Poikaystäväkandidaatilla lapsi, miten suhtautuisit?
Ei puhuta nyt 30-50-vuotiasta ja heidän melkein aikuisista lapsistaan, vaan tavallisesta työssä käyvästä 22-vuotiaasta 1,5-vuotiaan isästä, jolla yhteishuoltajuus (näkevät kerran viikossa suunnilleen) exänsä kanssa. Ajattelisitko että on nuorena sekoillut ja saanut lapsen, vai että ilmeisen vastuullinen, kun on kuitenkin lapsensa elämässä mukana? Millaisen ensivaikutelman saisit sen kummemmin tuntematta?
Kommentit (21)
miehelläni on 2 lasta. Varaudu tutustumaan lapsiin ja suhtautumaan heihin kuin omiisi.
Toinen oli nuori leski, joka ei ollut vielä päässyt eteenpäin surussaan. Liian rankka tilanne. Suhde ei toiminut.
Toinen oli eronnut lapsen äidistä heti lapsen syntymän jälkeen. Mies paljastui bipolaariseksi tapaukseksi, jolla oli lapsia muuallakin (ilmeni myöhemmin). Pakenin.
Olisin ERITTÄIN varovainen. Tuon ikäisiä lapsettomiakin miehiä on pilvin pimein.
Kiinnostais tietää, onko lapseni elämään tulossa joku uusi ihminen...
Jos liitto on mennyt pilalle vaikka lapsi on vasta 1,5 v, sekoilua oli isän ikä mikä hyvänsä.
pitäisin vastuullisena ikäisekseen.
voi minkään, mutta kyllä olisi täydellinen turn off. Lapsi ylipäätänsä, mutta etenkin noin nuorella miehellä ja noin nuori lapsi.
En ota kantaa siihen, onko mies tehnyt uroteon vai ei suoriutuessaan itse keittämästään sopasta, mutta itse en haluaisi ottaa osaa noin nuoren ja tuoreen isän ja exän ja lapsen kuvioihin.
lapsella ei ole mikään meriitti. En sekoaisi tuollaiseen tyyppiin.
Jos törmäät siihen vapaana uudelleen kun on kolmekymppinen eikä lisää tenavia ole tullut, niin sitten voit harkita suhdetta.
Mitä tuo lapsi haittaa? Kerrankos tuota nyt on nuoremmatkin lapsia tehneet ja kun on kerran tullut tehtyä niin hyvä kun pitää huolen, ennemmin juoksisin karkuun jos olisi sellainen retku että ei pitäisi lapseen yhteyttä. Mutta jos et kestä sitä että hänellä todellakin on lapsi niin anna sitten olla, jos kestät niin onnea suhteeseenne!
...missään tapauksessa. Damaged goods.
meinaan jos sittten joskus ei lapsia ala tulla niin ei ole miehestä kiinni se.
Kaverilla yhteishuoltajuus, eli kantaa vastuuna. Jos kyseessä olis joku nainen, joka olis 22-vuotiaana yksinhuoltaja, niin kukaan ei ihmettelis mitään ja tällaista naista karttelevaa miestä pidettäisiin ihan kusipäänä.
ja keskustelin hänen kanssaan aiheesta. Sanoin heti ,että ei kiinnosta. Perustelut
a) itsetuntoni ei ole tarpeeksi hyvä, että pystyisin uskomaan, että olen parempi kuin nainen ,jonka kanssa mies on jo halunnut lapsen
b) olen elänyt äitipuolen kanssa ja tiedän miten sekava perhekuvio mutkistaa ihmisten välisiä suhteista.
Nyt kolnmen lapsen äitinä, voisin alkaa seurustella miehen kanssa, jolla on pienikin lapsi.
ite sekaannuin tämmöseen mieheen, ja täytyy sanoa että olis pitäny pysyä erossa..
mutta lapsen ikä on, koska se kertoo siitä, että parisuhteen kariutumiseta ei voi olla kovin pitkää aikaa ja erotilanne ym. ovat vielä niin tuoreita, etten haluaisi mennä siihen kuvioon mukaan.
Parin vuoden päästä voisi asiaa katsoa uudestaan.
Yhdessä ollaan oltu yli 20v ja meillä kolme lasta. On hyvä ja vastuuntuntoinen mies.
Eli oli ehtinyt edellisen suhteen päättää kunnolla. Tosin lapsen tekoa heillä olisi varmaan ollut hyvä ajatella vähän tarkemmin etukäteen, kun suhde ei kuitenkaan niin vahvalla pohjalla ollut. Eroa tekivät jo raskausaikana, mutta lopullinen ero tuli vasta vauvan synnyttyä.