Kuitenkin minulta löytyy mies ja kaksi lasta. Joskus ihmettelen sitä, että sentään olen miehen itselleni onnistunut saamaan :-D.

Kylässä meillä ei käy ketään. Lasteni kavereita pelkästään. Miehelläni toisinaan kavereita mutta minulla ei ketään. Meillä ei käy edes sukulaiset, siskoni ainoastaan silloin tällöin ja vanhempani.

Puhelimessa olen huono puhumaan, kun olen sitä kasvotustenkin. Muutenkaan kun en aina keksi puhumista, hiljaiset hetket on aika kiusallisia. Miten joillekin ihmisille puhuminen on niin helppoa? Minä joudun aina miettimään mitä sanoisin, enkä siitä huolimatta saa aina suutani auki. Jälkeenpäin sitten kaduttaa, että miksi en sanonut niin.

Mitä sinuun itseesi tulee, kai yrität helpottaa elämääsi jollain tehokkaammallakin tavalla kuin tilittämällä av:lla? Kaipaat ihmissuhteita, joissa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet, eikö niin? Joissa ei tarvitse jännätä, tuleeko nyt kiusallinen hiljaisuus? Joissa voit olla koko se ihminen joka olet, etkä vain kävelevä ujous?



Jos tämä ei toteudu nykyisissä ihmissuhteissasi, hommaa pari uutta - ihmisiä jotka tarvitsevat sinua samalla lailla kuin sinä heitä. Valjasta neuvokkuutesi siihen, miten saat tämän toteutettua. Hyväksyntä yms. on hyvin kallista tavaraa ja sitä haluavat kaikki muutkin kuin hiljaiset ihmiset. Sinulla on tässä mielessä kallisarvoista annettavaa jollekin toiselle.